Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Vapaaehtoistyö ei ole kuollutta kansanperinnettä: nuorten keskuudessa talkootyö on yleistynyt, mutta miehistä on pulaa – "Nuoret hakevat enemmän merkitystä elämään kuin aikaisemmin"

Tilastojen mukaan suomalaiset tekevät nyt selvästi enemmän vapaaehtoistöitä kuin kolme vuotta sitten, ja keikkaluontoinen osallistuminen on yleistymässä. Kasvu on ollut suurta etenkin nuorten keskuudessa. Pitkäjänteisiin tehtäviin, kuten saattohoidon tukihenkilöiksi, kaivataan kuitenkin lisää tekijöitä.

Päivi Lappalainen toimii saattohoidon vapaaehtoisena tukihenkilönä. Hän auttaa esimerkiksi sairastunutta Olivier Coutéa. Lappalainen kokee vapaaehtoistyönsä palkitsevana, vaikka surua joutuu käsittelemään usein. Kuva: Katja Luoma

Lahdessa asuvan Olivier Coutén asunnossa vallitsee arkisena keskipäivänä kiireetön tunnelma. Sisustus kertoo eletystä elämästä ja siinä sekoittuvat nykyaika ja menneisyys: on vanhoja valokuvia, kuvataidetta, ranskankielistä kirjallisuutta ja avonaisia synnyinmaassa Ranskassa julkaistavia sanomalehtiä.

Kyläilemään saapuva Päivi Lappalainen tervehtii asukasta eteisessä, minkä jälkeen siirrytään olohuoneeseen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Lappalainen toimii vapaaehtoisena saattohoidon tukihenkilönä kotihoidossa oleville henkilöille. Joulukuussa syöpädiagnoosin saanut Couté on yksi apua tarvitsevista, joiden luona Lappalainen säännöllisesti vierailee ja jonka asioita hoitaa. Noin 40 vuotta sekä Suomessa että ulkomailla vapaaehtoistyötä tehnyt Lappalainen kokee tehtävässään "käyvänsä omaa ihmisyyden yliopistoaan."

– Saan tästä ihan hirveästi. Ihmiset kasvavat tässä tehtävässä, Lappalainen sanoo.

Coutélle Lappalaisen vierailut ovat tärkeitä, sillä Ranskasta Suomeen muuttaneella miehellä läheisten verkosto ei ole uudessa kotimaassa laaja. Tapaamisten aikataulut eivät ole orjallisesti kalenteriin merkittyjä, vaan Lappalaiselle voi soittaa aina kun tulee tarve.

– Tämä ei ole asiakas- vaan ystävyyssuhde, Couté kertoo.

Vaikka vakava sairaus värittää kaksikon tapaamisia sairaalakäyntien muodossa, välillä käydään vastapainoksi esimerkiksi musiikkikonserteissa.

– Puhumme kaikesta, menneisyyden vaikeistakin asioista sekä siitä, miten jatketaan eteenpäin, Lappalainen sanoo.

Suosio kasvussa etenkin nuorten parissa

Vaikka talkoohenki liitetään mielikuvissa usein menneeseen aikaan, tilastojen perusteella vapaaehtoistyötä tekevien määrä on Suomessa lisääntynyt edellisten kolmen vuoden aikana selvästi.

Peräti 40 prosenttia väestöstä ilmoitti tänä keväänä tehneensä hiljattain vapaaehtoistyötä, kun vastaava luku kolme vuotta sitten oli 33 prosenttia. Etenkin nuorten, opiskelijoiden ja koululaisten keskuudessa vapaaehtoistyö on yleistynyt merkittävästi. Asia ilmenee Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä.

Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Stranius arvelee, että kasvava trendi selittyy osin sillä, että perinteisen ja pitkäjänteisen järjestötoiminnan ohelle on kehittynyt muita vapaaehtoistoiminnan muotoja.

– Verkossa tehtävät sekä hetkelliset, projektinomaiset vapaaehtoistyöt ovat lisääntyneet. Julkisuudessa on puhuttu paljon pop up -tyyppisestä vapaaehtoistoiminnasta. Kai se vetää puoleensa ja saa ihmiset innostumaan, Stranius arvelee.

Hän uskoo, että taustalla piilee mahdollisesti myös arvomaailman muutos.

– Olisiko niin, että nuoret hakevat enemmän merkitystä elämään kuin aikaisemmin. Yksi tapa löytää merkityksellistä tekemistä on vapaaehtoistoiminta.

Oppilaitokset ja yritykset aiempaa suopeampia vapaaehtoistyölle

Myös eri yhdistyksiä yhteen liittävän Päijät-Hämeen vapaaehtoistoiminnan verkoston alueellinen koordinaattori Kirsi Hyväri on huomannut, että ihmisten ja etenkin nuorten kiinnostus vapaaehtoistoimintaan on kasvanut.

