Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Sisällissota näkyy yhä lastensuojelussa, kevät 1918 jätti jälkeensä tuhansia orpolapsia

Lausteen Orpola Oy:n työpaja työllisti orpolapsia Turussa.

Huhti–toukokuussa 1918 sisällissota oli Suomessa vähitellen ohi, ja valkoinen hallitus alkoi palauttaa järjestystä maahan.

Maa oli sodasta hajalla, oli elintarvikepula, valtavia määriä pakolaisia ja sotavankeja, espanjantautikin. Edes siitä ei ollut selvyyttä, mikä itsenäistyneen maan valtiomuodoksi tulisi.

Ja sitten olivat lapset, maan tulevaisuus. Sodan taakseen jättäneessä maassa oli noin 20 000 sotaorpoa – sen lisäksi, että maassa oli jo muutenkin jatkuvasti noin 18 000 sellaista lasta, jotka tarvitsi köyhäinapua.

Hädänalaisten lasten tilanne alkoi valjeta jo keväällä 1918 sekä virkamieshallinnolle että kansalaisille.

Tilannetta yritettiin helpottaa työväen- ja muiden yhdistysten, kirkon ja yksittäisten kansalaisten avulla. Ne eivät kuitenkin pystyneet lievittämään mittavaa ongelmaa kuin pienissä määrin ja paikallisesti.

Mutta valtakunnallisen, koordinoidun avun järjestäminenkään ei käynyt helposti. 1900-luvun alkupuolella lastensuojelu oli vasta muodostumassa omaksi ammattialakseen, eikä siten ollut selvää, mitä pitäisi tehdä, mikä olisi järkevää tai missä apua kipeimmin tarvittaisiin.

Keskeiseksi nousi Ester Hällströmin kaltaisten suomalaisten lastensuojelun uranuurtajien panos. Hällström oli tutustunut lastensuojeluun ulkomailla 1900-luvun alkupuolella. Keväällä 1918 hänet nimitettiin Kouluhallitukseen sotaorpohuollon järjestelijäksi.

Kunnat eivät olisi selviytyneet orpojen ja avustettavien valtavasta määrästä. Kunnallisia lastenkoteja ei ollut tarpeeksi, ja ainakin osa niistä oli oloiltaan hyvin kurjia. Eikä lapsia voitu jättää oman onnensa nojaan.

Tästä kaikesta Hällström raportoi eri puolilta Suomea viranomaisille ja hallintoon.

Senaatin sosialitoimituskunta eli myöhempi sosiaaliministeriö asetti kesällä 1918 komitean ratkaisemaan sotaorpojen lasten, käytännössä punaorpojen, asemaa. Hällströmin raadollisen rehellisillä raporteilla ja näkemyksillä oli työssä merkittävä osuus.

Perinteisesti orpolapsia oli sijoitettu toisiin koteihin, ja maailmalla oli yleistynyt kaupunkien orpolasten siirtäminen maaseudulle. Näiden yhdistelmään päätettiin tarttua Suomessakin.

Komitean työstä syntyi järjestelmä, jossa kunnalliset paikallisasiamiehet, köyhäinhoitolautakunnat ja -piirit sekä lopulta sosialitoimituskunta keräsivät tietoja orvoista ja sijaiskodeiksi halukkaista talouk­sista ja järjestivät sitten lasten ja kotien kohtaamiseen.

Suunnitelman takana oli myös ideologisia tavoitteita.

Lasten tilanteeseen puututtiin silmiin pistävän tarmokkaasti, historioitsija, dosentti Mervi Kaarninen Tampereen yliopistosta kertoo.

– Orpokysymys kiinnitti sodassa jakautuneen yhteiskunnan huomion lapsiin. Anteeksianto ja eheyttäminen alkoi meillä lapsista. Se oli ehkä helpoin tie silloisessa yhteiskunnassa.

Siirtoja maaseudulle toteutettiin ennen muuta suurista teollisuuskeskuksista, esimerkiksi Tampereelta, Viipurista, Helsingistä ja Kymenlaaksosta.

Sijaiskoteja löytyi yli tarpeen. Kaikkiaan noin 1 600 kotia ilmoittautui halukkaaksi ottamaan sotaorvon vastaan. Sijaiskodeiksi halunneiden määrä oli erityisen suuri Pohjanmaalla. Sijoitettujen lasten määrä liikkui tuhansissa, mutta määrä ei lopulta vastannut tavoitteita.

– Käytännössä lapsia alettiin lähettää lappu kaulassa uusiin koteihin, Kaarninen kuvailee.

Järjestelmään kuuluivat esimerkiksi säännölliset tarkastuskäynnit sijaiskodeissa. Lasten kohtelu vaihteli, samoin sijaiskodissa vietetty aika. Jotkut lapsista jäivät loppuiäkseen sijaiskotiinsa, jotkut viettivät niissä kuukausia tai vuoden.

Sisällissodan sotaorpojen tilanteen ratkaisemiseksi perustetut yhdistykset ovat edelleen tärkeitä lastensuojelun ja lasten terveydenhuollon toimijoita Suomessa.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto perustettiin 1920 turvaamaan lasten terveydenhoitoa. Gustaf Mannerheimin ja hänen lähipiirinsä tarkoituksena oli estää sisällissodan kaltaisen katastrofin toistuminen parantamalla lasten ja nuorten elinoloja.

Ester Hällströmistä tuli puolestaan presidentti K. J. Ståhlbergin puoliso 1920. Vuonna 1922 hän perusti Koteja kodittomille lapsille -yhdistyksen välittämään lapsia sijaiskoteihin sisällissodan jälkeisessä Suomessa. Yhdistys tunnetaan nykyään Pelastakaa Lapset ry:nä.

Teppo Koskinen
teppo.koskinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi