Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Vakava sairastuminen ajoi kympin tytön huumeiden käyttäjäksi – "Oli tunne, että voin kuolla minä päivänä tahansa"

Katri käytti viisi vuotta kovia huumeita ja myi itseään rahoittaakseen huumeiden käytön. Poikaystävä teki itsemurhan ja kavereita kuoli ympäriltä. Nyt Katri saa hoitoa ja hän on palannut lukioon. Ylioppilaslakki olisi tarkoitus painaa päähän vuoden päästä. Katri sanoo, että kuka tahansa saa hankittua amfetamiinia Lahden keskustassa puolessa tunnissa, jos niin haluaa.

Pari kertaa kuukaudessa päihdesairaanhoitaja Anu Komun kanssa keskustelemassa käyvä Katri oli sekakäyttäjä viisi vuotta. Hän haluaa uskoa pysyvänsä kuivilla. Varpaillaan pitää jatkuvasti silti olla, Katri sanoo. Kuva: Mirja Hussain

Lahtelainen 25-vuotias nainen sanoo, että kuka tahansa saa hankittua itselleen amfetamiinia Lahden keskustassa puolessa tunnissa, jos niin haluaa.

– Voi toki olla, että sulle myytäisiin jotain paskaa todella kalliilla. Mutta varmasti onnistuisi, Katrina tässä jutussa esiintyvä nainen väittää painottaen sanojaan.

Amfetamiini on Lahden huumepiirien suurin vitsaus, Katri sanoo. Kaikki amfetamiinin käyttäjät eivät suinkaan näytä huumeidenkäyttäjiltä ulospäin. Lahdessa on paljon huumekoukussa olevia ihmisiä, jotka käyvät töissä ja elävät ulospäin kovinkin tavallisen oloista elämää, hän sanoo.

– He pystyvät pitämään kulissit pystyssä. Sitä minäkin yritin.

"Kauhistelu on syytä lopettaa"

Lahden huumeongelma nousi rytinällä valtakunnan medioissa esille toukokuussa.

Helsingin Sanomat julkaisi laajan jutun, jossa Lahtea kuvailtiin ”Suomen huumesatamaksi”. Pääosassa oli entinen huumeidenkäyttäjä, Avominne-päihdeklinikan vastaava ohjaaja Pasi Tuomaila. Jutussa hän kuvasi Lahden tilannetta katastrofaaliseksi. Sitä mieltä hän on oikeasti.

– Kauhistelu on kuitenkin syytä lopettaa. Nyt pitää siirtyä etsimään ratkaisuja, Tuomaila sanoo.

Avominne-päihdeklinikan vastaavan ohjaajan Pasi Tuomailan mukaan Lahden huumetilanteen kauhistelu on syytä lopettaa. Energia olisi kohdistettava ratkaisujen etsimiseen. Kuva: Mirja Hussain

Lahden ja Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän olisi syytä katsella omien organisaatioidensa ulkopuolelle Tuomaila sanoo, ja tarkoittaa luonnollisesti työnantajansa Avominnen 12 askeleen päihteetöntä ja lääkkeetöntä Minnesota-mallia.

Avominne aikoo tarjota uutta ennaltaehkäisy- ja hoitokokonaisuutta Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymälle.

Lahden huumetilanteen puinti jatkui, kun Iltalehti julkaisi pari viikkoa sitten jutun Suomen ”amfetamiinipääkaupungista”. Jutun ykköstähti oli Lahden huumeongelmasta vuosia puhunut lahtelaisvaltuutettu Kalle Aaltonen (Pro Lahti).

Aaltonen oli toukokuun puolivälissä tehnyt valtuustoaloitteen, jossa hän ehdotti Lahden julistautuvan Suomen amfetamiinipääkaupungiksi.

– Se oli tietenkin provosointia. Kyse ei missään tapauksessa ole vain amfetamiinista, vaan kaikista päihteistä, ja ennen kaikkea sekakäytöstä, joka on todella suuri ongelma tässä kaupungissa, Aaltonen sanoo nyt.

Skinnari ja kaupungintalo reagoivat

Valtakunnan medioiden kirjoitteluun julkisesti ensimmäisenä lahtelaiskansanedustajista reagoi SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari. Hän esitti hallitukselle kirjallisen kysymyksen päihderiippuvuudesta, ennaltaehkäisystä ja poliisien resursseista.

Kansanedustaja, Päijät-Hämen hyvinvointiyhtymän hallituksen puheenjohtaja Ville Skinnari (sd.) sanoo, että julkisella puolella on opittavaa päihdetyöstä muilta toimijoilta. Kuva: Mirja Hussain

Jotkut pitivät Skinnarin aktiivisuutta vaalitemppuna, irtopisteiden kalasteluna. Skinnari ei ole syytöksistä moksiskaan.

– Hykyn [Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän] hallituksen puheenjohtajana minä lopulta vastaan tästäkin asiasta. Olen aktiivinen niissä asioissa, jotka ovat Lahdelle, Päijät-Hämeelle ja koko Suomelle merkityksellisiä. Se on mun duuni ja mä saan siitä palkkaa, Skinnari sanoo.

Skinnarinkin mielestä julkisella puolella riittää opittavaa kolmannelta sektorilta sekä yksityisiltä hoitopalveluyrityksiltä. Skinnari on seurannut läheltä ystävänsä, ex-kiekkoilija Marko Jantusen kamppailua irti huumeista Avominnen menetelmien avulla. Nyt Jantunen on yksi Avominnen keulakuvista. Raitistunut Jantunen toimii yrityksessä tukihenkilönä ja kouluttajana.

Lahden kaupungintalolla kielteiseen julkisuuteen reagoitiin järjestämällä viime tiistaina Helsingissä tapaaminen sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) kanssa. Valtakunnallisten tiedotusvälineiden edustajat oli kutsuttu paikalle.

Maineenhallintaa vai halu ratkaista kaupunkia riivaava huumeongelma? Ehkä molempia.

Huumeongelma on ratkaistava ja ratkaistavissa

Lahden huumeongelma on vakava. Sen myöntäminen on yksille helpompaa, toisille vaikeampaa.

Onko huumeongelma vakavampi kuin muissa Suomen kaupungeissa? Onko sillä edes väliä?

Lahden huumeongelma on ratkaistava ja ratkaistavissa, oli Lahti kaupunkien välisissä rankingeissa millä tahansa sijalla.

Näin sanovat suonensisäisten huumeiden käyttäjien terveysneuvontapisteen Jelpin vastaava terveydenhoitaja Sanna Lappalainen ja Avominne-päihdeklinikan Tuomaila.

Kovia huumeita, itsensä myymistä ja kuolemaa

Niin sanoo myös Katri. Hänen oma elämäntarinansa on karu. Viisi vuotta kovia huumeita, itsemurhan tehnyt poikaystävä, muita kuolleita kavereita, aineiden käytön rahoittamista itseään myymällä, jatkuvaa väkivallan uhkaa, kiristystä ja muita vaaratilanteita.

Katrin äiti on ollut pitkään alkoholisti ja vakavasti mielenterveysongelmainen.

Äiti ei kyennyt pitämään huolta itsestään, saati lapsestaan. Katrin isä eli omaa elämäänsä.

Lue myös: Sisäministeri Mykkänen ei nostanut Lahtea tikun nokkaan: "Meillä on useita kaupunkeja, joissa huumausaineiden käyttö on koholla"
 

Katri ei osaa sanoa, olisiko kukaan voinut häntä huumeilta pelastaa. Nykyisillä rakenteilla ja turvaverkoilla se ei ainakaan onnistunut. Kympin tytön ongelmiin ei puututtu.

– Aloitin alkoholin käytön jo 13-vuotiaana. Joskus kävin koulun terveydenhoitajalle ja psykologille puhumassa ahdistuksesta ja masennuksesta sekä alkoholin käytöstä. Sanoin, etten halua tulla samanlaiseksi kuin äitini. Tilanteessani ei nähty kuitenkaan mitään ihmeellistä.

16-vuotiaana Katrin ja äidin sukset menivät ristiin niin pahasti, että Katri muutti omilleen. Kympin tyttö kävi lukiota ja elämä rullasi kohtalaisesti, vaikka alkoholin käyttö oli runsasta ja poissaoloja koulusta oli taajaan.

Traumat usein ongelmakäytön taustalla

Jelpin Lappalainen korostaa, että jokaisen huumeidenkäyttäjän tarina on omanlaisensa. Mitään kaavaa tai reittiä huumeiden ongelmakäyttäjäksi ei ole.

Yleensä taustalla on kuitenkin joku trauma. Läheisen menettäminen, hyväksikäyttö, väkivalta, avioero, sairaus tai vaikea perhetausta.

– Entinen työkaverini sanoi, että meidän pitää muistaa, että on niin pienestä kiinni, kummalla puolella tiskiä olemme, Lappalainen sanoo ja osoittaa Jelpin vastaanottopöytää.

Veritulppa romutti haaveet ja johti lääkeriippuvuuteen

Katrin elämän suunta muuttui radikaalisti 17-vuotiaana. Veritulpan aivoihinsa saanut Katri vietti viikkoja sairaalassa.

– Kaikki mitä olin siihen mennessä suunnitellut, romuttui. Ehkä minulla ei ollut riittävää tukiverkkoa ympärilläni.

Lohtua Katrin oloon aivoveritulpan jälkeen toivat vahvat kipulääkkeet.

– Niistä tuli hyvä ja huoleton olo.

Lukio-opinnot jäivät, aineet ottivat vallan.

Päihdesairaanhoitaja Anu Komu tapaa Katrin muutaman kerran kuukaudessa. Katri tuntee olevansa silti liian usein liian yksin. Hänen mielestään A-klinikan toimintojen supistaminen oli Lahden kaupungilta ja hyvinvointiyhtymältä suuri virhe. Kuva: Mirja Hussain

Kun Katri pääsi sairaalasta pois, hän popsi ensin reseptillä ostettuja, sitten tuttavan kautta laittomasti hankittuja kipulääkkeitä. Amfetamiiniin hän ei ollut koskenut ennen veritulppaa.

Kaveripiirissä muutamat piriä kuitenkin käyttivät ja välittivät. Katri perusteli itselleen aineen kokeilemista ”elämän rajallisuudella”.

– Oli tunne, että saatan kuolla minä päivänä tahansa joka tapauksessa.

Vuosien saatossa Katri käytti käytännössä kaikkea mitä käsiinsä sai.

Amfetamiini, vahvat lääkkeet, ekstaasi, sienet, kokaiini, subutex ja morfiini. Alkoholi ei hurjina vuosina maistunut. Baarissa hän joi limsaa tai vettä essojen ja pirin kyytipoikana.

Poikaystävän itsemurha sysäsi syvemmälle kuiluun

20-vuotiaana Katri yritti ensimmäisen kerran irti aineista tosissaan. Katkaisuhoidossa kaikki meni hyvin. Hoidon jälkeen käyttö kuitenkin jatkui ja paheni. Kukaan ei kysellyt perään.

– Sen jälkeen aloin käyttää amfetamiinia suonensisäisesti. Myös subutexia ja morfiinia. Kaikkea mahdollista.

Katri oli 21-vuotias, kun hänen ensimmäinen poikaystävänsä teki itsemurhan.

– Hän ei vain yksinkertaisesti kestänyt enää.

Läheisen itsemurha sysäsi Katrin entistä syvemmälle kuiluun.

Poikaystävä käytti ja myi aineita. Kun kumppani myi, oli Katrin helppo vetää välistä itselleenkin. Huumeiden hankkiminen oli muutenkin helppoa, kunhan rahaa oli.

Käyttöään hän rahoitti vaatimalla rahaa sukulaisiltaan milloin milläkin tekosyyllä, ottamalla pikavippejä, panttaamalla ja myymällä kaiken vähänkin arvokkaamman omaisuuden.

Viimeisen vuoden ajan hän myi itseään.

Se on kynnys, jonka moni huumeriippuvainen nainen jossain vaiheessa ylittää, sanoo Katri. Tämän vahvistaa Jelpin Sanna Lappalainen.

– Silloin pystyin ostamaan itselleni jotain ”turhaakin”. Kyllähän sillä tienaa. En missään tapauksessa olisi tehnyt sitä, jos ei olisi ollut pakko, Katri sanoo.

– Jos naiskäyttäjä haluaa pysyä huumeissa, on itsensä myyminen monelle se varmin tapa.

"En varmasti olisi tässä ilman A-klinikkaa"

Katri kävi katkolla useaan otteeseen. Epäonnistuneita kuntoutusjaksoja oli takana kaksi. Kolmas kuntoutuskerta oli ratkaiseva.

Läheiset käyttöystävät olivat kuolleet ympäriltä, Katri itse oli ottanut muutaman yliannostuksen ja saanut sydäninfarktin.

Katri alkoi ensimmäistä kertaa nähdä käytössä enemmän huonoja kuin hyviä puolia.

– En varmasti olisi tässä ilman A-klinikkaa. Kävin A-klinikalla oikeastaan käytön alusta asti säännöllisen epäsäännöllisesti. Olin alusta asti huolissani siitä, mihin käyttö johtaa. Pitkään minulla oli kuitenkin suurempi halu käyttää kuin lopettaa.

Järvenpäässä suoritettu hoitojakso ei ollut millään tavoin helpompi kuin aiemmatkaan.

– Ensimmäiset puoli vuotta minun teki mieli piriä ihan koko ajan. Se oli valtava henkinen koukku. Mitään fyysistä siihen ei liittynyt.

Korvaushoidossa

Nyt Katri ei kaipaa amfetamiinia enää edes huonoina hetkinä. Voimakkaiden kipulääkkeitä ja rauhoittavia tulee vaikeina aikoina ikävä.

Opioidikorvaushoidolla hän pyristelee lääkeriippuvuudestaan eroon yhä. Vuoden loppuun mennessä hän aikoo irti korvaushoidosta lopullisesti. Annos on pienentynyt jo selvästi.

Ihminen ihmiselle

Jelpissä asioivia huumeidenkäyttäjiä ei kytätä tai painosteta hoitoon. Ei painostettu Katriakaan.

Jos joku asiakas antaa signaalin siitä, että katko tai hoitopaikka olisi tarpeen, henkilökunta nappaa ihmisestä kiinni, vastaava terveydenhoitaja kertoo.

Jelppi on paikka, jossa ihminen kohtaa ihmisen, eikä hoitaja narkkaria.

– Ketään ei aleta arvostella tai pakottaa mihinkään.

Jos Jelpissä keskityttäisiin tuputtamaan katkaisua ja arvostelemaan ihmisten tekemiä ratkaisuja, tulisi vastareaktio välittömästi, Lappalainen sanoo.

– Vaikka olemme matalan kynnyksen paikka, on kynnys monelle tänne tulevalle silti kovin korkea.

Jelpin ensisijainen tehtävä on vähentää huumeiden käytön aiheuttamia haittoja.

"Tuntuu, että olen jäänyt tyhjän päälle"

Katrin mielestä on omituista, että A-klinikkasäätiön toiminta entisessä laajuudessaan ajettiin Lahdessa alas vuodenvaihteessa. Painopiste on siirtynyt avohoitopalveluihin.

– En olisi ikinä selvinnyt pelkällä lääkityksellä (korvaushoidolla) ilman A-klinikan tukea ja päihdeterapeutin tapaamisia. Tuntuu, että olen jäänyt tyhjän päälle. Onneksi minulla on tasainen tilanne ja uskon, että selviän.

Katri pyrkii pääsemään irti korvaushoidosta vuoden loppuun mennessä. Kuva: Mirja Hussain

Jelpin Lappalaisen mukaan on hyvä, että päihdehoitopalvelut ovat nykyisin kaupunginsairaalan ja lähiklinikoiden yhteydessä. Muut terveyspalvelut ovat heti saatavilla, jos tarvetta ilmenee. Jos huumeriippuvaista pompotellaan luukulta toiselle, loppuu monen kärsivällisyys, Lappalainen järkeilee.

Ensi keväänä valkolakki

Nyt Katri käy iltalukiota. Lakki olisi tarkoitus painaa päähän vuoden päästä. Tavoitteena on sosiaalialan opinnot joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.

Tukiverkko on vahvistunut huumeettoman elämän myötä. Välit isään ovat lämpimät ja lapsuuden kavereihin hän on saanut jälleen yhteyden.

– Äidinkin kanssa olen silloin tällöin tekemisissä, mutta emme ole kovin läheisiä.

Panostuksia hoitoon ja ennaltaehkäisyyn

Katri sanoo käyneensä kertomassa muutamissa tilaisuuksissa oman tarinansa. Paikalla olleet päättäjät ovat tulleet kiittelemään ja tsemppaamaan.

– Mutta en mä tiedä, onko heille kuitenkaan jäänyt mitään oikeasti käteen.

Kalle Aaltosella on selkeä näkemys Katrin pohdintaan.

– Suurin osa päättäjistä ei tajua huumeongelmasta yhtään mitään. Jotkut vähättelevät, jotkut vain ovat kerta kaikkiaan pihalla siitä, kuinka paha ongelma tässä kaupungissa on. Olen puhunut nyt viisi vuotta näistä asioista. Tähän saakka olen saanut osakseni naureskelua ja vittuilua. Nyt kun syntyi kohu, kaikki ovat yhtäkkiä huolissaan.

Katri ymmärtää niitä päättäjiä, joiden on vaikea keksiä toimivia työkaluja huumeongelman ratkaisuun. Yksinkertaisia ja toimivia esimerkkejä on kovin vähän mistään päin Suomea tai maailmaa.

– Toivon kovasti, että kaupunki sijoittaisi rahaa hoitopalveluihin. Rahaa tarvitaan sekä ennaltaehkäisyyn että nykyisten käyttäjien hoitoon. Jos pitää leikata, niin eikö oikeasti ole mitään muuta kohdetta?

"Pennut kyllä tajuavat, jos niille valehdellaan"

Mitä viime viikkojen huumekeskustelun räjäyttänyt Kalle Aaltonen tekisi?

– Kaikki tämä on päättäjien arvovalintojen seurausta. Ennaltaehkäiseviin palveluihin, lasten harrastuksiin, kouluihin ja nuorisotoimeen pitää ehdottomasti panostaa. Nuorille annettava ”valistus” on täysin aikansa elänyttä. Pennut kyllä tajuavat, jos niille valehdellaan. Lapsille ja nuorille pitää kertoa faktat, eikä höpöttää ”kannabispiikeistä”. Sosiaalitätien ja entisten nistien kauhutarinat ovat menneestä maailmasta. Pelottelu ei toimi, Aaltonen paaluttaa.

Lue myös: Bilettäjä ostaa huumeensa netistä, narkomaani kadulta - lahtelainen päihdemaailma jakautui kahteen leiriin
 

Aaltosen mielestä Lahteen tarvitaan niin sanottu ”sippipuisto”. Paikka, johon päihteiden käyttö pyrittäisiin keskittämään.

Hämeen poliisipäällikkö Ilkka Koskimäki tyrmää ajatuksen sippipuistosta yksiselitteisesti.

– Poliisi haluaa, että Lahdessa kaikki paikat ovat sellaisia, joihin asukkaat voivat mennä turvallisesti ja siellä on miellyttävää liikkua. Suhtaudumme siihen selkeän torjuvasti. Jos joku asia on laitonta, emme voi perustaa sitä varten erityisiä alueita.

Hoitoon rangaistusten sijaan?

Tulisiko huumeiden käytön olla laitonta jatkossakin? Ei, sanovat lukuisat asiantuntijat niin Suomessa kuin maailmalla. Esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO on esittänyt, että käyttöön tulisi puuttua muuten kuin käyttäjiä rankaisemalla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen ja kehittämispäällikkö Tuukka Tammi kirjoittivat THL:n blogissa helmikuussa, että huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua. Hakkaraisen ja Tammen mukaan huumeiden käyttöön tulisi puuttua pikemminkin sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin kuin rikoslailla ja rangaistuksilla.

Sisäministeri Mykkänen ei puhu huumeiden käytön dekriminalisoinnin puolesta, mutta muistuttaa poliisin prioriteetin olevan jo nyt muualla kuin käyttäjien jahtaamisessa.

– Ja se on aivan oikein, hän sanoo.

Katrin mielestä käyttäjien rankaiseminen sakoilla tai vankeudella vain pahentaa tilannetta.

– Käyttäjän elämässä asetelma on muutenkin sellainen, että yhteiskunta on vihollinen. Riippuvaiset ajattelevat, että on yhteiskunnan vika, etteivät he ole päässeet mukaan tai saaneet apua. Se [rangaistus] vain vahvistaa ajatusta siitä, että yhteiskunta on vihollinen.

Jelpin Lappalainen ei poistaisi käyttörangaistusta ainakaan kokonaan. Hoitoon ohjaus tulisi kuitenkin olla nykyistä useammin ja hanakammin keinovalikoimassa.

Hoitoonohjaustyökalua käyttäisi nykyistä enemmän myös Avominne-klinikoiden toimitusjohtaja Mika Arramies. Hänen mielestään Suomessa tulisi ottaa mallia Ruotsista.

– Hoitoon tai vankilaan. Sisäinen motivaatio hoitoa kohtaan olisi varmasti eri tasolla, jos sillä kykenisi välttämään vankeuden, hän sanoo.

Monelta puuttuu osallisuuden tunne

Lappalainen kuvailee Lahtea monikerroksiseksi kaupungiksi, eikä lainkaan ihmettele sitä, ettei suuri osa lahtelaisista tunnista Lahden huumeongelmaa. Lappalaisen kaino toive on se, että huumeiden käyttäjiin suhtauduttaisiin niin kuin ihmisiin kuuluu suhtautua.

– Kun vain muistaisimme moikata sitä huppupäistä poikaa rappukäytävässä. Se on merkki, että hänet huomataan.

Monelta huumeiden käyttäjältä puuttuu osallisuuden tunne: kavereita ei huumeporukoiden ulkopuolella ole ja kaikki toiminta liittyy tavalla tai toisella käyttämiseen.

Lahti on liian pieni kaupunki

Millaista on olla entinen huumeiden käyttäjä Lahdessa?

Katri sanoo välttelevänsä paikkoja, joissa hän tietää vanhojen tuttujen olevan. Huumepiireissä ihmiset tuntevat toisensa ainakin välikäsien kautta.

Lahti on liian pieni kaupunki. Vanhojen tuttujen välttely voi olla hankalaa. Koko ajan pitää olla valmis sanomaan ei tai keksimään joku tekosyy, jos joku tulee tarjoamaan, Katri sanoo.

– Kaupungilla zoomailen ihmismassaa. Jos vastaan on tulossa vanha tuttu, käännyn ympäri.

Katri: "Varpaillaan on oltava koko ajan"

Kaiken tuskan ja kärsimyksen jälkeen Katri haluaa uskoa pysyvänsä kuivilla myös jatkossa. Varpaillaan pitää olla koko ajan, hän sanoo. Retkahtaminen voi olla kovin pienestä kiinni, varsinkin kun oma historia on mitä on.

– Viime kesänä oli yksi retkahdus rauhoittavien lääkkeiden kanssa. Silloin olin tuudittautunut ajatukseen, että olen normaali ihminen.

"Kun me tutustuimme, emme tienneet huumeista mitään"

Hän kokee olevansa liian usein liian yksin paranemisensa kanssa.

– Olisi tosi kiva, jos meille korvaushoitoporukallekin olisi joku vertaistukiryhmä.

Hukkaan menneitä vuosia Katri peilaa itsemurhan tehneen poikaystävänsä kautta.

– Kun me tutustuimme, emme tienneet huumeista mitään. Millainen elämämme olisikaan voinut olla.

Erno Laisi
erno.laisi@ess.fi
Oletko kokeillut huumeita?
Oletko kokeillut huumeita?
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X