– Kaikki vapaaehtoistehtävät eivät välttämättä enää ole niin sitovia. Rinnalle on tullut matalan kynnyksen toimintaa, keikkaluontoisia mahdollisuuksia osallistua ja tehdä hyvää. Se on varmaan houkutellut uusia ikäryhmiä mukaan kokeilemaan.

Hyvärin mukaan tyypillistä on osallistuminen erilaisiin talkoolaisia värvääviin tapahtumiin tai pienellä joukolla toteutetuttuihin ohjelmanumeroihin.

– Lähdetään vaikka porukalla tekemään kertaluontoisesti palvelutaloon joku kiva tempaus.

Myös loppukesäisin järjestettävän Lahti Block Partyn kaltaiset, pelkästään talkoovoimin toteutettavat yleisötapahtumat ovat vakiinnuttaneet asemaansa.

Hyvärin mukaan vapaaehtoistyön suosiota selittää sekin, että kouluissa ja työpaikoilla niihin kannustetaan aiempaa enemmän. Yhä useammissa oppilaitoksissa opiskelijat pystyvät hyödyntämään vapaaehtoistyöskentelyä opinnoissaan.

– Se on hienoa, sillä se lisää nuorten kiinnostusta vapaaehtoistyötä kohtaan.

Myös yritysmaailmassa on tehty avauksia vapaaehtoistyön suuntaan. Hyväri mainitsee esimerkiksi OP-Pohjolan, joka antoi viime vuonna työntekijöidensä käyttää yhden palkallisen työpäivän valitsemassaan vapaaehtoistoiminnassa.

Päijät-Hämeen vapaaehtoistoiminnan verkostoon kuuluu pääasiassa sosiaalipuolen ja kaupungin ympäristöpalvelun toimijoita. Lahden lisäksi kunnista mukana ovat Hollola, Heinola ja Asikkala. Hyvärin arvion mukaan verkoston sisällä toimii aktiivisia vapaaehtoisia kuukausittain noin 3 000.

– Kokonaismäärä on Päijät-Hämeessä paljon suurempi, sillä vapaaehtoistyötä tehdään lisäksi paljon esimerkiksi urheilun saralla.

Ikäihmisten, lapsiperheiden ja eläinten auttaminen suosittua

Kuva: Kati Eloranta

Kestosuosikkeja vapaaehtoistehtävissä ovat Hyvärin mukaan ikäihmisten ja lapsiperheiden auttaminen. Nuorisoa kiinnostaa myös eläinten auttaminen.

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksessä 20 vuotta toiminut puheenjohtaja Annikki Aaltonen sanoo, että vapaaehtoisten ringissä on tällä hetkellä arviolta muutaman kymmenen hengen joukko. Heistä toiset osallistuvat avustamiseen säännöllisesti, osa satunnaisesti ja harvoin. Yhdistys pyörittää Jokimaalla sijaitsevan löytöeläintalon lisäksi kirpputoria keskustassa.

Jokimaan löytöeläintalossa työharjoittelua suorittava Tiina Vaahtera sai aikanaan kipinän eläintenhoitajan opintoihin vapaaehtoistyön kautta. Kuva: Jonne Heinonen

– Jossain vaiheessa tuntui, että väkeä ei saanut mitenkään liikkeelle. Nyt vapaaehtoisten määrä on ollut taas vähän nousussa.

Aaltosen mukaan nuoriakin hakeutuu yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan pariin enenevissä määrin. He ovat auttaneet eläintenhoidon lisäksi esimerkiksi yhdistyksen Facebook-viestinnässä ja kirpputorin toiminnassa. Kiireisinä päivinä koiren ulkoiluttamiseen ja muihin tehtäviin saatetaan tarvita apukäsiä lyhyelläkin varoitusajalla.

– Silloin se on Facebookissa huutelua, Aaltonen sanoo.

Eläintenhoitajan opintoihinsa sisältyvää työharjoittelua Jokimaan löytöeläintalossa suorittava Tiina Vaahtera löysi koulutusalansa vapaaehtoistoiminnan kautta muutama vuosi sitten.

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämän löytöeläintalon vapaaehtoistehtävät kiinnostavat aiempaa enemmän. Kuva: Jonne Heinonen

– Osallistuin ensin vapaaehtoistoimintaan antamalla kissanpennuille sijaiskodin. Kävin myös täällä siivoilemassa ja auttamassa. Eläimet ovat aina kiinnostaneet, mutta lopullinen kipinä alaan tuli täältä.

Vaahtera kertoo olevansa kiinnostunut vapaaehtoistyöstä jatkossakin.

– Asun sen verran kaukana, että tänne joutuu tulemaan kahdella bussilla. On harmittanut, kun ei ole ollut enemmän aikaa käydä.

Järjestöjen vapaaehtoistyössä ihmissuhteet voivat kestää vuosikymmeniä

Seinäkellon vetämisestä on muodostunut Helvi Likovuorelle vakituinen tehtävä hänen vieraillessaan Lahja Rakkolaisen luona. Kuva: Katja Luoma

Vaikka internetissä, järjestöjen ulkopuolella ja satunnaisesti tehtävä vapaaehtoistyö kasvattaa jatkuvasti suosiotaan, valtaosa kaikesta Suomen toiminnasta tapahtuu yhä perinteisten järjestöjen organisoimana ja on luonteeltaan pitkäjänteistä ja kasvokkaista. Niissä tehtävissä toimivien vapaaehtoisten keski-ikä nousee huomattavasti.

Esimerkiksi Punaisen Ristin Hollolan osaston ystävätoiminnassa on mukana parisenkymmentä henkilöä, joista valtaosa on eläkeläisiä. Toisinaan vapaaehtoistyö synnyttää vuosikymmenien mittaisia ihmissuhteita.

Kullanvärinen seinäkello raksuttaa tasaisesti MS-tautia sairastavan hollolalaisen Lahja Rakkolaisen olohuoneen seinällä. Hänen luonaan joka toinen viikko vieraileva Helvi Likovuori on tuttuun tapaansa vetänyt kelloon lisää kierroksia.

– Kun kello pysähtyy, tietää, että Helvi ei ole käynyt taas vähään aikaan, Rakkolainen sanoo.

Rakkolaisen ja Likovuoren ystävätoiminnan välityksellä alkanut tuttavuus on kestänyt jo 19 vuotta. Yleensä ystävyydet jäävät lyhyemmiksi.

– Monesti ystävä on vanhempi, ja poistuu luonnollisista syistä. Me olimme molemmat vielä nuoria, alle 60-vuotiaita kun aloitimme, Likovuori sanoo. Jäätyään vuonna 1996 eläkkeelle töistään vanhainkodissa, Likovuori kaipasi päiviinsä ihmisläheistä tekemistä. Hän liittyi Punaisen Ristin Hollolan osastoon, joka välittää vapaaehtoisia ystäviä sellaisia kaipaaville.

– Silloin ei ollut vielä lapsenlapsia, joten oli aikaa. Kun ensimmäisen kerran tapasimme Lahjan kanssa, mietin, täytyykö meidän jatkaa vaikka ei synkkaisikaan. Hyvin on kuitenkin mennyt, emme ole yhtään riidelleet.

Helvi Likovuori on ollut Lahja Rakkolaisen vapaaehtoinen ystävä lähes 20 vuotta. Kuva: Katja Luoma

Alkuvuosina kaksikko tapasi toisiaan useita kertoja viikossa. Silloin Rakkolaisen liikkuminen oli vielä helpompaa.

– Kävimme kaupoilla, ulkoilemassa ja esimerkiksi teatterissa. Olimme myös monilla MS-yhdistyksen retkillä.

Vielä viime vuosina yhteistä tekemistä on löytynyt esimerkiksi Hollolan kirjastolla järjestettävien ilmaiskonserttien seuraamisesta. Nykyisin kaksikko keskittyy tapaamisillaan lähinnä "parantamaan maailmaa" Rakkolaisen asunnolla. Likovuoren mukaan vapaaehtoistoiminta on mukava harrastus, jossa tuntee itsensä tarpeelliseksi.

– Kohta jo ikä pistää vastaan, mutta en minä Lahjan ystävänä olemista lopeta.

Punaisen Ristin Hollolan osastossa työikäisiä vapaaehtoisia ei ole tällä hetkellä mukana kuin muutama, ja miehiä ei ollenkaan. Likovuoren mukaan vapaaehtoisia on nyt vähemmän kuin hänen aloittaessaan parisenkymmentä vuotta sitten.

– Porukka on vähän harventunut. Ystäväpyyntöjä tulee enemmän kuin mitä voimme toteuttaa.

Hänen mukaansa myös miehiä kaivattaisiin Hollolan Punaisen Ristin vapaaehtoisten joukkoon.

– On ystävää kaipaavia miehiä, jotka haluaisivat mieskaverin.

Päijät-Hämeen vapaaehtoisissa ei hälyttävää sukupuolten epäjakaumaa

Kuva: Kati Eloranta

Tilastojen valossa näyttää siltä, että miehet tekevät nyt selvästi vähemmän vapaaehtoistyötä kuin kolme vuotta sitten. Kansalaisareenan Straniuksen mukaan parantunut työllisyystilanne saattaa selittää laskua. Tutkimuksen mukaan ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden tekemä vapaaehtoistyö on laskenut selvästi, ja valtaosa näissä tehtävissä toimivista henkilöistä on miehiä.

Stranius toivoo, että miehiä aktivoitaisiin vapaaehtoistoiminnan pariin erilaisilla hankkeilla. Hän myös toivoisi miesvaltaisilla koulutusaloilla järjestettävän vapaaehtoistoiminnan kursseja.

– Se olisi tärkeää pohjatyötä sille, että miesten tekemää vapaaehtoistyötä saisi lisättyä.

Päijät-Hämeen vapaaehtoistoiminnan verkoston koordinaattori Kirsi Hyväri ei ole kuullut, että miehistä olisi Lahden alueen vapaaehtoistehtävissä kova pula.

– Täällä on sellaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja, jotka on nimenomaan kohdistettu miehille. Esimerkiksi ensi- ja turvakodin mieskaveritoimintaa sekä seurakunnan Marian Leijonat, jotka auttavat ikäihmisiä kotitöissä. Myös veteraanikummien toiminta houkuttelee.

Saattohoidon vapaaehtoistyö palkitsee, vaikka surultakaan ei välty

Saattohoidon tukihenkilöitä on toiminut Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän kotihoidossa tämän vuoden alusta asti. Sitä ennen vapaaehtoiset ovat olleet kuolemaa lähestyvien potilaiden tukena saattohoito-osastoilla.

Tällä hetkellä saattohoidon vapaaehtoisten piirissä toimii arviolta seitsemän pääosin eläkkeellä olevaa henkilöä. Vapaaehtoistyötä organisoivan yhtymän palveluesimiehen Irma Lampun mukaan tarvetta olisi useammillekin. Hänen mukaansa tehtävä ei vaadi erityistaitoja.

– Tärkeintä on, että haluaa antaa vähän aikaansa, kuunnella ja olla läsnä.

Lampun mukaan monia saattaa arveluttaa, miten vakavasti sairaat henkilöt tulisi kohdata ja mitä heille sanoa.

– Tekemisen ei tarvitse olla kauhean ihmeellistä. Riittää, että luetaan yhdessä, katsotaan kotimaisia elokuvia tai sitten vain kahvitellaan ja jutustellaan.

Vapaaehtoisiksi ryhtyviltä odotetaan jonkinasteista sitoutumista tehtävään. Yleensä saattohoidon vapaaehtoisella on kerrallaan yksi tai kaksi asiakasta, joiden luona vieraillaan kerran viikossa.

Päivi Lappalainen vierailee Olivier Coutén luona aina kun tarve vaatii. Kuva: Katja Luoma

Olivier Coutén lisäksi Päivi Lappalainen toimii tällä hetkellä saattohoidon tukihenkilönä kahdessa muussa kotitaloudessa. Hän tekee vapaaehtoistyötä tavallista enemmän, sillä pari vuotta sitten Sveitsistä Suomeen muutettuaan Lappalainen koki, että arjessa on ylimääräistä aikaa. Lappalaisen lapset ja lapsenlapset asuvat yhä ulkomailla. Hän kuitenkin ymmärtää, että kaikkien aika ei riitä vapaaehtoistehtäviin.

– Ihmisillä on usein omassakin elämässä tarpeeksi.

Yleensä saattohoidon vapaaehtoisen tehtävä on täytetty, kun tukihenkilöä tarvitsevan asiakkaan elämä päättyy. Lappalainen on kuitenkin auttanut saattohoidettavien perheitä enemmänkin, esimerkiksi hautajaisten järjestelyissä.

– Vielä vuoden jälkeen menehtyneen omainen saattaa soittaa, että voisimmeko jutella ja käydä haudalla kun on vuosipäivä.

Kun kuolema on asiakaskohtaamisissa läsnä, ei vapaaehtoistehtävässä selviä tunteitta.

– Joskus itkettää hirveästi, jäähyväiset ovat aika vaikea asia.

Raskaita voivat olla myös suvussa kytevät riidat, joihin Lappalainen silloin tällöin törmää asiakkaansa asioita selvittäessään. Toisinaan hän on kohdannut vierailuillaan riipaisevia tilanteita.

– Eräs nainen sanoi, että häntä ei ole kukaan muu koskaan halannut kuin minä. Pitkään mietin, että miten niin voi olla, mutta näitä on.

Vaikka surun käsittely kuuluu toimenkuvaan, Lappalainen kertoo saavansa vapaaehtoistyöstään kuitenkin paljon iloa.

– Koen aina kiitollisuutta, kun joku antaa sydämestä tullutta palautetta.

Lappalainen toivoo, että talkoohenki eläisi ihmisissä tulevaisuudessakin. Hän uskoo, että moni on valmis avustamaan, jos kutsu käy.

– On ihmisiä, joilla talkoohenkeä on tiedostamattomasti. Jos vähän nykäisee hihasta, he lähtevät mukaan.

Kuva: Kati Eloranta
Janne Nieminen
janne.nieminen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X