Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

"Herkkä möllikkä" – Minna Kauppi kipusi vuosien tauon jälkeen hevosen selkään

Minna Kauppi ratsasti talleilta hiekkakentälle Tarja Iivosen taluttamana. Kuva: Mirja Hussain

Sataa kaatamalla, mutta sitä suunnistaja Minna Kauppi ei hätkähdä. Hän ei ole myöskään vuosikausiin ratsastanut, mutta siellä ne suomenhevoset nyt odottavat. Laitumet lainehtivat.

– Käyvätkö hevoset polskimassa? Kauppi tiedustelee tilan emännältä, eläinlääkäri Merja-Liisa Toivoselta.

– Siitostammat joskus käyvät, Toivonen vastaa.

Kun Etelä-Suomen Sanomat pyysi Kauppia tutustumaan johonkin aineettoman kulttuuriperinnön kohteeseen, hän ehdotti sirkusta tai suomenhevosia. Ja täällä sitä nyt ollaan, Metsäpirtin tilalla, Lahden Villähteellä, hevoskaupunki Orimattilan tuntumassa. Toivonen jos joku tuntee suomenhevoset. Hän on pitänyt hevospraktiikkaa 38 vuotta, ja hänen tilansa on erikoistunut siitostoimintaan.

Ei voi puhua ratsastamisesta, vaan siitä, että olin säkkinä selässä. Suunnistaja Minna Kauppi

Suomenhevonen valittiin elävän kulttuuriperinnön luetteloon muun muassa siksi, että se on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu. Kansallisaatteen heräämisen aikoihin myös suomenhevosta haluttiin alkaa jalostaa puhtaana kansallisena hevosrotuna. Ensimmäinen rodun kantakirjanäyttely pidettiin Lahdessa vuonna 1907.

Raviaskeleetkin alkoivat sujua pienen harjoittelun jälkeen. Kuva: Mirja Hussain

Niillä on ollut tehtäviä sotilasratsusta työhevoseksi ja ravihevoseksi. 1900-luvun alkupuolella suomenhevosta tarvittiin useimmissa taloissa, ja metsätöitä teki parhaimmillaan 1950-luvulla 100 000 hevosta. Nykyään suomenhevosia on noin 20 000.

Se on nimenomaan yleishevonen, mutta mikä tekee suomenhevosesta erityisen?

– Se on monipuolinen, kestävä, aito ja ystävällinen. Se menee lumessa, vedessä ja helteessä, Toivonen kuvailee.

– Se ei varmasti ole heti takajaloillaan, Kauppi komppaa.

Hevosillakin sotatraumoja

Suomenhevoset ovat olleet mukana kaikessa. Toivonen muistuttaa, että ravit ovat saaneet alkunsa, kun kirkosta ajettiin kilpaa kotiin. Sodissakin suomenhevoset liittyvät olennaisesti kansan historiaan. Useimmista taloista lähetettiin hevosia rintamalle, eivätkä kaikki palanneet.

– Samanlaiset traumat niillä varmaan oli kuin miehilläkin.

Hän kertoo suomenhevosesta, joka sodasta tultuaan aina kyyristyi kun näki lentokoneen. Hevoset ovat erittäin hyvämuistisia.

Luottohevonen Servi

Kauppi sanoo, ettei ole ollut mikään varsinainen hevostyttö. Edellisestä ratsastuskerrastakin on niin paljon aikaa, ettei sitä edes muista.

– Ei voi puhua ratsastamisesta, vaan siitä, että olin säkkinä selässä, Kauppi kuvailee.

Eläinlääkäri Merja-Liisa Toivosen tilalla on siitostoimintaa. Toivonen esittelee Minna Kaupille sperman keräämiseen käytettävää keinovaginaa. Kuva: Mirja Hussain

Nyt hän kuitenkin aikoo kokeilla ratsastamista.

– Annetaan hänelle Servi, se on luottohevonen, Toivonen sanoo.

– Jos tulee vastaan lentokone tai kaivinkuormaaja, tämä ei välitä.

Joillakin tiloilla suomenhevosia käytetään edelleen myös työhevosina, Metsäpirtin tilalla vain pieniin askareisiin.

– Servin kanssa olen hakenut joulukuuset monta kertaan, Toivonen kertoo.

Katseestakin sen näkee

Ensikohtaaminen sujuu hyvin. Sadekin on laantunut.

– Luotatko muhun, kaveri? Kauppi puhelee 19-vuotiaalle punarautiaan väriselle Serville.

– Mites tätä ohjataan, voiko vähän työntää vai kävelläänkö vaan?

Lue myös: Asikkalan liikuntamaine ei ole Minna Kaupin varassa – "Tosi hyvin meidän nuori jengikin tietää sen"
 

Ennen ratsastusta Kauppi saa harjata, satuloida ja suitsia Servin. Suomenhevosen rauhallinen luonne tulee taas esiin.

– Ei tähän voisi lämminveristä jättää (satuloitavaksi), Toivonen sanoo.

– Tämän katseestakin näkee, että tämä on suomenhevonen. Tämä on kiltti ja hyvä ja rauhallinen.

Hevonen puistelee päätään.

– No nyt meni kampaus sekaisin, juuri kun sain tämän tehtyä, Kauppi nauraa harjaamisen jälkeen.

– Sinä osaat jutella sille, osaat puhua ystävällisellä äänellä, Toivonen kehuu.

"Saa olla leuhkan näköinen"

On tullut aika nousta hevosen selkään.

– Muista sitten, että sä nautit. Ratsastaja saa olla vähän leuhkan näköinen, Toivonen opastaa.

Kauppi hakee otetta valjaista.

– Siitä pikkurillin välistä, kuuluu neuvo.

Kauppi ratsastaa taluttajan kanssa hitaasti hiekkatietä pitkin pienelle ratsastuskentälle. Sekä hevonen että ratsastaja myötäilevät toistensa liikkeitä rauhallisesti.

– Tämähän on ihan luonnollista, hän kommentoi jo hetken päästä.

Ratsastus sujuu niin hyvin, että ratsukko voi jo hieman harjoitella ravitahtia.

– Pitääkö mun nojata näihin jalustimiin?

– Aina joka toisella ylhäällä ja joka toisella alhaalla, tallin työntekijä Tarja Iivonen opastaa.

Pian alkaa sujua.

– Hän oppi kevennyksenkin! Toivonen ihastelee.

Varsoja syntyy paljon

Siitostoimintaan erikoistuneen hevostilan pitäjänä Toivonen arvioi, että suomenhevosen tulevaisuus näyttää melko hyvältä.

– Eiköhän Suomessa syntynyt 2017 enemmän suomenhevosia kuin lämminverisiä varsoja. Kasvatus on nosteessa.

– Näiden vuosien saatossa, kun minä olen tätä hommaa tehnyt, hevosten luonne on parantunut ja ne ovat tulleet kevytrakenteisemmiksi, Toivonen sanoo.

"Luotatko muhun, kaveri?" Minna Kauppi puhelee Serville. Merja-Liisa Toivonen halusi antaa ratsastukseen mahdollisimman rauhallisen hevosen. Kuva: Mirja Hussain

Entä onko jotain, mitä suomenhevosilla ei voi tehdä?

– Nykyään on niin hyviä suomenhevosia, että niiden kanssa voi jo tehdä ihan korkeakoululiikkeitäkin. Vaikka eiväthän ne ihan kaikissa liikkeissä pärjää puoliverisille.

– Aina näkee uusia persoonallisuuksia. Yllättää, miten joku on niin viisas ja rehti.

Takaisin tallille. On aika kysyä, miltä suomenhevonen tuntui ratsastaa?

– Tämä on herkkä, vaikka tämä on tällainen möllikkä, Kauppi kehuu Serviä.

Lämmin tunne taisi olla molemminpuolinen.

– Huomasitko, miten se pärisi ja pärskähteli? Se oli tyytyväinen, Toivonen tulkitsee.

Kansallishevonen

Voimaa ja miellyttävä luonne

Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907. Se jakautuu neljään jalostussuuntaan: työhevoseen, kevyeen ravuriin, monipuoliseen ratsuhevoseen sekä sopusuhtaiseen pienhevoseen.

Rotumääritelmän mukaan suomenhevonen on voimakas, monipuolinen ja miellyttäväluonteinen.

Keskikorkeus on 155 senttimetriä. Tyypillisin väri on rautias, usein liinakko valkoisin merkein.

Suomenhevosia on nyt noin 20 000 ja kasvattajia 1 500.

Suomenhevosen asemaa vaalivat Suomenratsut ry, Suomenhevosliitto, Suomen työhevosseura ja Suomen Pienhevosyhdistys.

Suomenhevonen valittiin vuonna 2007 Suomen viralliseksi kansallishevosroduksi.

Elävä, aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa ilmiöitä, jotka säilyvät elävinä ja muuntuvina sukupolvilta toiselle.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valinnut Suomesta listalle 52 kohdetta. Mukana ovat olutkulttuurin lisäksi esimerkiksi mölkky, jokamiehenoikeudet, runolaulu, keppihevosharrastus, tivoliperinne ja juhannuksen vietto.

Unesco pitää yllä maailmanlaajuista kulttuuriperintölistaa, jonne voi hakea yksi kohde Suomesta.

Etelä-Suomen Sanomien kesälehti testasi elävän kulttuuriperinnön kohteita Rafaelin, Minna Kaupin ja Mikael Saaren kanssa.

Lähteet: Aineeton kulttuuriperintö -sivusto, Hippos.fi
Silja Puttonen
silja.puttonen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi