Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Mikael Saari kokeili hortoilua ja harmittelee, ettei kiireisessä lapsiperhearjessa ole enempää aikaa laittaa ruokaa

Hyvät lehdet pellille, huonot pois. Kuva: Aku Isotalo

Näyttelijä-laulaja Mikael Saari on pihallaan Lahden Metsä-Hennalassa työntouhussa perkaamassa omakotitalonsa yläkerran remonttijätekasaa. Tänään hänelle on kuitenkin järjestetty muuta ohjelmaa. Etelä-Suomen Sanomat pyysi häntä testaamaan, miten helppo on elävän kulttuuriperinnön kohteeksikin Suomessa nimetty hortoilu.

Trendikäs hortoilu eli villivihannesten kerääminen on ollut 2000-luvun alussa eniten kasvanut metsäharrastus. Elävän kulttuuriperinnön luettelossa hehkutetaan, että Suomi on hortoilun mekka, sillä kasvusesonki on pitkä, maasto helppokulkuista ja jokamiehenoikeudet mahdollistavat keräilyn.

Saarella ei ole hortoilusta aiempaa kokemusta, mutta lähdetään reippaasti matkaan. Tarkoitus olisi löytää nokkosia helpon kuuloista sipsireseptiä varten.

– Katso, tuossa olisi heti nokkosia! Saari huomaa heti ensimmäisessä risteyksessä.

Mikael Saari katsoo, että täältä nokkoset olisi hyvä kitkeä, etteivät lapset polta itseään niihin. Kuva: Aku Isotalo

Harmi vain, paikka on vääränlainen. Martoilta saaduissa ohjeissa sanotaan, ettei villivihanneksia kannata kerätä alle 50 metrin päässä tiestä tai asunnoista.

Jatketaan matkaa läheiselle ulkoilureitille, joka kulkee peltojen ja metsän keskellä. Siellä ainakin on lupaavia ojia, joiden varsilta nokkosia luulisi löytyvän.

Vaikka hortoilu ei ole Saarelle tuttua. Oman puutarhan antimia on tullut hyödynnettyä.

– Meillä on noita omia marjapuskia, ja omenoista on tehty hilloa. Mökiltä löytyy vadelmia ja metsämansikoita, hän luettelee.

Nokkosia Saari ei ole ainakaan usein maistanut.

– Voi olla, että olen joskus syönyt nokkoskeittoa, hän miettii.

Lapsista tulee fiksumpia

Nokkosten käsittely oli helppoa hanskojen kanssa. Kuva: Aku Isotalo

Nokkoset ovat melko matalia, ja niiden bongaaminen osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Tutkimme pientareiden kasveja.

– Eivät nämä ole nokkosia, vaikka ne vähän näyttävät, Saari joutuu toteamaan.

Kasvien tunteminen ei kaupunkilaisille ole aina helppoa.

– Minä en ole itse ikinä osannut, mutta jospa lapset olisivat nyt sitten fiksumpia.

– Minähän olen ennen lapsia asunut tuossa keskustassa ja juonut viinaa. Nyt on ihanaa tutkia luontoa lasten kanssa, Saari nauraa.

Roskien keräilyä samalla

Saari odottaa kesää innolla. Vapaa-aikaa on enemmän kuin ennen, sillä näytelmän esitykset alkoivat aiemmin kuin edellisvuosina. Saari esiintyy vielä alkukesän UIT:n näytelmässä Tuhansien ämpärien maa, ja kesäloma alkaa juhannuksena.

– Aiemmin olen ollut parhaan kesän sisätiloissa koko päivän huoneessa, jossa jostain reiästä vähän paistaa aurinko, hän kuvailee.

Onko pelto liian lähellä? Nokkoset ovat voineet imeä liikaa ravinteita. Kuva: Aku Isotalo

Tänä kesänä suunnitelmissa on joitakin musiikkikeikkoja lukuun ottamatta olla kotona ja leikkiä kolmen lapsen kanssa.

Nokkosia ei vieläkään löydy, mutta Saari pysähtyy poimimaan maahan heitetyn keksipakkauksen näköisen muovin. Jos hortoilun tarkoituksena on ruoan keräämisen lisäksi ulkoilu, saman asian ajaa myös roskien keruu, jota Saari kertoo harrastavansa lasten kanssa.

– Hanskat käteen ja roskapussi mukana on lähdetty ulos sillä idealla, että kerätään roskia.

– Eipä täälläkään enää paljon niitä roskia ole, Saari havainnoi.

Mustikanvarpuja on maa vihreänään, mutta marjoja Saari ei ole päässyt näkemään.

– Koskaan ei löydä mitään, kun kaikki on jo viety.

Lapsille kivuliaita kasveja

Testi: toiselle puolelle peltiä margariinin ja oliiviöljyn sekoitusta, toiselle pelkkää oliiviöljyä. Kuva: Aku Isotalo

Saari on oikeastaan iloinen, kun nokkosia ei löydy.

– Tavallaan on hauskaa, kun niitä ei kauheasti ole. Se on lapsille niin kivuliasta.

Entä mitäköhän 7- ja 3-vuotiaat lapset mahtaisivat pitää nokkosruuista, jos sellaisia heille tarjoaisi? Saari arvelee, että he ainakin maistaisivat. Nuorin kolmikuinen poika juo vielä maitoa.

Saari harmittelee, ettei hektisessä lapsiperhearjessa ole enemmän aikaa laittaa ruokaa tai kokeilla uusia ruokalajeja.

– Todellisuudessa on aina niin helvetillinen kiire, että hakee aina sitä mitä ennenkin.

Hanskoja tarvitaan

Sitten tärppää.

– Tuolla on pieni tuppo, ja tuolla!

Saari lähtee ojan poikki hakemaan ensimmäistä nokkosta. Mutta vielä pitää pohtia, onko pelto liian lähellä. Lannoitteet ovat voineet tuoda nokkosiinkin liikaa ravinteita.

Koska tarjonta on ollut rajallista, päätämme, että kasvit saavat kelvata. Ne ovat aika hyvän korkuisiakin. Ohjeiden mukaan ihannekorkeus on 5–15 senttiä.

– Nämä ovat nuoria ja vetreitä, Saari toteaa.

Lue myös: Villiyrttitrendi levittäytyy lautasilta drinkkimaljoihin - katso myös videolta ohje kuusenkerkkäsiirappiin!
 

Ilman suojaa niiden luo ei kuitenkaan ole asiaa.

– Au! Heitä mulle ne hanskat.

Kun silmä tottuu, nokkosia alkaa huomata lisääkin. Matalina ne eivät vain erotu kovin hyvin muista kasveista.

– Erittäin hyvä huomio, että nämä ovat tässä. Osaan varoittaa lapsia, Saari sanoo.

Oliiviöljyä päälle

Sipseistä ei tullut aivan ruskeita, mutta rapeita kuitenkin. Kuva: Aku Isotalo

Palataan saaliin kanssa puutarhapöydän ääreen. Saari huuhtelee nokkoset ja kuivaa ne keittiöpyyhkeen sisässä. Hanskat kädessä on helppo leikata lehdet saksilla uunipellille.

– Tuo on huono, tuokin on huono, Saari jättää osan lehdistä sivuun ja asettelee niitä saksien kärjillä uunipellille.

– Ei tämä nyt kyllä kovin vaikeaa ole. Tällä kelillä on aika luksusta tehdä tällaista ulkona. Lasten kanssa olisi kiva tehdä kaikkea tällaista nysväämistä.

Nokkoset hupenevat yllättävän nopeasti. Uunipelti tulee juuri ja juuri täyteen lehtiä.

Sitten on oliiviöljyn vuoro. Saari kääntelee lehtiä kuppimainen puoli ylöspäin, että öljy pysyisi paremmin.

Hän päättää tehdä kokeen. Toiseen puoleen peltiä laitetaan ohjeen mukaisesti oliiviöljyä, mutta toiseen margariinin ja öljyn sekoitusta. Ronskia pirskottelua, ja lopuksi päälle sormisuolaa. Helppoa ja nopeaa.

– Se on vähän niin kuin italialaisessa keittiössä, että laitetaan vähän tuonne ja noin. Olisi voinut laittaa pippuriakin.

Suolaa ja rasvaa

Paistoaika on vain 5–6 minuuttia, joten kelloa pitää vahtia tarkkaan. Ohjeen mukaan lehdistä pitäisi tulla oliivinruskeita.

– Ruskeita näistä ei saa tekemälläkään, Saari toteaa peltiä silmäillen.

Mutta rapeita lehdet ovat. Maistetaan.

– Sanotaanko, että nämä maistuvat suolalle ja rasvalle, Saari toteaa.

No, sipsejähän niiden kuuluikin olla. Suolan määrää ei ohjeessa kerrottu, joten sitä saattoi mennä reilunlaisesti, eikä öljyäkään säästelty. Sekä oliiviöljyiset että margariinia sisältävä sipsit ovat hyviä.

– Tällä perusteella en tietäisi, miltä nokkonen maistuu. Jos oikein lähtee kuvittelemaan, nämä polttavat nielua. Eivät jää polttamaan, mutta vähän kutittelevat mennessään, Saari analysoi.

Miltä hortoilu nyt sitten vaikuttaa?

– Tämä on tosi hauska juttu. Juuri tällaista voisi tehdä lasten kanssa.

Mikael Saari tutkii, löytyisikö ruohikon joukosta vielä lisää aineksia sipseihin. Kuva: Aku Isotalo
Hortoilu

Kasveja salaatteihin ja piirakoihin

Luonnosta kerättäviä syötäviä villivihanneksia ovat esimerkiksi voikukka, vuohenputki, kuusenkerkkä, maitohorsma, ketunleipä, kallioimarre, piharatamo ja poimulehti.

Niitä voi käyttää esimerkiksi salaateissa, levitteissä, piirakoissa, keitoissa, juomien mausteena ja jälkiruuissa.

Jokamiehenoikeudella voi kerätä omaan käyttöön ruohovartisia kasveja ilman apuvälineitä.

Yrttejä ei saa kerätä luonnonsuojelualueilta.

Resepti

Nokkossipsit

1. Huuhtele nokkosenlehdet ja kuivaa salaattilingolla tai talouspaperilla.

2. Levitä lehdet leivinpaperin päälle pellille ja voitele oliiviöljyllä.

3. Ripottele päälle hiukan sormisuolaa.

4. Paista 200-asteisessa uunissa 5–6 minuuttia, kunnes lehdet ovat oliivinruskeita ja rapeita. 

Lähde: Kuuden yrtin kimara -opas
Kulttuuriperintö

Suomessa yli 50 kohdetta

Elävä, aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa ilmiöitä, jotka säilyvät elävinä ja muuntuvina sukupolvilta toiselle.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valinnut Suomesta listalle 52 kohdetta. Mukana ovat olutkulttuurin lisäksi esimerkiksi mölkky, jokamiehenoikeudet, runolaulu, keppihevosharrastus, tivoliperinne ja juhannuksen vietto.

Unesco pitää yllä maailmanlaajuista kulttuuriperintölistaa, jonne voi hakea yksi kohde Suomesta.

Etelä-Suomen Sanomien kesälehti testasi elävän kulttuuriperinnön kohteita Rafaelin, Minna Kaupin ja Mikael Saaren kanssa.

Silja Puttonen
silja.puttonen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X