Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Hupsista - perheenisän piti vain keksiä nopea aamupala, mutta nyt Asikkalan kauraihme suuntaa kovaa vauhtia maailmalle

Kaura on pitänyt Teppo Ylä-Hemmilän niin kiireisenä, että mies ei ole ehtinyt vuoteen harrastaa liikuntaa ollenkaan. Silti kolesteroliarvot ovat parantuneet viime vuodesta. Ylä-Hemmilä epäilee, että päivittäisellä kauransyönnillä voi olla osuutta asiaan. Kuva: Mirja Hussain

”Pääsit seiskan uutisiin.”

Viesti tuli Teppo Ylä-Hemmilän puhelimeen, kun hän viime viikolla vei suomalaisen terveysviljan ilosanomaa Berliinin Grüne Woche -messuille.

Viesti oli isältä.

- Tämä on meidän perheemme tapa tuulettaa, Ylä-Hemmilä vitsailee.

Vaikeinta tässä on säilyttää oma identiteetti ja arvopohja. Yrittäjä Teppo Ylä-Hemmilä

Ei siis tehdä tästä nyt numeroa, mutta menneinä kuukausina asikkalalaisen perheyrityksen tuote on valittu Vuoden suomalaiseksi elintarvikkeeksi ja Ylä-Hemmilä itse valittu Vuoden paikalliseksi ruokavaikuttajaksi.

- Suht ruuhkaista on ollut, Ylä-Hemmilä myöntää nyt kotikeittiössään Hollolassa.

Ruuhkan aiheuttaja on ”mystinen jauhe”, jonka Ylä-Hemmilä esitteli isälleen ja veljilleen toissa kesänä Viipurilaisen Kotileipomon yhtiöpalaverissa. Pienten lasten isä kaipasi nopeaa aamupalaideaa omiin aamuihinsa ja toisaalta jotakin uutta, säilyvää tuotetta leipomon myymälään.

Toimisikohan tuo, tuumivat muut.

Pienen yrityksen kaurapuuteri osoittautui ainoaksi lajissaan ja iski suoraan kasvisruoan ja terveyden megatrendeihin. Sitten tulikin pikkuisen kiire.

- Homma lähti vähän väärin päin. Tuotteistaminen ei ollut ollenkaan valmis, kun voitimme kilpailun, Ylä-Hemmilä muistelee huvittuneena.

Olipa kerran leipuriperhe keskellä metsää

Kaurapuuteria ja sen sisartuotteita markkinoidaan ulkomaille vitsikkäällä Oatlaws-tuotemerkillä. Berliiniläisille jaetussa brändiesitteessä on tarina perheestä, jonka neljää poikaa kasvatettiin Pohjolan metsissä ”keskellä ei mitään”, peninkulmien päässä lähimmästä ruokakaupasta.

Tämä on aivan totta. Paakkolan kylä, jossa Ylä-Hemmilän pojat varttuivat, sijaitsi Asikkalan Viitailassa.

Erään kerran juhannuspöydässä tapahtui sellaista, että perheen isä totesi, että nyt syödään viimeistä kertaa Viipurilaisen Kotileipomon sämpylöitä. Perinteikäs lahtelaisyritys oli mennyt konkurssiin.

- Silloin pikkuveljeni Tuomas sanoi, että ”iskä, osta sä se”, muistelee isoveli Teppo, joka noihin aikoihin oli 12-vuotias.

Iskää, Veikko Ylä-Hemmilää, voi hyvällä syyllä sanoa optimistiksi.

- 45-vuotias insinööri, jolla on neljä murrosiän kynnyksellä olevaa poikaa, ostaa leipomon konkurssipesän. Itse en olisi ikinä ruvennut moiseen, Teppo Ylä-Hemmilä päivittelee.

Insinööri valitsi kolme parhaiten myyvää leipätuotetta ja ryhtyi leipomaan. Samoin koko perhe.

- Muistan, miten aamuyöstä ajettiin leipomolle. Pakettiauton takaboksissa oli patjat, jotta me pojat saatiin nukkua vielä puoli tuntia lisää, muistelee Ylä-Hemmilä ja pudistelee päätään.

- Kertoo, että ollaan mettästä kotoisin. Ei ollut kaikki ihan justiinsa.

Kaurapuuteria markkinoidaan ulkomaille Oatlaws-tuotemerkillä. Sen alaisuuteen kootaan suomalaisten pientuottajien uniikkeja kauratuotteita. Kuva: Mirja Hussain

Yrittäjäkiireet ja pikkulapsiarki ovat tiukka yhdistelmä

Ei voi kieltää, etteikö leipominen olisi ottanut murrosiässä päähän. Etenkin, jos nuori mies oli tullut perjantain vietosta myöhään kotiin ja tiesi, että kello soisi kello 1.20.

Pysyviä traumoja ei ilmeisesti tullut, koska tällä hetkellä pojista kolme työskentelee yrityksessä vakituisesti.

Teppo Ylä-Hemmilä on ollut mukana leipäpuolen rutiineissa ja vastannut markkinoinnista ja asiakassuhteista, mutta tällä hetkellä hittikaura vie miehen ajan kokonaan. Työssä mukana on myös avovaimo Saara Kilpeläinen.

- Kaikkien menestyjien takana on yleensä nainen, Ylä-Hemmilä sanoo.

Pariskunnalla on 4- ja 1,5-vuotiaat lapset. Mies tunnustaa, että kaurapuuteribuumi ja pikkulapsiarki ovat tiukka yhdistelmä.

- Omat kaverit ja harrastukset ovat saaneet väistyä hetkeksi taka-alalle. Perhe edellä mennään, se on tärkein, hän sanoo.

Nyt kun on omia lapsia, isän aikanaan tekemä ratkaisu tuntuu entistäkin rohkeammalta.

- Kun leipomo oli ollut meillä muutaman vuoden, pikkuveljeni sairastui syöpään. Kaikki meni lopulta hyvin, mutta en ymmärrä, miten vanhempani selviytyivät kaikesta. Itsellänikin se aika meni kuin usvassa, Ylä-Hemmilä muistelee.

Perheyritykset pitäisi kieltää, sanoi Wahlroos

Teppo Ylä-Hemmilä tuli mukaan perheyritykseen vuonna 2008 opiskeltuaan liiketaloutta ja huomasi, että leipomo kaipasi monenlaisia muutoksia.

- Kun googlailin yrityksen nimeä, löytyi yrityshakemistosta lankanumero, johon harvoin kukaan vastasi. Isä oli kyllä leiponut ansiokkaasti, mutta markkinointiin ei oltu laitettu euroakaan, hän toteaa.

Ilmapiirikin oli päässyt kireäksi. Ylä-Hemmilä naureskelee Björn Wahlroosin lausahtaneen, että perheyritykset pitäisi kieltää lailla.

- Äiti on Pohjois-Karjalasta, isä Hämeestä. Meissä yhdistyvät melankolinen sosiaalisuus ja optimistinen puhumattomuus, hän leukailee.

Itse asiassa pulmat johtuivat siitä, että kukin teki asioita omalla tavallaan eikä asioista sovittu yhteisesti.

- Sen jälkeen kun pelisäännöt luotiin, koko henkilökunta on ollut erittäin sitoutunutta. Ymmärrän Wahlroosin provokaation, mutta jos emme olisi perheyritys, emme olisi enää olemassa. Välittäminen kulkee vahvana siellä taustalla, hän huomauttaa.

Lisäksi piti uudistua, vaikka siihen ei oikeastaan olisi ollut rahaa. Ylä-Hemmilän mukaan Suomessa kaikki pienet leipomot näyttivät tuolloin 90-lukulaisilta, ja ”se on huonoin vuosikymmen, jolta kannattaa näyttää”.

Muutettiin pakkaukset, nostettiin kärjeksi kotimaisuus. Sitten tarkennettiin vielä lisää käsityöläisyyteen, paikallisuuteen ja henkilökohtaisiin tarinoihin. Leipomo muutti uusiin tiloihin Vääksyyn, mutta silti tuntui tahmealta. Ylä-Hemmilää ahdisti välillä:

- Leipurit leipovat laikka punaisena ja kahvilan ovi käy, mutta silti laiva ei nouse, hän kuvailee.

- Meillä on joka vuosi ollut positiivinen tulos, mutta marginaalit ovat olleet pieniä.

Menestys on hyvä renki mutta huono isäntä

Vasta viime vuonna helpotti ensi kertaa kahteenkymmeneen vuoteen niin, että ei tarvinnut miettiä, voiko ostaa klemmareita.

Hittituote ei ole vielä aiheuttanut suurta piikkiä liikevaihtoon. Sen muuntaminen taloudelliseksi hyödyksi on vasta alussa.

On mielenkiintoisella tavalla ristiriitaista, että yrityksellä on kaksi päinvastaista puolta: toisaalta lähiruokakäsityöläisyys, toisaalta maailman trendeihin osuva hitti. Toinen edustaa perinteitä ja pysyvyyttä, toinen edelläkävijyyttä.

- Vaikeinta tässä on säilyttää oma identiteetti ja arvopohja, Ylä-Hemmilä sanoo.

Hän toteaa, että vaikka riippumattomuutta kannattaa tavoitella, taloudellinen menestys on hyvä renki mutta huono isäntä. Muillakin arvoilla on merkitystä.

- Ruoka on yksi suurimmista nautinnoista. Pystyn sillä antamaan aitoa lisäarvoa, iloa ihmisten arkeen.

"Suomalaisilla pienyrittäjillä on paljon ylivoimaisia tuotteita, joita ei kuitenkaan uskalleta nostaa jalustalle ja lähteä viemään ulkomaille", sanoo Teppo Ylä-Hemmilä. Kuva: Mirja Hussain
Elämän opetukset

3 x Tepon havainto

1. ”Jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipä ja toisella kukkanen. Vanha kiinalainen sanonta tarkoittaa, että elämässä pitää olla ravintoa ja rakkautta.”

2. ”Miksi suomalaisilla on niin karmea munaamisen pelko? Stressataan asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Ei tämä niin vakavaa ole kuitenkaan.”

3. ”Pitää sitkeästi uskoa tekemiseensä ja tehdä yhteistyötä hyvien tyyppien kanssa. Aina löytyy niitä, jotka haluavat ampua ideat alas. Heidän kanssaan on kurja tehdä työtä. Unohda ankeuttajat.”

Kaisa Hako
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X