Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Ja taas Suomi suuttui - tällä kertaa taideteoksesta Loviisan kirkossa

Pauliina Turakka Purhosen tekstiiliveistosteos on herättänyt kiihkeää palautetta. Kuva: Auli Henriksson/Loviisan Sanomat

Suomi on jälleen kerran suuttunut.

Nyt Suomi suuttui taideteoksesta kirkossa.

Loviisan kirkossa jouluaattona paljastettu Pauliina Turakka Purhosen tekstiiliveistosteos on herättänyt kiihkeää palautetta, enimmäkseen pöyristystä. Some pauhaa, että teos on irvokas ja mauton, rienausta.

Katsotaanpa teosta hetki ennen kuin alamme suoltaa kommentteja. Teoksessa on kolme luonnollisen kokoista ihmishahmoa. On mies, joka pitää sylissään emakkoa. On nainen, joka on juuri synnyttänyt vauvan ja pitää tätä käsivarsillaan. Napanuora on vielä katkaisematta, reisillä on vielä verta synnytyksen jäljiltä. On myös istuva nainen, joka imettää karitsaa.

Onpa onni, että teos paljastettiin juuri jouluna. Muuten olisi hieno kohu jäänyt syntymättä. Suomalaiset eivät nimittäin käy kirkossa muulloin kuin jouluna. Kun suomalainen vaivautuu kirkkoon, silloin hän edellyttää, että kirkossa on ylevää. Kynttilöitä ja hoosiannaa.

Kirkossa ei saa näkyä alastomuutta, verta eikä muuta ihmisestä vuotavaa. Ai niin, paitsi alttaritaulussa, jossa on alaston, verinen, kauheasta kidutuksesta kärsivä Jeesus. Siihen suomalainen sentään on jotenkin tottunut. Mutta jos veri on peräisin synnytyksestä ja sijaitsee esimerkiksi Marian reisillä, se ei ole ollenkaan sopivaa.

Jos joku nyt vielä muistaa, niin kristinuskon mukaan jouluna tapahtui sellainen jännä asia, että Jumala halusi tulla ihmiseksi. Se tarkoittaa: lihaksi. Ihminen on lihaa, verta ja muitakin nesteitä. Jeesuksen sikiämisen tekniikasta ei ole täyttä varmuutta, mutta syntyminen on ihan varma homma. Marian synnyttämisen aika tuli, ja hän synnytti pojan, esikoisensa, kapaloi hänet ja pani hänet seimeen.

Karitsajuttu voi vähän hämmentää, mutta jos suomalaiset olisivat lukeneet Raamattunsa, he tietäisivät, että karitsa symboloi Kristusta. Karitsaa imettävän naisveistoksen voi siten ymmärtää Mariaksi. Jos hän olisi renessanssimaalaus eikä tekstiiliveistos 2010-luvulta, kukaan ei ihmettelisi. Mies ja possu -teos vaatii pohdiskelua. Suomalainen kyllä tykkää jouluna possusta, mutta sen pitää olla kuolleena uunissa, ei hoivattavana sylissä.

Mistä suomalainen suuttuu, kun hän suuttuu tällaisesta taiteesta kirkossa?

Jumalan olemassaoloa ei ole kyseenalaistettu. Kukaan ei ole huutanut kirosanoja. Kakka ja pissa ei ole lentänyt. Suomalaiset pöyristyivät hahmoista, jotka hoivaavat. Miksi?

Siksikö, että posssuveistos muistuttaa tuhansista jouluksi tapetuista eläimistä? Siksikö, että synnyttänyt nainen näyttää synnyttäneeltä naiselta eikä siististi kammatulta joulukortti-Marialta? Siksikö, että naisen rinnoista tulee maitoa? Siksikö, että hahmoista tulee mieleen oikea elämä, joka on epätäydellisyyttä, verta, hoivaamista ja usein myös kipua?

Eihän oikea elämä nyt kirkkoon kuulu, herranjumala sentään.

Kirjoittaja on heinolalainen toimittaja.

Lue lisää täältä

Kaisa Hako
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X