Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Jari Litmanen: "Ympäristö Lahdessa opetti siihen, ettei maailmalla saa mitään ilmaiseksi"

Suomen suurin jalkapallolegenda kertoo ESS:n haastattelussa, ettei koskaan ole kokenut kaipuuta lähteä Lahdesta pois. Maailmantähteyteen pääsy vain edellytti maailmalle lähtöä, ja maailmankansalainen hänestä tuli. Nyt Litmasen omat pojat harrastavat jalkapalloa ja saavat itse tehdä päätöksensä harrastuksen vakavuudesta.

Jari Litmanen juhlisti 100-vuotiasta Suomea Linnan juhlien kutsuvieraana. Kuva: Sami Kuusivirta

Vuosisadan merkittävin päijäthämäläinen on luonnollisesti kiireinen mies. Edellisviikon hän on ollut työtehtävissä Italiassa. Sitten koittikin jo joulunalusviikko, ja kun perheessä on kaksi kouluikäistä lasta, touhuttavaa ja järjesteltävää on riittänyt.Jari Litmasella on ollut tapana antaa isoja lehtihaastatteluja säästeliäästi. Nyt hän suhtautui Etelä-Suomen Sanomien pyyntöön suopeasti ja oli valmis tapaamiseen nykyisessä kotikaupungissaan Tallinnassa, mutta juuri joulukiireiden ja aikatauluun tulleiden muuttujien vuoksi suunnitelma vaihtui puhelinhaastatteluun, tosin varsin pitkään sellaiseen.

Litmanen on otettu siitä, että hänet on valittu ESS:n äänestyksessä Vuosisadan merkittävimmäksi päijäthämäläiseksi.

- Ilman muuta lämmittää, ja arvostan suuresti ihmisten näkemystä ja mielipidettä. Ei tällainen kuitenkaan ole tavoitteena elämässäni ollut millään tavalla, Litmanen sanoo.

- Tietenkin tämä tarkoittaa, että olen omalla tekemiselläni jalkapalloilijana lämmittänyt ihmisten mieliä. Ihmiset ovat ilmeisesti tykänneet siitä mitä olen tehnyt.

Omaa listaansa maakunnan merkittävimmistä henkilöistä Litmanen hahmottelee suurin kaartein. Vaikuttajia on niin monilta eri aloilta, ja toisaalta hän haluaa mainita lääkärit, opettajat ja muut ihmisten auttajat.

- Ne, jotka auttavat esimerkiksi lapsia, eivät tule niin näkyvästi esiin. Omasta mielestäni minä en ole kovin monen ihmisen elämää pelastanut.

Kuva: Tuomas Linna

"Sinusta ei tule koskaan mitään"

Vaatimattomuus kuuluu Litmasen tavaramerkkeihin. Se on tullut lahtelaisena verenperimänä.

Elämäkertakirjassaan Litmanen 10 (2015) päähenkilö pohdiskelee, että lahtelaisessa ilmapiirissä on aimo annos pessimismiä, mikä saattaa ainakin osittain johtua menetyksiä kokeneiden Karjalan evakoiden vahvasta osuudesta väestössä."Lähtökohtaisesti kukaan ei ole Lahdessa mitään. Esimerkiksi jos minä olisin uskonut ympärilläni lausuttuja kommentteja, en olisi ikinä päässyt maajoukkueeseen tai ammattilaiseksi: Olin liian hidas, en kyennyt puolustamaan, pidin liian kauan palloa enkä syöttänyt. Valitsin väärän lajin, en uskaltanut ajoissa lähteä ulkomaille. Sitten kun lähdin, valitsin väärän seuran, koska Ajaxissa en päässyt heti pelaamaan. Ja niin edelleen", Litmanen sanoo kirjassaan.

Litmanen katsoo tylyn lahtelaisasenteen vahvuudekseen, vaikka onkin itse tulevaisuuden suhteen perusoptimisti.

- Ympäristö Lahdessa opetti pitämään jalat maassa. Se myös kasvatti pienestä asti siihen, että maailmallakaan ei saa mitään ilmaiseksi, hän sanoo nyt.

Litmanen puhuu lahtelaisuudesta ja pitää itseään lahtelaisena, vaikka asuikin kuusivuotiaasta eteenpäin koko nuoruutensa Hollolassa.

- En vedä rajaa Lahden ja Hollolan välille. Asuimme Tiilikankaalla, mutta jalkapallo- ja jääkiekkoharrastus toivat minut jatkuvasti Lahden puolelle, myöhemmin koulukin.

Litmanen muistuttaa, että hänen nuoruudenkokemuksensa lahtelaisesta pessimismistä ovat ajalta, jolloin Kekkonen ja Koivisto olivat presidentteinä ja Neuvostoliitto vielä olemassa.

- Minulla ei ole koskaan ollut kaipuuta Lahdesta pois, mutta tiesin, että jossain vaiheessa on lähdettävä, kun halusin tulla mahdollisimman hyväksi jalkapalloilijaksi.

Loisteliaan pelaajauran suurin yksittäinen saavutus: Mestareiden liigan voitto Ajaxissa 1995. Kuva: Martti Kainulainen

Kolhittu mies, kolhittu patsas

Lahdessa Litmanen on pelannut aina kun se on rehellisesti katsoen ollut järkevää ja mahdollista.

Kasvattajaseurastaan Reippaasta "Litti" lähti onnekseen pois ennen umpisurkeaa kautta 1991. Seura oli alkaneen laman kourissa aivan sekaisin. Naapuriseura Kuusysin tarjous oli niin ylimielinen, ettei sekään tullut kyseeseen.

Lama kuritti suurseura HJK:takin, ja aiottu siirto oli jo kariutumassa. Litmanen kuitenkin piti kiinni armeijavuotensa ykkösvaihtoehdosta ja puolitti palkkansa alkuperäisestä sopimustarjouksesta. HJK:n jälkeen Litmanen lähti MyPan kautta maailmalle ja maineeseen.

Lahtelaisfaneille katkerampi pala oli Litmasen lähtö HJK:hon FC Lahden pudottua Veikkausliigasta kauden 2010 päätteeksi.

Litmaselle kausi oli ollut raskas myös jatkuvan Lahti-Helsinki-Tallinna-reissaamisen vuoksi. Hän pohti uransa jatkoa ja palasi talvella FC Lahden harjoitusrinkiin.

- Tuli selväksi, että haluan pelata ja harjoitella, se on niin mukavaa ja kivaa. Mutta se ei voinut olla Lahdessa. Jos halusin jatkaa maajoukkueessa, en voisi pelata ykkösdivisioonassa.

- Vasta myöhemmin tuli tieto, ettei minua enää kaivata A-maajoukkueessa.

HJK-loikkauksen seurauksena joku tai jotkut suivaantuneet fanaatikot töhrivät ja rusikoivat Litmasen patsasta Kisapuistossa.

Pahoititko siitä mielesi?

- Eikö se (patsas) ole kaupungin omaisuutta, Litmanen kysyy nauraen.

- Ei se minua koskenut. Ja kun minusta on kyse, pieni kolhu on ihan kohdallaan, hän viittaa loukkaantumishistoriaansa.

Litmanen kokee, että patsaan sotkeminen osoitti, että tekijät elävät jalkapallossa tunteella mukana. Sitähän jalkapallokulttuuri on.

- Olin aikoinaan paikalla, kun Luis Figo palasi Barcelonaan (verivihollisseura) Real Madridin paikassa. Se oli aika vaikuttavaa. Mutta Figo koki, että hän oli ollut Barcelonassa niin pidetty ja suosittu, että asia kääntyi hänen puolelleen.

Jari Litmanen aateloitiin FC Lahden Hall of Fameen eli kunniagalleriaan heinäkuussa 2016. Kuva: Mirja Hussain

Nimmarinpyytäjät eivät häiritse

Suomessa kaikki tuntevat ja tunnistavat Litmasen. Saako hän liikkua Tallinnassa paremmin rauhassa?

- Kyllähän täällä Virossakin suomalaisia on, Litmanen nauraa.

- Ihmiset saattavat tunnistaa, mutta ei se häiriöksi ole. Olen julkisuudessa jalkapallon takia. Se on työni, ja yritän hoitaa työni mahdollisimman hyvin.

Yksityiselämänsä Litmanen on pitänyt poissa julkisuudesta. Kysyttäessä hän kertoo, että perheen pojat Caro, 12, ja Bruno, 10, harrastavat jalkapalloa.

- He saavat itse päättää, mitä jalkapallo on heille tulevaisuudessa. Tällä hetkellä se on liikuntaharrastus.

Litmanen myös tarkentaa, ettei hän yksityiselämänsä varjelulla ole halunnut peitellä tai salailla mitään.

- Olen halunnut, että elämässäni on vastapaino julkiselle työlleni.

Valmennusuralle perheen ehdoilla

Julkisuudessa Litmasta nähdään ensi vuonnakin tuttuun tapaan Ylen tv-studiossa Mestareiden liigan otteluiden kommentaattorina.

Moni näkisi Suomen suurimman jalkapallolegendan mielellään valmennustehtävissä. Sellaisia Litmanen onkin jo saanut Palloliitossa, mutta toistaiseksi neuvonantajan roolissa. Tiiveimmin hän on ollut mukana alle 19-vuotiaiden maajoukkueen toiminnassa. Ikäluokan EM-kisat järjestetään ensi kesänä Vaasassa ja Seinäjoella.

- Jos puhutaan päävalmentajatason tehtävästä, pitää ottaa perhe mukaan päätöksiin, Litmanen painottaa.

Hän näkee, että silloin pitäisi olla työssä kiinni "24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa".

- Tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista.

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi