Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Uusi talo, hintalappu 22 miljoonaa: päänsärkyä, kuumeilua... miksei Jalkarannassa päästy oireilusta?

”Määräykset suorastaan pakottavat tekemään taloja, jotka ovat herkkiä kosteusvaurioille”

Tammikuun alussa rehtori Joni Luuri alkoi pitää oirepäiväkirjaa. Rehtorin voinnissa ei ollut vikaa, mutta koulun opettajissa ja henkilökunnassa oli niin monia oireilijoita, että kirjaaminen oli aloitettava, kirjoittaa Väli-Suomen Median Sunnuntaisuomalainen.

Tilanne oli erikoinen, sillä Lahden Jalkarannan koulu oli vasta muutama kuukausi aiemmin muuttanut upouusiin tiloihin. Aluksi ilma oli tuntunut raikkaalta, mutta parin kuukauden kuluttua se vaikutti tunkkaisemmalta. Alkoi ilmetä tyypillisiä sisäilmaoireita. Päänsärkyä, silmä- ja hengitystieoireita, kuumeilua, poskiontelontulehduksia. Oirehtijoiden joukossa oli myös sellaisia, jotka eivät olleet koskaan aiemmin epäilleet huonon voinnin syyksi sisäilmaa.

Viime vuoden syksy oli alkanut uudessa monitoimitalo Jalossa riemukkaasti. Takana oli kolme pitkää vuotta, jotka Jalkarannan koulu ja samassa rakennuksessa toimiva päiväkoti olivat viettäneet parakeissa.

Helpotus oli ollut valtava jo silloin, kun vanha rakennus oli päätetty purkaa. Siellä oli vuosikausien ajan kärsitty kosteusongelmista. Lapset ja aikuiset oireilivat paljon, monet sairastuivat astmaan.

Vanha rakennus oli tyypillinen aikansa lapsi, tasakattoinen 1970-luvun betonitalo. Sadevedet vuotivat sisään jo talon ensimmäisinä vuosina. Katolla lillui niin paljon vettä, että lokit ottivat sen pesimäpaikakseen.

Kun tausta on tällainen, voisi olettaa, että uusi, 22 miljoonaa euroa maksanut talo rakennettaisiin erityisen huolellisesti. Lisäksi homekoulut ovat piinanneet ihmisiä vuosikausia. Työryhmät ovat istuneet, kosteusosaaminen on karttunut, ja uusia rakentamismääräyksiä on annettu.

Jotain on kuitenkin yhä vialla, sillä Lahden Jalo ei ole ongelmineen yksin. Kuopiossa on tänä kesänä korjattu kosteusongelmien takia Martti Ahtisaaren koulua, joka valmistui viisi vuotta sitten. Koululla on kuivatettu välipohjia, ja uusien lattiapintojen pitäisi olla valmiina ensi viikolla.

Samantyyppisiä korjauksia on tänä kesänä tehty myös Hollolassa Salpakankaan koululla. Sen ensimmäiset osat valmistuivat neljä vuotta sitten. Koulut eivät ole ainoita ongelmataloja. Viime vuonna Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitos löysi pääkaupunkiseudulta 13 uutta julkista rakennusta, joissa oli kosteusvaurioita ja ongelmia ilmanvaihdon kanssa. Ihmiset oireilivat monin tavoin.

Missä on vika, kun samoihin ongelmiin törmätään kerta toisensa jälkeen?

Syitä on monia, eikä niiden selvittely ole helppoa. Nyt rakennetaan taloja, jotka ovat monimutkaisia teknisiä laitoksia. Suomalainen rakentaminen on muuttunut valtavasti viime vuosikymmenien aikana. Kaikkien mielestä suunta ei ole hyvä.

- Huono kehitys rakentamisessa alkoi 1950- ja 1960-luvuilla, toteaa arkkitehtuurin historiaan ja rakennussuojeluun erikoistunut arkkitehti Harri Hautajärvi.

- Silloin oli tarve saada rakentamisesta nopeampaa ja edullisempaa ja kehitettiin koko ajan uutta. Suomeen levisivät ulkomailta monikerroksiset seinärakenteet, maanvaraiset pohjalaatat, teolliset rakennusmateriaalit ja muovit. Tasakattoja tehtiin puutaloihinkin. Käsityön määrää haluttiin vähentää ja innostuttiin tehdasvalmisteisista betonielementeistä.

