Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Osasto H ja hermannit Helsingin turvana

Salayhdistys: Reserviläiset suunnittelivat epävirallisesti liikekannallepanoa.

Suomen marsalkka Mannerheim tarkastaa kunniakomppaniaa eduskuntatalon edustalla huhtikuun 4. päivänä 1944. Seurana pääministeri Edwin Linkomies (vas.) sekä kenraaliluutnantit merivoimien komentaja Väinö Valve ja Helsingin puolustuksen komentaja Woldemar Hägglund. Kuva: Sot.virk. Aavikko/SA-Kuva

Natsi-Saksan johto ärsyyntyi helmikuussa 1944 ­julkitulleista Suomen rauhankontakteista. Suomessa varauduttiin siihen, että Saksa yrittäisi vaihtaa hallituksen ja ottaa haltuunsa strategisesti tärkeitä alueita.

Saksa oli miehittänyt Italian syksyllä 1943 ja horjuvaksi osoittautuneen aseveljen Unkarin maaliskuussa 1944.

Yleisesikunnan päällikkö, kenraali Erik Heinrichs oli antanut jo marraskuussa 1943 käskyn pääkaupungin ilmamaahanlaskutorjunnasta. Tehtävään tuli käyttää Helsingin varuskuntapataljoonaa, suojeluskuntalaisia, lomalaisia sekä perustettavaa tykkikomppaniaa. Siltojen ja tienristeysten miehitykseen varauduttiin, sillä maahanlaskujoukkojen arvioitiin yrittävän tunkeutua pääkaupunkiin maaseudulta.

Maaliskuussa 1944 sai kenraaliluutnantti Woldemar Hägglund vastuun Helsingin puolustamisesta. Hänen oli perustettava Osasto H (lyhenne sanasta Helsinki tai Hägglund), jonka joukot koottaisiin ”uhka- tai hälytysvaiheessa”. Osaston oli valmistauduttava sekä ilmamaahanlaskun että maihinnousun torjuntaan.

Pääkaupunkiseudun liikekannallepanon suunnitteluun vihittyjen reserviläisten yhdistys toimi salassa.

Pääkaupunkiseudun vakinaisten joukko-osastojen lisäksi oli tarkoitus käyttää alueen lomalaisia, joita laskettiin olevan jatkuvasti

7 000-8 000.

Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella kesäkuussa 1944. Miehistöä ja joukkoja siirrettiin pääkaupunkiseudulta rintamalle, jolloin Hägglundin käytettävissä olleet joukot vähenivät. Valmiuden nostamiseksi jokaiseen koulutuskeskuksen pataljoonaan määrättiin muodostettavaksi taistelu­osasto motittamaan ja ­tuhoamaan ­pääkaupunkiseudulle ­maahanlasketut viholliset.

Suomessa olleiden saksalaisjoukkojen liikkeitä seurattiin tarkasti. Saksalaisten ei esimerkiksi annettu laivata Viipurinlahdelta poistunutta 122. divisioonaa Helsingissä, kuten saksalaiset olivat suunnitelleet, vaan se tapahtui Hangossa.

Erityisen suureksi hyökkäysuhka Helsinkiin arvioitiin elokuussa 1944, kun marsalkka Mannerheim valittiin Rytin tilalle presidentiksi eduskunnassa. Osasto H, jolla oli käytettävissä viisi jalkaväkipataljoonaa, kaksi kevyttä patteristoa ja yksi raskas patteri, oli hälytysvalmiudessa juhlamenojen ajan. Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti.

Osasto H lakkautettiin vasta välirauhansopimuksen jälkeen joukkojen kotiuttamisen alkaessa lokakuussa 1944.

Liittoutuneiden valvontakomissio kielsi syksyllä 1944 liikekannallepanon valmistelut. Pariisin rauhansopimuksessa kiellettiin puolustusvoimien ulkopuolella annettava sotilaskoulutus.

Helsingissä alkoi kuitenkin toimia salainen yhdistys, joka suunnitteli sotilaallisen valmiuden nostamista ja liikekannallepanoa yhdessä Helsingin sotilaspiirin kanssa. Ennen sotaa liikekannallepanon toimeenpanossa avainasema oli ollut suojeluskunnilla, mutta ne oli rauhansopimuksen perusteella lakkautettu ”fasistisena järjestönä”.

Liikekannallepanon suunnittelu oli niin arka asia, että kun puolustusvoimat alkoi kouluttaa liikekannallepanon johtajia vuonna 1953, harjoituksia kutsuttiin hämäävästi ”kotiseutupalvelun kertausharjoituksiksi”.

Pääkaupunkiseudun liikekannallepanon suunnitteluun vihittyjen reserviläisten yhdistys toimi salassa. Jäseniksi kutsuttiin vain luotetuiksi tiedettyjä reservinupseereita. Hermanneiksi itseään kutsuneet reserviläiset katsovat toimintansa alkaneen syyskuussa 1958, jolloin päivättiin asiakirja ”Helsingin sotilaspiirin yhteenveto toimintavalmiuskoulutuksen perustekijöistä ja suunnittelusta”. Liikekannallepanosta ei puhuttu. Hermannien aktiivisin vaihe ulottui 1980-luvulle asti.

Hermanni-nimi juontaa toiminnan käynnistäjästä eversti Toivo Herman Luukosta, joka toimi Helsingin sotilaspiirin päällikkönä vuosina 1955-1963. Sotien aikana hän toimi komentajana Helsingissä perustetuissa joukoissa.

Helsingin sotilaspiirin järjestelytoimiston päällikköksi vuonna 1958 tullut majuri Ossian Wuorenheimo (myöh. eversti) on kuvannut aikakauden tunnelmia. Kun hän kerran puhui liikekannalepanosta yleisesikunnan päällikkön kenraali Tauno Viljasen huoneessa, Viljanen kävi katsomassa, ettei oven ulkopuolella ollut ketään ja painotti, että on puhuttava toiminta­valmiuskoulutuksesta.

Julkisuuteen hermannit tulivat vasta kylmän sodan päätyttyä ja Neuvostoliiton hajottua. Yhdistys toimii yhä, vaikka sillä ei ole enää entistä roolia. Nyt hermannit ovat virallinen reservi­upseeriyhdistys.

Nykyisin pääkaupungin puolustus on Uudenmaan jääkäripataljoonasta ja Kaartin pataljoonasta vuonna 1996 muodostetun Kaartin jääkärirykmentin vastuulla. Rykmentti suojaa valtion ylintä johtoa ja johtaa poikkeustilanteissa taistelua pääkaupunkiseudulla.

Kaupunkijääkärien tehtävästä kertoo koulutushaaramerkki: merkissä on rynnäkkökivääri ja tiiliseinä, jotka kuvaavat rakennetun alueen taisteluosaamista.

Joel M.Vainonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi