Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Raju onnettomuus oli päättää Emmi Kaartin elämän jo alkutaipaleelle - hän juhli valkolakkia sisukkaan urakan päätteeksi

Koira puri vain 10-kuukautista tyttöä päähän aiheuttaen vakavat vammat. Kaartin tarina on kertomus siitä, mitä uskomaton tahdonvoima ja rakastavat vanhemmat voivat saada aikaan.

Emmi Kaartti, 19, on ehtinyt opiskella myös media-alaa, joten hän poseeraa kameroille tottuneesti. Kaartti kertoo oppivansa hitaammin kuin muut lapsuuden onnettomuuden takia, mutta se ei ole estänyt häntä opiskelemasta ahkerasti. Kuva: Sami Kuusivirta

Ei koskaan sitä ennen eikä koskaan sen jälkeen ole tullut vastaan yhtä hirveää keikkaa. Kärköläläinen Vesa Kaartti on ollut poliisi 25 vuotta, mutta mikään ei valmistanut näkyyn, joka häntä sinä päivänä odotti.

Hoitopaikka oli tuttu, koira oli tuttu ja lapsiin tottunut. Mutta jokin napsahti koiran päässä, ja se nappasi lattialla kontanneen 10-kuukautisen vauvan pään suuhunsa ja alkoi retuuttaa.

Vauvan kallo murskaantui. Aivomassaa valui ulos kallosta, kitalaki halkesi, kasvoihin tuli useita pistojälkiä koiran hampaista.

Vauva oli Vesa ja Jaana Kaartin tytär.

Kun Emmi Kaartti myöhemmin heräsi sairaalassa, hän oli nenästä alaspäin veltto. Eivätkä lääkärit osanneet sanoa ennusteesta juuri mitään.

”Olin vain 10 kuukautta vanha kun onnettomuus tapahtui, enkä siksi voi muistaa siitä mitään. Yläasteella ja lukiossa näin joskus näkyjä tapahtuneesta. Ne olivat vähän kuin unia, mutta näin niitä valveilla ollessani. Näyissä oli talo, jossa onnettomuus tapahtui, ja lopputulos, se miltä siellä näytti heti onnettomuuden jälkeen. Varmaan ne olivat mielikuvituksen tuotetta. Piirsin kuvankin näystä. Nyt pariin vuoteen näkyjä ei ole enää tullut.

Koska en muista onnettomuutta, minulle ei myöskään jäänyt mitään traumoja eläimiä kohtaan. Rakastan eläimiä, ja meillä on ollut lemmikkejä kotona aina. Ensin kissat Matti ja Teppo, ja kun ne jouduttiin sairauden vuoksi lopettamaan, meille tuli Söpö-kissa. Ja 11 vuotta sitten koira Seppo. Se on löytökoira, joka tuli meille aikuisena.”

Emmi Kaartti joutuu käyttämään oikeaa kättään arkiaskareissa, sillä vasen käsi halvaantui vauva-ajan onnettomuudessa. Vasen käsi toimii lähinnä apukätenä. Kuva: Sami Kuusivirta

Emmi Kaartin vasen käsi halvaantui ja toimii lähinnä apukätenä. Kuntoutuksesta huolimatta vasen jalka jäi kömpelöksi. Kaartti oppi ikätovereitaan myöhemmin kävelemään ja puhumaan. Isä muistelee, että kävely alkoi sujua 3-vuotiaana. Muukin kehitys jäi kavereista jälkeen.

– Kukaan ei saanut Emmin puheesta selvää ennen kouluikää. Nykyään hän puhuu yhtä hyvin kuin kuka tahansa meistä, Vesa Kaartti kertoo.

Emmi Kaartti eli lähes kouluikäiseksi siinä uskossa, että hän on aivan samanlainen lapsi kuin kaikki muutkin. Vesa Kaartti muistaa, kuinka tytär tuli eräänä päivänä itkien kotiin ja kertoi kavereiden haukkuneen häntä "hammaiseksi". Isä ei ensin ymmärtänyt, että mikä ihmeen hammainen. Sitten leikkasi.

– Olimme unohtaneet kertoa Emmille, että hän on vammainen. Selitin Emmille, että kulta pieni, sinä olet vammainen, mutta siinä ei ole mitään pahaa.

Hän haluaa kutsua lastaan nimenomaan vammaiseksi. Vesa Kaartti kammoaa yli kaiken invalidi-sanaa. Hänestä se tarkoittaa yhtä kuin epäkelpoa.

– Ja meidän Emmi ei missään nimessä ole epäkelpo. Emmi on kaunis, fiksu nuori nainen, valoisa ja aurinkoinen luonne.

Ja jos joku ihmettelee, mitä tapahtui Kaartia purreelle koiralle: se lopetettiin pian onnettomuuden jälkeen.

”Vammani vaikuttavat ihan arkisiin askareisiin. En pysty tiskaamaan lusikoita ja veitsiä, en leikkaamaan pihviä yksin, en sitomaan hiuksia pampulalla kiinni. Tarvitsen apua myös tiukkojen vaatteiden pukemisessa ja tiukkojen farkkujen sulkemisessa. Nyt vanhempana selviän peseytymisestä yksin, mutta jos saunon äidin kanssa, hän auttaa selänpesussa.

Vammani eivät kuitenkaan estä minua tavoittelemasta sitä, mitä haluan. Haluaisin lennonjohtoon töihin. Olen aina ollut tosi hyvä muistipeleissä ja tietokonepeleissä, ja omaksun ison määrän yksityiskohtia nopeasti. Olimme kerran perheen kanssa Pariisissa matkalla, ja katselimme kaupungin metrokarttaa. Isä on kertonut, että opettelin kartan ulkoa alle minuutissa. Sen jälkeen suunnistimme metrolla minun ohjeideni mukaan.”

Emmi Kaartti kertoo, että isä Vesa Kaartti on rientänyt puolustamaan häntä useamman kerran, kun kiusaajat iskivät kadulla tai netissä. Kuva: Sami Kuusivirta

Vesa Kaartti ei kaunistele asiaa. Arki on ollut raskasta. Sen verran raskasta, että toista lasta perheeseen ei enää tullut.

Ainokainen on tarvinnut apua kaikessa. Vanhempien on pitänyt lukea kaikki koulukirjatkin yhdessä tyttärensä kanssa, että osaisivat neuvoa häntä. Lapsen kokemaa kiusaamista oli rankkaa katsoa.

– Koulussa kiusataan ihan tavallisiakin lapsia. Emmillä koulukiusaaminen on ollut hänen vammansa vuoksi tosi julmaa ja siihen ovat osallistuneet koulukavereiden lisäksi ventovieraatkin ihmiset.

– Jotkut, usein ihan tuntemattomat ihmiset, panivat Emmin nähdessään vasemman kätensä koukkuun samalla tavalla kuin hänellä on. Yläasteella kiusaamista oli Facebookissa. Meillä on paljon ulkomaisia ystäviä, ja kirjoitin Faceen englanniksi viestin, jossa pyysin mahdollisimman monia tulemaan Emmin tueksi. Emmi saikin heti satoja uusia Facebook-kavereita, ja kiusaaminen loppui siihen.

”Ala-asteella Kärkölässä kiusaaminen oli ehkä pahinta. Minua haukuttiin ja kävelyäni matkittiin, minua heiteltiin pulloilla, tönittiin ja potkittiinkin. Ulkovaatteitani saatettiin piilottaa tai heittää pitkin poikin. Tunnilla joku saattoi heittää kynällä päähän. Yhden kerran juuri vanhemmiltani saamani uusi reppu täytettiin vedellä ja kaikki repussa olleet kirjat menivät pilalle. Ja reppukin oli enemmän tai vähemmän entinen.

Yläasteella kiusaaminen muuttui enemmän huuteluksi ja nettikiusaamiseksi. Olen aina ollut hyvä musiikissa ja saanut siitä kymppejä ja ysejä, ja musiikinopettaja pyysi minua usein laulamaan tunneilla. Minun laulamisestani ladattiin nettiin videoita haukkuen, että ääneni kuulosti kuulemma lehmän tai sian ääneltä.

Musiikinopettaja oli se, joka sai lopulta kiusaamisen loppumaan. Yhdeksän kouluvuoden aikana kukaan muu ei ollut onnistunut siinä. En tiedä, miten hän sen teki.

Kiusaaminen aiheutti sen, että minulla on yhä tosi huono itsetunto. Minua haukuttiin rumaksi, ja mietin nykyäänkin jatkuvasti, mitä muut minusta ja ulkonäöstäni ajattelevat. Minusta tuntuu, että aina täytyy laittautua nätiksi ennen ulos menoa, että varmasti kelpaan. Ulkonäköpaineet ovat kovat. Hymyilen valokuvissa aina suu kiinni, ettei naamani vääristy arpeni takia.

Olen myös herkistynyt ihmisten katseille. Jos kävelen poikaystäväni Henrin kanssa Tampereella kaupungilla ja huomaan jonkun katsovan minua, ajattelen heti, että näytänkö nyt jotenkin kummalliselta. Henri sitten rauhoittelee minua, että kaikki hyvin.”

Emmi Kaartti sanoo, ettei olisi päässyt lukiosta läpi ilman vanhempiensa tukea. Vieressä ylpeä isä Vesa Kaartti perheen pihakeinussa. Kuva: Sami Kuusivirta

Miltä tuntuu saada koko ajan vain huonoja numeroita, nelosia ja vitosia, vaikka pänttää ahkerasti päivästä ja vuodesta toiseen? Tätä Vesa Kaartti on usein miettinyt. Tytär kahlasi läpi kouluvuosien rimaa hipoen. Oppiminen oli hitaampaa kuin muilla.

– Emmi on lukenut aina ihan hullun lailla. En ymmärrä, miten hän jaksaa, vaikka aina tulee epäonnistumisia. Hän on tehnyt aivan järjettömästi töitä yo-papereiden eteen.

Koulun tarjoaman avun lisäksi Emmi Kaartti on käynyt kielikursseilla, osallistunut valmennuskursseille ja saanut yksityisopetusta. Hän on käynyt jo vuosia myös terapiassa.

Isän mukaan tytär on ollut kaikki kouluvuodet erittäin tunnollinen oppilas ja joutunut lukemaan joka ikiseen kokeeseen enemmän kuin ikätoverinsa. Musiikissa Kaartti on ollut lahjakas. Mutta yhdellä kädellä ei ole voinut soittaa mitään instrumenttia.

Nimitarrat kruunuilla olivat vanhempien Emmi Kaartille hankkima 18-vuotislahja hänen autoonsa. Kuva: Sami Kuusivirta

– Hausjärven lukiossa Emmille suositeltiin ammattikouluun siirtymistä, kun lukio ei ottanut sujuakseen. Olin äimistynyt, että ihanko oikeasti mitään tukitoimia ei järjestetä, vaan tämä on ratkaisu.

Jaana Kaartti googletteli lukioita ja päätyi lahtelaisen Kannaksen lukion sivuille. Siellä sanottiin, että kaikenlaiset ihmiset voivat pärjätä lukiossa.

– Kuka tahansa opettaja saa 8,5 keskiarvoja tahkovan opiskelijan lukiosta läpi. Mutta se on hatunnoston arvoista, että saa Emmin kaltaisen tapauksen paimennettua lukiosta läpi. Kannaksen lukiosta ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa, siellä Emmi sai tarvitsemansa tuen ja avun alusta loppuun, Vesa Kaartti kiittää.

”En ole yhtään katkera tapahtuneesta, enkä mieti kiusaajiani enää ollenkaan. Moni on kysynyt minulta, mikä on sisukkuuteni salaisuus, mutta en osaa sanoa siihen mitään tiettyä syytä. Olen aina ollut tällainen luonteeltani. Pari kuukautta sitten yksi kiusaajistani lähetti minulle Facebookissa viestin, jossa pyysi anteeksi sitä, että oli kiusannut minua. Hän oli rohkea. Muista kiusaajistani en ole kuullut mitään.

Ala-asteella liikuin paljon toisen kiusatun tytön kanssa. Hausjärven lukiosta sain hyviä ystäviä, joiden kanssa vietämme edelleen aikaa yhdessä. Kannaksen lukio oli niin iso, ja kurssivalikoima niin laaja, etten juuri tutustunut uusiin ihmisiin. Vietin siellä aikaa serkkuni kanssa, joka oli yksi syy siihen, että päädyin Kannaksen lukioon opiskelemaan. Vammani ei ole vaikeuttanut esimerkiksi poikaystävän löytämistä. Edelliset suhteet ovat kaatuneet muihin juttuihin, kuten välimatkaan.”

Emmi Kaartti viihtyy Seppo-koiran seurassa, vaikka joutui vauvana koiran raatelemaksi. Seppo asuu Kaartin vanhempien luona Kärkölässä, jossa Emmi Kaartti vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Kuva: Sami Kuusivirta

Emmi Kaartilla oli vajaat 20 vuotta sitten onnettomuushetkellä tuuria matkassa. Aivot eivät olleet vielä ehtineet kehittyä, joten muut osat aivoissa oppivat kompensoimaan tuhoutunutta osaa. Vesa Kaartti kertoo lääkärien sanoneen, että jos onnettomuus olisi sattunut yli vuoden ikäisenä, lopputulos olisi ollut jotain muuta kuin nyt.

Perhe ei tiedä Suomesta tai Euroopastakaan yhtään vastaavaa tapausta. Maailmalla vastaavia koiraonnettomuuksia tiedetään kyllä tapahtuneen.

– Tapahtuneesta on jo melkein 20 vuotta, emme me aiheesta enää kotona puhu. Mutta se mitä kävi, elää Emmissä. Syy, miksi halusin tuoda Emmin tarinan julki, on se, että olemme Jaanan kanssa hänestä niin älyttömän ylpeitä. Emmi on uskomaton sisupakkaus, Vesa Kaartti sanoo.

Kun on tarpeeksi rankkaa, huumoristakin tulee omanlaista.

– Eräänkin kerran olimme CP-liiton sopeutumisvalmennuksessa Vammalassa. Vammalassa! Vesa Kaartti sanoo nauraen.

”Vietän nykyään hyvin tavallista elämää, sellaista jota muutkin ikäiseni viettävät. Asun Tampereella poikaystäväni Henrin kanssa, ja olen hakenut jatko-opiskelupaikkaa useammasta oppilaitoksesta. Minusta saattaa tulla restonomi tai laboratoriotekniikan insinööri, ja jos tie korkeakouluihin ei aukene, olen on hakenut myös ammattikouluun media-alalle. Henri opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa ja on lahjakas pianon soittaja.

Aloin seurustella Henrin kanssa jo lukiossa. Hän auttaa minua kotona arkiaskareissa. En ole koskaan tykännyt juoda alkoholia enkä polta, ja Henri on samanlainen. Olimme abiristeilylläkin äiti- ja isähahmoja, ja paimensimme käytäville sammuneita hytteihinsä. Isä ja äiti yrittävät suorastaan tuputtaa bileitä minulle, että menisit nyt, mutta minua ei vain sellainen kiinnosta.

Olin kesätöissäkin marketissa tässä Järvelän kylällä viime vuonna. En aina uskaltanut pyytää apua kassan käyttöön, kun tuntui, että se häiritsi muita työntekijöitä. Enkä pystynyt nostamaan asiakkaiden painavia ostoksia. Usein asiakkaat kysyivät suoraan, mikä sinun kädessäsi on vikana, ja kerroin, että se on halvaantunut. Ei minua häiritse se, että ihmiset kysyvät asiasta. Mutta totta kai se välillä turhauttaa, että asiaa pitää selittää.”

Emmi Kaartti osti tämän yo-mekon valmiiksi jo vuosi sitten. Silloin sitä ei vielä päässyt pukemaan päälle, mutta nyt pääsee! Kuva: Sami Kuusivirta

Viime keväänä tuli Emmi Kaartti sai hylätyn matematiikasta, ja juhlavieraille ilmoitettiin, että ei tarvitsekaan tulla. Matematiikka jäi yhdestä pisteestä kiinni. Edustaminen poikaystävän ylioppilasjuhlissa oli rankkaa, kun itse oli samana aamuna saanut kuulla, että ei, sinusta ei vieläkään tule ylioppilasta.

Tänä keväänä Kaartti yritti vielä kerran kirjoittaa matematiikan ja opettajan arvioi tulokseksi 11 pistettä. Normaalivuonna 11 pistettä riittää. Kaartti perheineen jännitti tuloksia viikkotolkulla. Se päätettiin jo etukäteen, että tällä kertaa bileitä ei peruta, kävi miten kävi.

Ja perjantaiaamuna tuli vihdoin tieto – läpi meni!

– Juhlimme isosti ja pitkän kaavan mukaan. Olemme kutsuneet 50 ihmistä ja ainakin 30 on ilmoittautunut. Suku ja ystävät ovat eläneet tätä vahvasti meidän mukanamme läpi vuosien, Vesa Kaartti kertoo.

– Olen aina sanonut Emmille, että ei tarvitse olla eka, silti voi olla hyvä.

Sitaatit ovat suoria lainauksia Emmi Kaartin haastattelusta.

 

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi