Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Suomalaismiestä hoidettiin turhaan karmein seurauksin – virtsankarkailua, vaippoja, seksielämän loppu

Tutkijoiden mukaan ylidiagnosointi koskettaa tuhansia suomalaisia ja vie resurssit hoitoa tarvitsevilta.

Lääketieteen ja terveysteknologian kehitys on johtanut ylidiagnosointiin. Kuva: Marko Kauko

Noin 60-vuotias mies saapui Kari Tikkisen vastaanotolle Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) urologian klinikalle. Puolitoista vuotta aiemmin mieheltä oli leikattu eturauhassyöpä toisessa sairaalassa.

Tapansa mukaan Tikkinen kysyi ensin, mitä miehelle kuuluu. Vastaus oli: ”Todella hyvää. OIen niin onnellinen, että olen hengissä.”

Seuraavaksi mies alkoi luetella leikkauksen aiheuttamia sivuvaikutuksia.

– Virtsankarkailun takia hän käytti viisi vaippaa päivässä. Mies ei pystynyt urheilemaan, eikä harrastamaan seksiä edes erektiolääkkeiden avulla.

Tikkinen tutustui aiempiin tutkimuksiin. Selvisi, että mieheltä oli leikattu erittäin pieni ja kiltein mahdollinen eturauhassyöpä, josta ei todennäköisesti olisi ollut koskaan mitään haittaa. Sen sijaan mies oli saanut hoidoista merkittävät haitat.

– Häntä ei olisi kannattanut leikata. En nähnyt viisaaksi sanoa hänelle tätä enää tässä vaiheessa. Tieto olisi voinut ahdistaa, Suomen Akatemian kliinisenä tutkijana toimiva Tikkinen kertoo.

Esimerkki kuvaa yhtä länsimaisen terveydenhuollon 2010-luvun suurista ongelmista: ylidiagnosointia. Kun lääketieteen menetelmät ovat kehittyneet, ihmisen elimistöstä huomataan entistä pienempiä muutoksia. Mitä pienempiä muutoksia löydetään, sitä todennäköisemmin aletaan hoitaa sairauksia, jotka eivät olisi aiheuttaneet minkäänlaisia oireita.

Esimerkiksi eturauhassyöpää mittaavat PSA-testit ovat moninkertaistaneet syöpädiagnoosit – ja samalla ylidiagnoosit. Niitä on arvioitu tehtävän Suomessa noin 2 000 joka vuosi.

Ylidiagnosointi ei ole pelkästään turhaa, vaan hoidon sivuvaikutusten takia usein riskialtista. Lisäksi se aiheuttaa potilaalle huolta ja vie resursseja niiltä, jotka tarvitsisivat hoitoja kipeämmin.

– Meillä on sairaita potilaita jonoksi asti, joten ei kannata tehdä terveistä sairaita, Tikkinen sanoo.

Yleislääketieteen yhdistyksen puheenjohtaja Seija Eskelinen pelkää turhien diagnoosien lisääntyvän sote-uudistuksessa. Pystyvätkö maakunnalliset liikelaitokset valvomaan, että yksityiset terveyspalveluyritykset eivät teetä turhia hoitoja?

– On iso riski, että yhä terveempiä aletaan hoitaa yhä pontevammin. Niin kävi Ruotsissa valinnanvapausmallin myötä, yleislääketieteen erikoislääkärinä toimiva Eskelinen sanoo.

Ylidiagnoosien kokonaismäärää tai niistä aiheutuvia kustannuksia on mahdoton arvioida tarkasti. Aiheesta on vähän tutkimusta, määritelmät vaihtelevat ja hoidon tarpeellisuutta voidaan yleensä analysoida vasta jälkikäteen.

Ongelma koskettaa joka tapauksessa tuhansia suomalaisia ja kuormittaa merkittävästi terveydenhuoltoa. Yhdysvalloissa on tutkittu, että pelkästään rintasyövän väärien positiivisten diagnoosien sekä ylidiagnoosien kustannukset ovat neljä miljardia dollaria vuodessa.

– Se on vain yksi tauti. Kustannusten täytyy olla Suomessakin useita miljoonia, Tikkinen sanoo.

Heikki Kärki

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X