Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Rakentamatonta mökkitonttia ei voikaan rauhoittaa – "Ei ole kohtuullista, että suojelemisesta joutuu maksamaan"

Päijänteen Luonnonperintösäätiö on joutunut lakitekstien ristiaallokkoon. Jo lapsena luontoherätyksen saanut Markku Kaloniemi on lahjoittanut säätiölle "kuusinumeroisen" summan rahaa.

Päijänteen Luonnonperintösäätiön eteläisimmät suojelukohteet sijaitsevat Asikkalan Urajärvellä. Se osti Uusisaaren ja Korppisen vuonna 2014. Kuva: Juha Peurala

Päijänteen Luonnonperintösäätiö (PLUPS) on törmännyt erikoiseen ongelmaan. Se on ostanut suojeltavaksi rantatiloja, joihin kuuluvia rantatontteja se ei kuitenkaan voi saada rauhoitettua.

PLUPS on ostanut Sysmässä ja viimeksi toukokuussa Hartolassa metsätilan, joihin kuuluu yhteensä 12 kaavoitettua, mutta rakentamatonta rantatonttia. Ne rajoittuvat isoihin järviin, Nuoramoisjärveen ja Rautaveteen.

Valtio ei voi rauhoittaa rakennuspaikkoja, vahvistaa ylitarkastaja Esa Pynnönen Hämeen ely-keskuksesta. Taustalla on maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain keskinäinen ristiriita.

Epäkohtaa ei kuitenkaan olla poistamassa lainmuutoksin. Säätiön on joko rajattava tontit pois suojeltavasta alueesta tai haettava kaavamuutosta niiden poistamiseksi kaavasta.

– Se maksaisi tuhansia euroja siitä riippuen, kuinka monta tonttia alueelta poistetaan. Tämä koskee myös yksityisiä maanomistajia. Ei ole kohtuullista, että suojelemisesta joutuu maksamaan, sanoo säätiön asiamies Marjo Kuisma.

Jos tontit poistetaan tilalta, ne sijoitetaan ehkä toisaalle.

– Se ei palvele luonnonsuojelua, että tontit sijoitetaan vastarannalle, Kuisma jatkaa.

Epäkohdista huolimatta tontit tulevat suojeltua säätiön omistuksessa, vaikkei lakisääteistä rauhoitusta alueille saadakaan.

Epäkohtana Kuisma pitää sitäkin, että jos maanomistaja myy maata luonnonperintösäätiölle luonnonsuojelutarkoituksiin, hänen on maksettava mahdollinen luovutusvoittovero. Jos ostaja on valtio, veroseuraamusta ei synny.

Päijänteen Luonnonperintösäätiön hallituksen puheenjohtaja Markku Kaloniemi kertoo, että luonto on kiinnostanut pikkupojasta lähtien. Kuva: Ada Kaloniemi

Ostettavaa löytyy vaikka kaupan ilmoitustaululta

Päijänteen Luonnonperintösäätiö on asettanut 10-vuotisjuhlavuotensa tavoitteeksi, että sillä on omistuksessaan kymmenen yhteispinta-alaltaan vähintään 100 hehtaarin suojelukohdetta.

Alueita on nyt yhdeksän ja hehtaareja noin 110. Viime vuonna säätiön edustajat tekivät katselmuksen noin kymmenellä myytävällä alueella. Ostettavaa on löytynyt niinkin arkisesta paikasta kuin kaupan ilmoitustaululta.

Tällä hetkellä säätiö etsii mahdollista kymmenettä kohdetta, mutta neuvotteluja ei ole käynnissä, kertoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Markku Kaloniemi.

Tuoreimmat neuvottelut käytiin Pohjois-Päijänteellä sijaitsevasta alueesta. Se päätyi säätiön iloksi valtion suojeluun.

– Olemme käyneet tarjouskauppaa. Säätiö ei halua maksaa ylihintaa, sillä sen on toimittava vastuullisesti lahjoittajien suuntaan, Kaloniemi sanoo.

Hänen käsityksensä on, että metsätilamarkkinat ovat ylikuumentuneita. Säätiön hallituksen jäseneksi keväällä ensi kertaa valittu metsänomistaja ja metsäpalveluyrittäjä Timo Kujala Espoosta vahvistaa arvion.

– Ylikuumenemisen merkkejä on näkyvissä. Sen aiheuttajina ovat metsärahastot.

Kujala kutsuttiin hallituksen jäseneksi. Syyksi hän arvelee paitsi metsäalan osaamisensa, myös suopean suhtautumisensa suojeluun. Hän lahjoitti viime joulukuussa Suomi 100 -juhlavuotena suojeluun 600 hehtaaria omia maitaan. Ne sijaitsevat Ylä-Savossa ja Kainuussa.

Kujalan mukaan säätiön tähänastiset kaupat on tehty markkinahintaan. Metsät ovat olleet hyvin puustoisia, mikä näkyy hinnassa. Hänen mielestään tärkeintä ei ole, että metsästä saadaan "se viimeinenkin euro" vaan että metsiä ylipäätään suojellaan.

– Ei ole väliä sillä, suojeleeko metsiä valtio vai säätiö, jos suojelualueen ympärillä on avohakkuuta. Tuloksena on pirstaleinen metsä, jonka ekologinen arvo on heikentynyt. Peitteinen metsätalous (jatkuva kasvatus) ja suojelu sen sijaan tukevat toisiaan.

Perustamansa metsäpalveluyritys Arvometsä oy:n kautta hän tarjoaa muun muassa jatkuvapeitteistä metsänhoitoa metsänomistajille.

PLUPSin hallituksessa on myös biologian asiantuntemusta.

Pihlajasaaret Kuhmoisissa siirtyivät PLUPSin omistukseen 2013. Kyse oli kolmesta rakentamattomasta saaresta. Kuva: Marjo Kuisma

Linkolan säätiö toimi mallina

Päijänteen Luonnonperintösäätiö syntyi 2008, kun Päijätsalon Osuuskunnan silloinen puheenjohtaja Markku Kaloniemi ehdotti, että luonnonsuojelu ja retkeilyn edistäminen eriytetään osuuskunnan muusta toiminnasta. Mallina toimi Pentti Linkolan 1996 perustama Luonnonperintösäätiö.

Osuuskunta lahjoitti säätiön peruspääomaksi puolet omistamistaan sijoitusrahasto-osuuksista, arvoltaan lähes 110 000 euroa. Kaloniemi oli tuohon aikaan työssä sijoituksia hoitaneessa pankkiiriliikkeessä. Hän oli pääomatuloilla mitattuna maan eturivin salkunhoitajia. Nyt hän on pannut rahan kiertämään.

Säätiön toiminnan kulut – viime vuonna noin 26 000 euroa – katetaan Kaloniemen lahjoituksin. Lisäksi hän on tehnyt lahjoituksia maanhankintaa varten. Tarkkoja määriä hän ei paljasta, kyse on kuitenkin kuusinumeroisesta summasta.

Miksi lahjoitukset?

– Luonto on ollut pienestä pojasta lähtien lähellä sydäntäni, hän perustelee.

Kaloniemen luontosuhteesta kertoo jotain sekin, että hänen sähköpostiosoitteessaan esiintyy haarahaukan tieteellinen nimi. Hän kuvaa isohaarahaukkaa "mykistävän kauniiksi" linnuksi.

Hän on huolestunut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä. Sitä on ollut masentavaa seurata.

– Kaikkia metsiä ei pidä laittaa sellukattilaan, Kaloniemi sanoo. Hän voisi hyväksyä sen, että neljää viidesosaa metsiä hoidetaan tehokkaasti, loppu riittäisi turvaamaan kasvien ja lintujen säilymisen.

PLUPS toimii osin samoilla "markkinoilla" kuin Linkolan säätiö. PLUPS oli muun muassa kiinnostunut eräästä 16 hehtaarin suojelukohteesta Padasjoella.

Asiamies Marjo Kuisman mukaan säätiö oli kuitenkin linjannut, että jos Linkolan säätiö tekee alueesta tarjouksen, se jättäytyy leikistä. Linkolan säätiö osti alueen runsaat kaksi vuotta sitten.

– Olemme vain iloisia, että metsää suojellaan tekee sen sitten Linkolan säätiö, valtio tai kuka tahansa, Markku Kaloniemi toteaa.

PLUPS on saanut kahden kohteen suojelusta myös Metso-korvausta. Rahat on käytetty uusien alueitten hankintaan.

Viime vuoden lopussa säätiön maaomaisuuden eli maanhankintarahaston arvo oli reilut puoli miljoonaa euroa. Lahjoituksia säätiö sai 121 000 euroa, josta vajaat 100 000 euroa käytettiin maanostoon.

Lue myös: Päijät-Hämeestä satavuotiaalle Suomelle 51 hehtaarin luontolahja
 

Hartolan suot kiinnostavat

Sääntöjensä mukaan PLUPS voi hankkia myös ennallistettavia alueita. Yksi tällainen jo vuosia kiinnostuksen kohteena oleva alue on Isosuo Hartolassa. Kauppoja ei ole syntynyt.

– Asia on yhä mietinnässä.

– Isosuo sijaitsee lintujen muuttoreitillä. Siitä tulisi hieno suojelu- ja retkeilyalue, mutta se vaatii osaksi ennallistamisen lintukosteikoksi patoamalla. Samalla estetään päästöjen valuminen Tainionvirtaan ja edelleen Päijänteeseen, asiamies Marjo Kuisma sanoo.

Säätiö on neuvotellut suon ostamisesta yksityisen maanomistajan kanssa. Myös Vapoon on oltu yhteydessä.

– Toistaiseksi Vapolla ei ole ollut myyntivalmiuksia. Ajatus on, että valtio neuvottelisi Vapon ja säätiö yksityisen maanomistajan kanssa. Tavoitteena on saada koko Isosuo suojeluun, Kuisma sanoo. Suojelun rahoittamiseksi on suunniteltu kansalaiskeräystä.

Säätiön pitkän aikavälin tavoite suojeltujen alueiden pinta-alassa on nousta Päijänteen kansallispuiston rinnalle eli noin 1 500 hehtaaria.

Lea-Elina Nikkilä on testamentannut Leivonmäen kansallispuiston tuntumassa sijaitsevan perinnetilan Päijänteen Luonnonperintösäätiölle. Kuva: Lea-Elina Nikkilän kotialbumi

Neljä testamenttilahjoitusta

Päijänteen Luonnonperintösäätiölle on voinut tehdä testamenttilahjoituksia koko sen olemassaolon ajan, mutta lahjoituksia se alkoi saada vasta pari vuotta sitten käynnistyneen Hyvä testamentti -kampanjan myötä.

Kampanjan tarkoituksena on muistuttaa kansalaisia, että he voivat tukea yleishyödyllisiä yhteisöjä lahjoituksin.

Ensimmäisen lahjoitus oli 5 hehtaarin tila Toivakassa. Toinenkin lahjoitus oli Keski-Suomessa, Joutsassa. Säätiön hallituksen jäsen Lea-Elina Nikkilä testamenttasi säätiölle Leivonmäen kansallispuiston tuntumassa olevan 25 hehtaarin Haapalehdon tilan maineen ja rakennuksineen.

– Olen tehnyt 30 vuotta töitä tilan hyväksi. Se on maisemallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokas.

– Kun maallisesta joutuu luopumaan, tuntuu hyvältä, että työ ei mene hukkaan, Nikkilä perustelee ratkaisuaan, johon hän päätyi yhdessä puolisonsa kanssa.

Osa Haapalehdon maista on jo yksityistä suojelualuetta. Lea-Elina Nikkilän mukaan tila nivoutuu hyvin lähellä olevaan kansallispuistoon, jonka perustamisessa hän on ollut vahvasti mukana. Hän on myös kansallispuiston ystävät -yhdistyksen puheenjohtaja.

Nikkilällä on menossa neljäs vuosi säätiön hallituksessa. Aika on ollut antoisaa. Hänkin toivoo kovasti, että Hartolan Isosuo saataisiin ostetuksi säätiölle.

Myös Leivonmäen kansallispuiston laajentaminen Vapon nyt omistamalla Haapasuolla on toiveissa. Kaupoista on neuvoteltu Vapon ja valtion kesken.

Lea-Elina Nikkilän mukaan Haapasuolle olisi perustettavissa matala lintujärvi, jollaista kansallispuistossa ei toistaiseksi ole.

Luonnonperintösäätiö on saanut testamenttilahjoituksena myös kaupunkiasunnon Jyväskylässä. Viimeisin lahjoitus on pääkaupunkiseudulta.

Mikko Kivelä
mikko.kivela@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X