Betonirakentaminen syrjäytti puurakentamisen, jota alettiin pitää vanhanaikaisena. Puun hyvät ominaisuudet ja puurakentamistaidot alkoivat unohtua.

1970-luvun öljykriisi toi uusia mää­räyksiä, joiden avulla haluttiin säästää lämmitysenergiaa.

- Energiansäästössä onnistuttiin, mutta samalla luotiin valtaisa määrä rakennuskantaa, jossa on mitä erilaisimpia kos­teus- ja mikrobivaurioita. Myös tuhansiin vanhoihin rakennuksiin tehtiin tuhoisiksi osoittautuneita energiaremontteja, ja ongelmia pahennettiin lisäämällä koneellinen ilmanvaihto. Sama meno jatkuu edelleen, kun ympäristöministeriö laatii lähes nollaenergiatalojen rakentamismääräyksiä. Rakennusten elinkaari on unohdettu.

- Talojen rakenteita suunnittelevat rakennusinsinöörit. He ovat taitavia lujuuslaskennassa, mutta rakennusfysiikan hallitsemisessa on puutteita.

Lahden Jalkarannan koululla tehtiin keväällä kosteusmittauksia. Sisäilmakeskuksen lausunnossa todetaan, että lattiapinnoite, liima ja tasoite ovat vaurioituneet kiinnitysalustan liiallisen kosteuden vuoksi.

Talon rakentanut NCC aloitti kesällä korjaukset takuutyönä. Matot irrotettiin linjoilta, joilla kosteutta oli havaittu, ja väylille asennettiin muovitunneleita, joihin koneet puhalsivat lämmintä ilmaa. Kuivatustunneleiden alla olevat rakenteet saivat kuivua kuukauden ennen kuin niiden päälle asennettiin jälleen muovimatto.

Kohonneita kosteuslukemia mitattiin niin sanotuilta deltapalkkilinjoilta ensimmäisen ja toisen kerroksen välillä. Deltapalkki on teräspalkki, joka täytetään betonilla. Palkkeja on valmistettu ja käytetty lähes 30 vuotta, eikä NCC ole aiemmin törmännyt kosteuteen niiden lähettyvillä olevissa rakenteissa.

- Näillä deltapalkkilinjoilla emme tunnistaneet kosteusriskejä riittävän hyvin. Rakennusvaiheessa kosteutta kyllä mitattiin yli sadasta mittauspisteestä. Kaikki tehtiin tilaajan kanssa tehdyn suunnitelman mukaan, NCC:n rakennuspäällikkö Jarmo Saviranta kertoo.

Deltapalkkeja valmistavan Peikko Finlandin toimitusjohtaja Esa Rusila muistuttaa, että betonin kuivumiseen vaikuttavat monet seikat, muun muassa betonin laatu ja sitä ympäröivä rakenne sekä ilman kosteus ja lämpötila.

Kosteusongelmien taustalla on usein kiire.

Usein kosteus aiheuttaa oireilua, jos se saavuttaa muovimaton alla olevan liiman. Jalkarannan koululla asiaa tutkittiin tekemällä niin sanottuja VOC-mittauksia, joissa selviää, mitä orgaanisia yhdisteitä ilmaan höyrystyy. Poikkeavia pitoisuuksia sisäilmasta ei kuitenkaan löytynyt. Näin käy usein, kun uusien rakennusten sisäilmaa tutkitaan. Yhtä, selkeää syytä oireille ei löydy.

Koulun opettajainhuoneen isosta taukotilasta poistettiin kesäkuussa muovimatto kokonaan. Maton repimisen jälkeen tilassa leijui pistävä liiman haju. Nyt lattia on peitetty laatoilla.

NCC:n vastaava työnjohtaja Juha Laristo toivoo, että laattoja suosittaisiin enemmän. Laatat läpäisevät kosteutta hieman ja niiden saumat vielä enemmän. Jos pinnoilla käytettäisiin kosteutta läpäisevää materiaalia, rakenteisiin jäänyt kosteus pääsisi haihtumaan omia aikojaan.

Muovimatto on kouluissa hyvin yleinen, todennäköisesti yleisin, lattiapinnoite. Sitä suositaan, koska muovilla askeläänet eivät kuulu ja muovimaton puhdistaminen on helppoa.

- Uusissa koulutaloissa ollaan kyllä yleensä sukkasillaan, joten melun takia laattoja ei kannattaisi vältellä, Laristo toteaa.

Kosteutta läpäiseviä muovimattojakin on olemassa, mutta Jalkarannan koulun matot eivät ole sellaisia. Lahden tilakeskuksen kiinteistöpäällikkö Jouni Arola muistelee, ettei muovimatolle pohdittu vaihtoehtoja suunnitteluvaiheessa.

- Nyt mietimme kyllä, käytämmekö uusissa rakennushankkeissa muovimattoja enää lainkaan.

Betonin kuivumiseen pitäisi aina varata tarpeeksi aikaa. Monien asiantuntijoiden mukaan kosteusongelmien taustalla on usein kiire.

- Liian kireät aikataulut ovat varmasti yleisin syy sille, että betonivaluihin jää kosteutta. Kiirehtimiseen taas painostavat usein merkittävät sakkomaksut, jotka laukeavat, jos aikatauluissa ei pysytä, Tampereen teknillisen yliopiston rakennusfysiikan professori Juha Vinha toteaa­.

Hänen mukaansa Suomesta puuttuu tutkimustietoa siitä, miten eri betonilaadut kuivuvat. Vinha ei ota kantaa Jalkarannan kouluun vaan kommentoi asiaa yleisesti.

Jalkarannan koulun rakennuttajan, Lahden tilakeskuksen Jouni Arola vakuuttaa, että tässä kohteessa oltiin erityisen tarkkoja kosteusongelmien ehkäisyssä ja rakennusvalvonnassa.

- Emme halunneet ottaa tiukkaa aikataulua, mikä olisi voinut lisätä kosteusongelmien riskiä. Emme tähdänneet siihen, että rakennuksen on valmistuttava esimerkiksi juuri koulun aloitukseen elokuussa. Koulu siirtyikin uuteen taloon vasta syyskuun puolivälissä.

Lahden Tilakeskus oli myös palkannut kohteeseen täysipäiväisen, ulkopuolisen rakennusvalvojan. Koulutalolla ja rakennetulla pihalla on viiden vuoden takuu. Yleensä takuuajat ovat Suomessa vain kahden vuoden mittaisia.

Kosteusvauriot eivät aina ole syynä sisäilmaoireiluun. Uudet materiaalit tuovat myös joskus sisäilmaan haitallisia päästöjä. Kun kaikki rakennusmateriaalit ja kalusteet ovat uusia, mahdollisia oireilun aiheuttajia on paljon.

Jalkarannan koulun teknisen työn luokassa haisi aluksi vahvasti kumilta. Hajun syy oli kumimatto, jota teknisen työn tilassa käytetään siksi, että se ei ole liukas.Kesäkuun lopulla kaikki koneet oli siirretty syrjään ja työmiehet kävivät käsiksi kumimattoon. Se vaihdettiin uuteen kumimattoon, sellaiseen, jolla on M1-luokitus ja josta tilaajan kanssa oli alun perin sovittu. Rakennusmateriaalit on jaettu kolmeen luokkaan, joista M1 on paras ja vähäpäästöisin.

Eikö tehokas ilmanvaihto sitten poista uuden rakennuksen mahdollisia haju- ja päästöhaittoja? Tuskin, sillä Jalkarannan koululla ilmanvaihtokoneet pyörivät täysillä, ja laitteisto on valtava. Koulun kahteen isoon ilmanvaihtohuoneeseen mahtuisi kymmenen luokkatilaa. Putkia risteilee moneen suuntaan, on tulo- ja poistoilmakoneita, lämmön talteenottoa ja jäähdytysjärjestelmää. Kiinteistönhoitaja käy viikoittain tarkastamassa, että kaikki on kunnossa.

Uusissa rakennuksissa ilmanvaihtoa pidetään yleensä yhden tai kahden ensimmäisen vuoden ajan täysillä pintamateriaaleista ja kalusteista irtoavien päästöjen takia. Ilma vaihtuu, mutta se on myös hyvin kuivaa, mikä voi lisätä sisäilmaoireilua. Talvella kosteusprosentti voi jäädä alle kymmenen, kun esimerkiksi hirsirakennuksessa ilman suhteellinen kosteus pysyy yleensä suositustasolla eli 30-60 prosentissa vuoden kuivimpana pakkassaikanakin.

Koneellisella ilmanvaihdolla on tärkeä rooli nykyrakentamisessa, jonka pitää olla energiatehokasta. Ilma ei vaihdu painovoiman vaikutuksesta, kun taloista tehdään tuhdisti eristettyjä ja tiiviitä, jotta energiaa kuluisi mahdollisimman vähän. EU-direktiivit tuovat paineita rakentaa taloja, joita kutsutaan ”lähes nollaenergiataloiksi”. Ne tuottavat energiaa miltei saman verran kuin kuluttavat.

- Viime vuosina energiatehokkuusmääräyksiä on kiristetty hyvin tiuhaan tahtiin, professori Juha Vinha toteaa.

Hänen mielestään rakentamismääräyksissä on edetty energiankulutuksen ehdoilla.

- Pitäisi ottaa huomioon myös se, miten energiamääräykset vaikuttavat rakennusten kykyyn sietää kosteutta. Kun lämmöneristystä lisätään, rakenteet pysyvät kosteampina ja viileämpinä.

Vinha muistuttaa, että teoriassa voi näyttää siltä, että kosteusasiat ovat hallinnassa, mutta käytännössä tilanne on toinen.

- Ongelmana on, että nykyisiäkään kosteuteen liittyviä määräyksiä ja ohjeita ei noudateta läheskään kaikissa rakennushankkeissa. Määräyksistä pitäisikin tehdä sellaisia, että rakennusaikaiset virheet ja puutteet eivät niin herkästi aiheut­taisi kosteusongelmia.

Ennen rakennuksissa sisältä tuleva lämpö kuivatti rakenteita enemmän.

- Nykyisissä rakenteissa lämmön vaikutus on vähäisempi. Tämän takia rakenteiden toteutuksessa täytyy olla huolellisempi. Erityisesti rakennusten ulko-osiin on kiinnitettävä enemmän huomiota ja käytettävä niissä paremmin kosteutta kestäviä materiaaleja.

Nykyrakentamisen yksi perusongelma on Vinhan mukaan se, että määrätään rakentamaan tavalla, jonka vaikutuksista ei ole tarpeeksi tietoa.

- Meillä pitäisi olla tutkimukset tehtyinä ja tulokset analysoituina energiatehokkaista taloista, ennen kuin energiamääräyksien tiukentamista harkitaan.

Asiaa tutkitaan Tampereen teknillisen yliopiston vetämässä Combi-hankkeessa. Tähän mennessä saadut tulokset ovat hämmentäviä: uusien energiatehokkuusmääräysten mukaan rakennetuissa kouluissa ja päiväkodeissa energiankulutusta ei ole saatu merkittävästi laskemaan. Monet ovat kuluttaneet jopa enemmän energiaa kuin vastaavat vanhat rakennukset. Syitä on useita, esimerkiksi se, että talotekniset järjestelmät eivät ole toimineet kunnolla tai sähkön käyttö on lisääntynyt.

- Tämä osoittaa, että energiamääräysten tiukentaminen ei ole vaikuttanut niin kuin voisi olettaa. Tästä huolimatta ympäristöministeriö haluaa tiukentaa entisestään erityisesti palvelu- ja toimistorakennusten energiatehokkuusvaatimuksia, Vinha kummastelee.

Yli-insinööri Jyrki Kauppinen ympäristöministeriöstä toteaa, että Suomi on ollut päättämässä energiatehokkuutta käsittelevästä EU-direktiivistä ja on sitoutunut noudattamaan sitä.

Professorin mukaan energiamääräyksiä pohdittaessa pitäisi muistaa, että Suomi saa itse määrittää, mitkä vaatimukset asetamme lähes nollaenergiarakentamiselle.

- Voisimme ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja sään. Pitää muistaa, että ilmastonmuutos lisää viistosateita ja pidentää rakenteiden kuivumisaikoja. Ilma lämpenee, mikä lisää homeiden kasvua.

Uudet talot ovat Vinhan mukaan monimutkaisia ja herkkiä vioille. Kun yksi asia menee pieleen, alkaa usein ilmetä muitakin ongelmia.

Jos uudet rakennukset ovat herkkiä, samaa voi ehkä sanoa niissä työskentelevistä ihmisistä. Kun on kerran sairastunut homeista ja huonosta sisäilmasta, niille reagoi sen jälkeen hyvin herkästi.

Lahden Jalkarannan koulussa työskentelee monia tällaisia ihmisiä.

- Oireilu uudessa rakennuksessa oli kyllä yllätys - siitäkin huolimatta, että osasimme odottaa, että materiaalit voivat aluksi tuoda joitakin oireita, rehtori Joni Luuri toteaa.

Hän arvelee, että sisäilmaoireista kärsii nyt 15-20 prosenttia koulun henkilökunnasta. Oppilaista oireita on tähän mennessä ilmennyt muutamalla. Vanhassa, puretussa koulurakennuksessa yli puolet henkilökunnasta ja yli 70 prosenttia oppilaista oireili. Lapsista monilla puhkesi elinikäisiä sairauksia, kuten astmaa.

Sisäilmaoireista on kärsitty vuosikaudet myös Pudasjärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Siellä etsitään nyt ratkaisua hirsikoulusta, jonka avajaisia juhlitaan ensi viikolla. Kaupungissa uskotaan, että perinteinen materiaali tuo talon, jossa ei oireilla.

Pudasjärvellä on jo aiemmin testattu hirsirakentamista. Ensin nousi tutkimushankkeena julkisen hirsirakentamisen kortteli, josta saatiin hyviä kokemuksia. Kolme vuotta sitten valmistui hirsinen päiväkoti, jossa viihdytään. Sisäilma on hyvää ja akustiikka parempi kuin entisissä rakennuksissa. Puu pehmentää sadan päiväkotilapsen korkeat äänet.

Nyt valmistuvasta koulutalosta tulee iso, pudasjärveläisten mukaan maailman suurin hirsinen koulukampus. Siinä on tilat kaikille luokka-asteille esikoulusta lukioon sekä kansalaisopistolle. Pudasjärvellä nähtiin sekin ihme, että yksi pikkukoulu lakkautettiin vanhempien toivomuksesta. Lakkautetun koulun lapset pääsevät elokuussa hirsikampukselle.

- Hirsikoulu on herättänyt kiinnostusta ulkomaillakin, ja vieraita on käynyt jopa Australiasta asti, projektipäällikkö Aila Ryhänen kertoo.

Hirrestä on Suomessa viime vuosikymmeninä rakennettu lähinnä omakotitaloja ja loma-asuntoja. Suuriin julkisiin kohteisiin tarvitaan erilaisia rakennusratkaisuja.

- Olemme nyt verestäneet vanhoja menetelmiä ja luoneet uusia, joiden avulla isokin hirsirakennus täyttää nykyiset rakennusmääräykset. Lisäksi täällä on kehitetty esimerkiksi täysin painumaton hirsi.

Massiivihirsi on materiaalina hieman kalliimpaa kuin esimerkiksi rankarunkoinen elementtitalo.

- Rakentamisen kulut taas jäävät hirrellä pienemmiksi, eikä monimutkaisia teknisiä ratkaisuja tarvita. Rakentaminen onnistuu hyvin talven pakkaskeleilläkin.

Hirsikoulukampuksen suunnittelu ja rakentaminen maksoivat noin 23 miljoonaa euroa eli suunnilleen saman verran kuin Lahden Jalkarannan koulu. Pudasjärvellä tehtiin elinkaarisopimus, jonka koko hinta on 40 miljoonaa.

Hengittävä rakennus ei tarvitse niin paljon talotekniikkaa kuin uusi elementtitalo. Hirsikouluun tulee kyllä koneellinen ilmanvaihto, sillä energiatehokkuusmääräysten noudattaminen ei onnistuisi ilman sitä.

- Jos julkisten rakennusten energiamääräykset tiukentuvat nykyisestä tasosta, tällaisten koulujen rakentaminen ei ehkä enää onnistu. Pudasjärvellä tuskin olisi tehty näitä hirsirakennuksia, mikäli säännökset olisivat suunnitteluvaiheessa olleet niin tiukkoja kuin millaisiksi ne nyt uhkaavat tulla.

Ryhänen kertoo, että käytännössä massiivipuisten talojen energiatalous on osoittautunut paremmaksi kuin etukäteen on arvioitu.

- Esimerkiksi Münchenin yliopiston professori Stefan Winter ja Aalto-yliopiston professori Pekka Heikkinen puhuivat tästä hiljattain puurakentamisen seminaarissa.

Ryhäsen mielestä pitäisi katsoa kokonaisuuksia. Pieni energiansäästö ei lohduta, jos terveysmenot kasvavat sisäilmaoireilun takia. Hän muistuttaa, että hirsirakennuksessa ihmisillä on vähemmän terveysongelmia kuin muista materiaaleista rakennetuissa taloissa - tästäkin on jo tutkittua tietoa.

Vanhat hirsirakennukset ovat kestäneet jopa satoja vuosia. Nykytalot suunnitellaan kestämään vain noin 50 vuotta.

Rakentaminen ja materiaalien valmistus vaikuttavat paljon rakennuksen lopulliseen hiilijalanjälkeen. Jos talot ovat lyhytikäisiä, jalanjälki kasvaa. Toistaiseksi nämä asiat eivät kuitenkaan vaikuta määräyksiin, nyt keskitytään vain siihen, kuinka paljon energiaa rakennus kuluttaa.

Eikö energiansäästön nimissäkin kannattaisi tavoitella pidempää elinkaarta?

- Kyllä, ehdottomasti, vastaa arkkitehti Harri Hautajärvi.

Hänen mielestään nykyisillä ja tulevilla rakentamismääräyksillä ei synny pitkäikäisiä taloja.

- Määräykset suorastaan pakottavat rakentamaan taloja, jotka ovat herkkiä kosteusvaurioille ja siksi lyhyt­ikäisiä. Tämä on kansantaloudellista tuhlausta, ihmisten terveydestä puhumattakaan. Säästettäisiin paljon, jos rakennuksista tehtäisiin pitkäikäisiä, kestäviä ja terveellisiä.

Hautajärven mukaan nykyisin käytettä­vien rakenteiden ongelmana on se, et­tei­vät ne kastuttuaan kuivu. Rakenteisiin jää taskuja, joista kosteus ei pääse pois.

- Oma lukunsa ovat rakennusvirheet ja laiminlyönnit työmailla. Niitä ja rakennuksen käytön aikana syntyviä kosteusvaurioita pahentaa se, että nykyiset rakenteet ovat niin haavoittuvaisia. Esimerkiksi 1950-luvulle asti tehdyissä täystiilisissä kerrostaloissa seinät kuivuvat kastuttuaan, mikäli niitä ei ole myöhemmin pinnoitettu lateksimaalilla.

Hautajärven mielestä puurakentamisella olisi Suomessa hienot mahdollisuudet.

- Nyt on tehty ensimmäisiä puukerrostaloja, joiden runko kootaan massiivipuuelementeistä, ja tällainen rakennustyyppi voi ennen pitkää osoittautua Suomen olosuhteissa mainioksi. Massiivipuuelementit voivat olla jopa 40 senttiä paksuja, ja ulkomailla niitä tehdään oikeaoppisesti ilman liimaa ja kalvoja, jolloin rakenne toimii kosteusteknisesti hyvin.

Puinen oli myös ensimmäinen Jalkarannan koulun rakennus, joka valmistui vuonna 1912. Luokkahuoneita oli aluksi vain kaksi, niin kuin monissa tuon ajan koulutaloissa. Hirsirakennusta laajennettiin myöhemmin, mutta se kävi auttamattoman pieneksi, kun kaupunkiin oli muuttanut paljon väkeä maalta.

1970-luvulla valmistunut betoninen koulutalo kesti vain 40 vuotta. Ehkä 2050-luvulla nähdään, onko uusi talo tiensä päässä vai juhlitaanko Jalon 40-vuotisjuhlia terveessä ja energiaa säästävässä rakennuksessa.

Terhi Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi