Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Lasten ristiretki päätti Suomen sotatien Lapissa 27. huhtikuuta 1945

Suomalaiset sotilaat nostamassa Suomen sotalippua kolmen valtakunnan rajapyykille Kilpisjärvellä vuoden 1945 huhtikuussa.

Liput hulmuavat huhtikuun 27.päivänä kansallisena veteraanipäivänä. Päivä on samalla Lapin sodan päättymisen muistopäivä.

Lapin sodan päättyminen lopetti talvisodasta alkaneen Suomen sotatien, jonka katkaisi vain vajaan puolentoista vuoden mittainen välirauha talvisodan ja jatkosodan välissä.

Vähemmän miellyttävä tehtävä

Vuoden 1944 syyskuun Moskovan välirauhan ehtojen mukaan Suomen oli karkotettava maassa olevat saksalaiset syyskuun puoliväliin mennessä. Samaan aikaan armeija oli saatettava rauhanajan kannalle eli joukot kotiutettava vuoden loppuun mennessä.

Lapin sotaa on kutsuttu ”lasten ristiretkeksi” tai ”nuorukaisten sodaksi”.

Saksan 20. vuoristoarmeijalla oli Lapissa noin 220 000 miestä. Saksalaiset olivat jo aiemmin valmistelleet Birke-operaation joukkojen vetämisestä uusiin asemiin sen varalta, että Suomi romahtaisi tai irrottautuisi sodasta.

Yli kolmen vuoden aseveljeyden jälkeen Suomen sodanjohto koki aseiden kääntämisen entisiä aseveljiä vastaan vähemmän miellyttäväksi tehtäväksi.

Jalkaväkirykmentti 11:n komentaja everstiluutnantti Wolf H. Halsti on kuvannut suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden suhteita:

"Upseerien suhtautuminen saksalaisiin oli suurin piirtein samantapainen kuin miesten mutta kieltämättä se oli läheisempi. Suurempi kielitaito jo aiheutti sen, ja taistelutoveruus, joka on yhteisen taistelun ja kuoleman luonnollinen ja väistämätön seuraamus… Samoilla kentillä taistelleita yhdistivät salaperäiset siteet, vaikkapa heistä myöhemmin tulisi vihollisia."

Sotaa pidettiin myös turhana, koska lähestyvän tappion myötä saksalaisten olisi kuitenkin pakko lähteä Lapista. Myös saksalaisten karkottamiseksi annettu aikataulu koettiin epärealistiseksi.

"Alhaista ja kunniatonta"

Saksalaisten karkottamiseen oli kuitenkin ryhdyttävä. Sotahaluja ei ollut sen enempää suomalaisilla kuin saksalaisillakaan. Rovaniemellä käytiin syyskuun alkupuolella salaisia neuvotteluja, joissa sovittiin ”syysmanöövereistä”. Saksalaiset vetäytyisivät ja suomalaiset seuraisivat perässä yhdessä sovitun aikataulun mukaan. Neuvostoliiton silmissä saksalaisten vetäytyminen ja suomalaisten eteneminen yritettiin saada näyttämään sodankäynniltä. Suomalaisten eteneminen kohti pohjoista alkoi syyskuun puolivälissä.

Neuvostoliitto näki kuitenkin kulissien läpi ja uhkasi miehittää Suomen, ellei oikeaan sotaan ryhdytä. Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatsheslav Molotov vaati Moskovassa käydyissä välirauhanneuvotteluissa suomalaisia ”esittelemään edes yhden internoidun saksalaissotilaan”.

Tilanne muuttui, kun kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo otti syyskuun 27. päivänä saksalaisten häätämisen tehtäväkseen saaneen III Armeijakunnan komentajuuden. Siilasvuo kielsi kaiken yhteistyön saksalaisten kanssa ja katkaisi puhelinyhteydet.

Vaikka päämajan korkein johto yhä olisi halunnut jatkaa manööverilinjalla, Siilasvuo ryhtyi etenemään rivakammin kuin saksalaisten antamat vetäytymispäivämäärät edellyttivät.

Varsinaiset sotatoimet alkoivat laukaustenvaihdolla Pudasjärvellä syyskuun 27. päivänä. Kuun lopussa suomalaiset tekivät Oulusta meritse uhkarohkean maihinnousun saksalaisten selustaan Tornioon. Samalla hyökättiin Oulusta maanteitse kohti Kemiä.

Saksalaisjoukkojen komentaja kenraalieversti Lothar Rendulich syytti Suomen puolustusvoimia ”alhaisesta ja kunniattomasta toiminnasta”. Kostoksi saksalaiset aloittivat Lapin järjestelmällisen tuhoamisen ja ottivat käyttöön poltetun maan taktiikan. Rovaniemi poltettiin poroksi lokakuun puolivälissä. Sillat, tiet ja rakennukset tuhottiin tai miinoitettiin.

Sota jatkui takaa-ajona. Suomalaiset etenivät kahta reittiä: Jäämerentietä Utsjoelle sekä Ounasjoen vartta Käsivarren suunnassa. Saksalaiset viivyttivät suomalaisten etenemistä ennalta rakennetuissa viivytysasemissa. Suomalaiset joutuivat tekemään raskaita koukkauksia. Aina ennen iskua saksalaiset irtaantuivat asemistaan.

"Lasten ristiretki"

Raskain taakka Lapin sodassa jäi nuorille asevelvollisille. Suomen kotiutettua joukkonsa välirauhansopimuksen mukaan palvelukseen jäivät ainoastaan vuonna 1924 ja -25 syntyneet ikäluokat. Lapin sotaa onkin kutsuttu ”lasten ristiretkeksi” tai ”nuorukaisten sodaksi”.

Lapin sodan viimeinen laajamittainen taistelu käytiin Muoniossa lokakuun lopulla. Saksalaiset tuhosivat koko Muonion kirkkoa lukuunottamatta.

Karigasniemen suunnalla saksalaiset poistuivat Suomesta Norjan puolelle marraskuussa. Käsivarressa sota muuttui asemasodaksi. Saksalaisilla oli Käsivarressa vahvasti linnoitettu Sturmbock-asema. Yhteenotot joukkojen välillä olivat vähäisiä. Pääpaino oli partioinnissa. Sodan viime vaiheessa Käsivarressa oli suomalaisia vain noin 600 miestä. Enimmillään Lapissa oli 75 000 suomalaissotilasta.

Neuvostoliitto ei ollut enää kiinnostunut Käsivarren sotatoimista. Armeijankenraalin, Neuvostoliiton Karjalan rintaman komentajan K. A. Meretshkovin muistelmien mukaan ”tuolla kaukaisella lohkolla ei ollut oleellista merkitystä”.

Saksalaiset vetäytyivät vaiheittain asemistaan Kilpisjärvellä huhtikuun lopulla 1945 Norjan puolelle. Saksalaisten poistumisen merkiksi kolmen valtakunnan rajapyykille nostettiin liehumaan Suomen lippu 27. huhtikuuta 1945.

Seuraavana päivänä kenraaliluutnantti Siilasvuo sähkötti ylipäällikölle marsalkka Mannerheimille täyttäneensä syyskuussa 1944 saamansa käskyn saksalaisten karkottamisesta.

Suomen sotatie oli päättynyt.

Joel M.
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X