Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Mikkelin vankila on toista maata - Erot muihin vankiloihin saivat vangit tekemään kanteluita

Kuva: Kuvat: Kai Jäderholm ja Antero Ollikainen, grafiikka: Jani Keronen

Vangin olot ja oikeudet tuskin kiinnostavat vapaudessa eläviä.

- Ja miksi kiinnostaisivatkaan? Mehän olemme tuomittuja rikollisia, vastaa kysymykseensä lahtelainen Roope Halinen, joka suorittaa vankeusrangaistustaan Sukevan vankilassa.

Oikeasti vangin kohtelulla on merkitystä paitsi vangin itsensä, myös yhteiskunnan kannalta.

- Jokainen vanki vapautuu joskus, Halinen muistuttaa.

Hän istuu kolmen vuoden vankeusrangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta. Mikkelin vankilaan hänet siirrettiin viime toukokuussa. Ensikertalaisena hän vapautuu ensi lokakuussa.

Roope Halinen ei keksi Mikkelin vankilasta muuta hyvää sanottavaa kuin sen, että se opetti kärsivällisyyttä. Mitä tahansa hän pyysi vartijoilta, vastaus oli yleensä, että "katellaan".

Hän pyysi päästä nyt kahdeksankuisen poikansa ristiäisiin, mutta vankilan johtajan mukaan syy ei ollut riittävän tärkeä. Ristiäisistä otettuja kuvia hän ei saanut haltuunsa paloturvallisuusriskin vuoksi.

Johtaja Eva Vesasen mukaan vanki olisi voinut osallistua ristiäisiin saatettuna.

Halisen mielestä Mikkelin vankilan touhu oli "vankeinhoidoksi naamioitua vittuilua".

- Punttisali, pelikonsolit, lomat, koevapaus ja rikoksettomaan elämäntapaan kannustavat toiminnot ovat arkea Suomen vankiloissa, mutta eivät Mikkelissä. Vesanen ei allekirjoita väitettä.

Epäkohtiin oli eduskunnan apulaisoikeusasiamieskin (AOA) puuttunut tarkastuksellaan Mikkelin vankilassa viime marraskuussa.

Vangit yrittivät perustaa ryhtiliikkeen

Halisen ja muutaman muun vangin mitta alkoi täyttyä. He päättivät perustaa toverikunnan ajamaan vankien asiaa ja parempia oloja vankilassa. Halisen ja Vesasen näkemykset siitä, miksi virallista toverikuntaa ei perustettu, käyvät ristiin.

Toverikunta syntyi epävirallisena viime kesäkuussa. Siinä oli vain neljä jäsentä yhdeltä osastolta, sillä eri osastoille sijoitettujen vankien oli mahdollista tavata vain kirkossa.

Epävirallisen toverikunnan jäsenet pitivät palavereja ulkoillessaan yhdessä.

- Päätimme kannella jokaisesta asiasta, joka vankilassa oli vastoin vankeuslakia. Halusimme puolustaa vankien niitä oikeuksia, jotka muissa vankiloissa ovat itsestäänselvyyksiä, Halinen kertoo.

Vankeuslaki tuli vangeille tutuksi, sillä se oli heidän iltalukemistaan.

Eduskunnan oikeusasiamies sai epävirallisen toverikunnan jäseniltä noin 20 kantelua. Halinen teki niistä 11.

Silmätysten oikeusasiamiehen kanssa

Kanteluitten ollessa vireillä AOA teki tarkastuksen vankilaan. Tarkastus ei johtunut kanteluista, vaan siitä oli sovittu aikaisemmin. Halinen ilmoittautui vastaanotolle ja pääsi keskustelemaan kahden kesken oikeusasiamiehen kanssa.

Halinen tunnetaan rap-artisti ENRP:nä. Hän kertoi tarkastajille odottaneensa viikkoja pääsyä vankilan bänditilaan. Lopulta hän pääsi pieneen luokkaan, jossa oli akustinen kitara ja virsikirja.

- Oikeusasiamiestä hieman huvitti, Halinen muistelee.

Vangin ei kuitenkaan sovi hymyillä, ei ainakaan näkyvästi.

- On pakko purra hammasta, jos haluaa, että jokin asia etenee. Yksikin virhe, ja se on hylätyssä hakemuksessa syynä. Jos virheitä ei ole, syyt keksitään, Roope Halinen kertoo.

Hän sanoo selvinneensä Mikkelin vankilasta ilman ainuttakaan järjestysrikkomusta. Hän haki avolaitokseen voidakseen hoitaa perhesuhteita; avopuoliso ja poika asuvat Lahdessa.

- Hakemus hylättiin sillä perusteella, että olen sitoutunut rikolliseen elämäntapaan.

- Sainkin siirron Sukevalle.

Sukevan vankila sijaitsee Pohjois-Savossa. Avolaitokseen sijoittumista koskevan asian ratkaisi Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen arviointikeskus.

Sukevalle sai siirron toinenkin epävirallisen toverikunnan jäsen. Hän oli ulkoilussa tehnyt askelkyykkyjä toinen vanki hartioillaan lisävastuksena. Vartija kielsi sen, jolloin vanki ilmoitti lopettavansa työtehtävät vankilan keittiössä. Hänet siirrettiin Sukevalla lähes saman tien juuri ennen oikeusasiamiehen tarkastusta.

Oikeusasiamiehen tarkastuspöytäkirja valmistui tammikuussa. Roope Halinen sai siitä kappaleen.

- Oli ilo huomata, että olimme oikeassa ja asiamme oli käsitelty perusteellisesti. Pääasia kuitenkin on, että Mikkelin vankilassa saada muutoksia aikaan.

Pöytäkirjassa on lueteltu noin 25 puutetta tai epäkohtaa. AOA pyytää vankilaa ilmoittamaan vappuun mennessä, mihin toimenpiteisiin se on havaintojen vuoksi ryhtynyt.

Roope Halinen sanoo iloitsevansa tiedosta, että vankilanjohtaja haki joulukuussa toisiin tehtäviin, Savitaipaleen kunnanjohtajaksi. Virkaan valittiin toinen mikkeliläinen.

Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Matti Vartia myöntää, että Mikkelin vankilasta tulleitten kanteluitten määrä oli huomattava.

- Tarkastuksen jälkeen kantelut ovat vähentyneet.

"Vartijat tuntuvat olevan ihmisiä"

Myös Halisen avustaja, asianajaja Atte Niemi on todennut Mikkelin vankilan muista vankiloista poikkeavat käytännöt.

Mikkeli hyväksyy vangin ja lähiomaisen valvomattoman eli perhetapaamisen vain jos heidät on kirjattu samaan osoitteeseen puoli vuotta ennen tapaamista. Poste Restante -osoite ei kelpaa, vaikka poliisi olisi esitutkinnassa katsonut vangin ja lähiomaisen asuvan yhdessä.

Mikkelissä vangin mahdollisuus tutustua oikeudenkäyntiaineistoon on rajattu muutamaan tuntiin, vaikka laki ei aseta mitään rajoituksia.

- Minulla on kymmenen vuoden kokemus kaikista vankiloista. Muista vankiloista ei juuri tule yhteydenottoja vangeilta tai heidän omaisiltaan, Niemi kertoo.

Sukevan vankilaa Roope Halinen kehuu. Urheilun harrastamiseen on hyvät edellytykset, toimintoja riittää ja vartijat vaikuttavat inhimillisiltä.

- Tosin lomille pääsy täältäkin tuntuu olevan erittäin hankalaa.

Sukevalla vankilan johto on vangin arjessa läsnä. Johdon puheille pääsee lyhyellä varoajalla - Mikkelissä tämä tapahtui vain kerran, kun Halisen epäiltiin aloittavan mellakan.

Sukevalla vankien toverikunta on virallinen. Halinen ja toinen Mikkelistä siirretty vanki liittyivät siihen. Kanteluitten tekemiseen he eivät ole nähneet tarvetta.

Roope Halisen tavoitteena on päästä keväällä valvottuun koevapauteen.

"Vankeinhoidon oltava tasalaatuista"

Rikosseuraamuslaitos (RISE) on tehnyt tällä vuosikymmenellä kaksi tutkimusta vankilaelämän laadusta; jälkimmäinen tutkimus käsitteli myös yhdyskuntaseuraamusten laatua. Taustalla oli englantilainen ilmapiiritutkimus.

- Vankilat tulkitsevat säännöksiä eri tavoin ja niissä on erilaiset kulttuurit, summaa erikoistutkija Henrik Linderborg RISEstä.

Tutkimustuloksia on sovellettu käytäntöön ja saatu muutoksia aikaan. Vartijoitten työote on muuttunut henkilökohtaisemmaksi. Vartijat eivät vain kontrolloi vaan miettivät tilannetta myös vangin kannalta, opastavat ja tukevat.

Vartijan koulutus on pidentynyt ja sen sisältöä on monipuolistettu. Siinä kiinnitetään huomiota vuorovaikutustaitoihin ja vangin kohtaamiseen. Koulutukseen valittavalla tulee olla entuudestaan jokin toisen asteen tutkinto.

- Vangin kaltoin kohtelu ei johdu liian vähäisestä koulutuksesta, vaan taustalla voi olla henkilöstä tai organisaatiosta johtuvia syitä. Kaikissa ammateissa joku voi aina toimia väärin, sanoo yliopettaja Matti Laine Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksesta.

Hän pitää ongelmana sitä, että vankiloitten kesken on liian suuria eroja. Syynä voivat olla erilaiset organisaatiokulttuurit.

- Vankeinhoidon on oltava tasalaatuista, Matti Laine sanoo.

Valintaprosessi seuraavalle vartijakurssille on juuri menossa. Hakijoita oli 300, heistä vajaat 40 valitaan.

Huono kohtelu on lisärangaistus

Henrik Linderborg pitää muutosta vartijan työotteessa myönteisenä ilmiönä.

- Englantilainen tutkimus osoitti, että vankeudessa hyvin ja oikeudenmukaisesti kohdeltu ihminen on vapauduttuaan motivoituneempi irrottautumaan rikollisuudesta.

Linderborg muistuttaa, että vapaudenmenetys on tuomitulle rikoksesta määrätty rangaistus. Vankilassa tarjottu huono ruoka tai huono kohtelu on lisärangaistus.

Hän pitää tärkeänä, että vanki saa halutessaan hengellistä tai psykologista keskusteluapua.

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan sairaalasielunhoitaja Raila Leino-Ehrnrooth on toiminut kolme vuotta sivutoimisena vankilapappina. Hän sanoo tehneensä havaintoja vankien ja vankilan oloista, muttei halua kuvata niitä.

Maaliskuun alussa vankilassa aloitti oma, kokoaikainen vankilapappi.

Mikko Kivelä
mikko.kivela@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X