Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Uutisen takana: Peruskoulun täsmärahoitus on laastari, ei pelastus

Hallitus on suosinut koulurahoituksen lisäämisessä erilaisia hankerahoituksia. Kuva: Kautto Jaana

Hallitus paikkaa koulutusleikkauksia ahkerasti erilaisilla hankerahoituksilla, joilla raha saadaan täsmäiskuna juuri haluttuun tarkoitukseen. Yksi esimerkki on Opetushallituksen kuun alussa jakama hankerahoitus tasa-arvon vahvistamiseen esi- ja perusopetuksessa.

30 miljoonan euron tasa-arvorahapotti jaettiin yhteensä 235 opetuksen järjestäjän kesken.

Tavoitteena on tasata kotitaustan ja erilaisten lähtökohtien vaikutusta koulussa pärjäämiseen – siis juuri siihen, mistä oppositio aiemmin tänä vuonna kurmuutti hallitusta välikysymyksessään.

Mutta riittävätkö hankerahat paikkaamaan vuosien varrella ohentunutta perusrahoitusta?

– Eivät riitä. Perusrahoituksesta on leikattu niin paljon, sanoo opetuksesta ja kulttuurista vastaava johtaja Terhi Päivärinta Suomen Kuntaliitosta.

Samaa mieltä ovat muutkin Uutissuomalaisen haastattelemat asiantuntijat.

Hankerahoitus on kuin laastaria, jolla paikataan pahimpia aukkoja, kuvailee esimerkiksi kasvatustieteen professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta.

Indeksijäädytykset vaikuttavat

Vaikka hallitus ei tällä budjettikaudella ole varsinaisesti leikannut peruskoulutuksen rahoitusta, aiemmin tehdyt indeksijäädytykset jäytävät valtionosuuksia edelleen. Terhi Päivärinnan mukaan esi- ja perusopetuksen valtionosuudesta on vuodesta 2012 lähtien höylätty yhteensä yli 530 miljoonaa euroa.

– Siihen nähden se, että annetaan 30, 20 tai 5 miljoonaa, on aika vähän.

Peruskoulun rahoituksen turvaaminen oli yksi peruskoulufoorumin asiantuntijaryhmän linjauksista. Jouni Välijärven johtama ryhmä jätti linjapaperinsa opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.) helmikuussa. Välijärvi ei kuitenkaan halua ylikorostaa rahoituksen merkitystä.

– Minua on erityisesti huolettanut erityistä tukea tarvitsevien kohtelu, saavatko he tarpeeksi tukea. Muuten tilanne ei näytä katastrofaaliselta. Kunnat ovat mielestäni toimineet varsin ansiokkaasti.

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka sanoo, että OECD-vertailun mukaan Suomessa käytetään perusopetukseen miljardi euroa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Miljardin lisäystä OAJ ei sentään vaadi, mutta satoja miljoonia kuitenkin.

Erilaiset mahdollisuudet hakea

Tasa-arvorahalla esimerkiksi palkataan samanaikaisopettajia, jaetaan opetusryhmiä ja palkataan avustajia sellaisiin esi- ja perusopetuksen opetusryhmiin, joissa on erityistä tukea saavia oppilaita.

Tällaiset toimet hyödyttävät niin lisätukea tarvitsevia kuin nopeasti eteneviäkin oppilaita.

Hankerahoitusten takana on ajatus, että hankkeen loputtua kunnat jatkaisivat samalla linjalla omalla rahallaan. Ajatus on kaunis, mutta jää usein käytännössä toteutumatta. Heljä Misukka mainitsee esimerkiksi hallituksen digiloikka-kärkihankkeen, jonka turvin kouluihin on voitu palkata digitutor-opettajia.

– Kun asiaa selvitettiin, noin puolet kunnista ilmoitti, että jos hankeraha loppuu, ne joko lopettavat toiminnan tai vähentävät sitä. Se ei ole kauhean kestävää pitkällä aikavälillä.

Hyvä myös kasautuu samalla lailla kuin huono-osaisuuskin: hankerahaa saavat usein ne kunnat, jotka ovat jo valmiiksi priimuksia.

Hankerahoitusta pitää erikseen hakea sekä toimia toteuttaa ja niistä raportoida. Kaikkeen tähän kuluu aikaa ja vaivaa, ja henkilötyövuosien määrä on kunnissa kaikkea muuta kuin vakio.

– Isot kunnat pystyvät hakemaan isoja rahoja. Niillä on ammattimaiset tyypit hakemassa ja ne saattavatkin saada erilaisia hankerahoituksia jopa monia miljoonia euroja. Pienen kunnan sivistysjohtajalla, joka on samalla rehtori ja ehkä vielä opettaakin, ei varmaankaan ole ensimmäisenä mielessä pyöriä Opetushallituksen sivuilla katsomassa hakuja, kuvaa Misukka.

– Jos kaikkea aina paikataan kohdennetulla rahoituksella, olemme pian aika monimutkaisessa valtionapujärjestelmässä, huomauttaa Jouni Välijärvi.

Misukka kiittää, että opetusministeri on jo luvannut kehittämisrahojen kokoamista laajemmiksi ja yhtenäisemmiksi kokonaisuuksiksi. Tämä helpottaa ”hankehumppaa”.

Suosiminen on tutkitusti tehokasta

Juuri tasa-arvon edistämisen tukemista täsmäavustuksin tuskin moittii kukaan, muistetaanhan viime Pisa-tulokset juuri osaamiserojen repeämisestä.

Niin sanottu positiivinen diskriminaatio on sitä paitsi tutkitusti tehokasta. Viime elokuussa julkaistussa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATTin tutkimuksessa todettiin, että Helsingissä yhä useampi vaativien alueiden nuori on jatkanut peruskoulun jälkeiseen koulutukseen. Eikä rahaa edes tarvittu hirmuisia määriä.

Helsingissä niin sanotulla positiivisen diskriminaation rahoituksella on jo pitkät perinteet. "Myönteisen syrjinnän" rahaa on jaettu avokätisemmin niille alueille, joilla esimerkiksi asuu paljon maahanmuuttajia ja joille kasautuu sosiaalisia ongelmia.

Valtion tasa-arvorahoituksessa on samanlaisia painotuksia. Helsinki sai valtion rahoituksesta isoimman potin, melkein kolme miljoonaa euroa kahdelle vuodelle.

Minna Harmaala / Uutissuomalainen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X