Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kesän linnut talvisodassa, maalauksen kärppä olikin fretti - ja muita kummia virheitä elokuvissa ja muussa taiteessa

Tieteellisesti tarkasteltuna taide on toisinaan epätarkkaa, jopa virheellistä. Sen huomaavat muun muassa luonnontieteilijät, jotka tuntevat oman tutkimusalansa pikkutarkasti.

Yksi tunnetuimmista epäloogisuuksista on Leonardo da Vincin teoksessa Nainen ja kärppä (noin vuodelta 1490). Taiteentutkijat analysoivat da Vincin maalanneen naisen syliin kärpän, koska keskiajalla se symboloi naisellista puhtautta ja viattomuutta. Kärpän ajateltiin olleen maalauk­sen italialaisnaisen Cecilia Galleranin lemmikki.

Biologit olivat toista mieltä. Emeritusprofessori Pekka Niemelä ja taidehistorioitsija Simo Örmä julkaisivat viime vuonna artikkelin, jossa perustellaan yksityiskohtaisesti, että Galleranilla on sylissään fretti, ei kärppä.

Eläimen koko, muoto, levinneisyys, turkki ja silmien väri sopivat frettiin, joka oli tuohon aikaan yleinen lemmikki. Kärppien kesyttämistä ei tiedetä tapahtuneen, eikä talviturkissa oleva kärppä olisi voinut päätyä Välimeren maahan.

On vaikea arvioida, mikä on tehty tietoisesti ja mikä on huolimattomuutta.

Suomalaistutkijat viittaavat myös historioitsijoihin, jotka ovat arvioineet, että da Vinci ei nähnyt koskaan elävää kärppää. Lisäksi on selvinnyt, että da Vinci maalasi teoksen ensimmäisessä versiossa eläimen harmaaksi. Kärpät ovat väriltään joko ruskeita tai vaaleita.

Kyseessä ei ole käännösvirhe, sillä myös alkukielellä teoksen nimessä on kärppä.

Evoluutioekologi ja taideharrastaja Johanna Mappes Jyväskylän yliopistosta sanoo ymmärtävänsä, että taiteeseen kuuluu taiteilijan vapaus, eikä taiteessa aina edes pyritä kuvaamaan todellisuutta realistisesti.

- Luonnontieteilijä voi silti jäädä pohtimaan asioita, jotka eivät muilla tulisi mieleenkään, Mappes sanoo.

Suomen tunnetuimmaksi runoksi kutsuttu Eino Leinon Nocturne saa jo alussa luonnontieteilijän pään pyörälle:Ruislinnun laulu korvissani / tähkäpäiden päällä täysikuu.Ruisrääkän laulu viittaa alkukesään, mutta ruis kasvaa tähkäpäiksi elokuussa. Myöhemmin puhutaan kaskisavusta, sitten vanamon tuoksusta. Kaski poltettiin tyypillisesti keväällä tai alkukesästä, vanamot kukkivat kesä-heinäkuussa.

Leino kirjoitti Nocturnen heinäkuussa 1903 ja kuvaili tiettävästi lapsuutensa maisemia Oulujärvellä. Sanatarkasti tuollaista hetkeä ei kuitenkaan koskaan ollut.

Samanlaisia taiteellisia vapauksia on otettu toisessa Suomen kansallisteoksessa: Akseli Gallen-Kallelan Kullervon kirouksessa (1899). Nyrkkiä heristävän Kullervon jaloissa näkyy kesän vanamoita, taustalla komeilee syksyllä punaisiksi kypsyviä pihlajanmarjoja.

Se on sikäli poikkeuksellista, että taidemaalarit olivat pääsääntöisesti tarkkoja yksityiskohdista. Taidetta käytettiin pitkään myös valokuvamaiseen asioiden tallentamiseen.

- Modernilla ajalla teosten symboliikka lisääntyi, jolloin on vaikea arvioida, mikä on tehty tietoisesti ja mikä kenties on huolimattomuutta, Mappes sanoo.

Helmipöllö huutaa koska ja missä vain

Tv-sarja Sorjonen sortui huolimattomuuteen, kun päähenkilö lukittiin kylmään, kyykäärmeitä kuhisevaan kellariin. Biologien mukaan kyyt eivät koskaan hakeutuisi tuollaiseen paikkaan. Lisäksi sarjan ”kyyt” olivat tarkemmin katsottuina viljakäärmeitä, jotka ovat yleisiä lemmikkejä. Epäuskottavaa oli myös se, että ”kyy” hyökkäsi Sorjosen kimppuun.

- Kyyt eivät käyttäydy lainkaan tuolla tavalla. Kohtaus oli tosi absurdi, Mappes sanoo.

Lintuharrastajat huomaavat puolestaan elokuvista epäloogisuuksia, jotka menevät muilta katsojilta ohi. Tarzan-elokuvien ”Afrikan viidakossa” liihottaa papukaijoja kolmelta eri mantereelta. Indiana Jones on Tuomion temppelissä intialaisessa viidakossa, mutta jostain rääkäisee Peräpohjolan maakuntalintu riekko.

Komeaääninen riekko on levinnyt myös avaruuteen, sillä sen ääni kuuluu tieteiselokuva Avatarissa sademetsästä. Braveheartin talvisessa metsässä laulaa viiriäinen, todellisuudessa sen lauluääntä voi kuulla kesä-heinäkuussa. Talvisota-elokuvassa kuuluu punavarpunen, vaikka se on muuttolintu.

Lintujen äänet ovat ornitologien mukaan asia, jossa elokuvien tekijät eivät edes pyri autenttisuuteen. Koska Amerikassa on vähän laulavia lintuja, käytetään Hollywood-elokuvissa valtavasti eurooppalaista linnustoa: satakieliä, punarintoja, peukaloisia ja pajulintuja. Lisäksi sademetsissä voi kaikua kuikan ääni, jos se sopii elokuvan äänimaailmaan.

Mappes ymmärtää, että ohjaajat ajattelevat enemmän äänten avulla luotavaa tunnelmaa kuin linnunlaulun realistisuutta. Silti se on luonnontieteilijän näkökulmasta joskus häiritsevää.

- Helmipöllön soidinaika on alkutalvesta, mutta se tuntuu puputtavan huutoaan elokuvien yökohtauksissa maanosasta ja vuodenajasta riippumatta, Mappes sanoo.

- Siksi minua voi alkaa naurattaa kesken elokuvan romanttisen kohtauksen - ja taidenautinto menee hiukan ohi.

Heikki Kärki
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi