Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa
Kaisa
Uusitalo
kaisa.uusitalo@ess.fi

Miltä tuntuu vuoristorata-ajelu virtuaalimaailmassa? - toimittaja kokeili

Virtuaalilasit päässä ympärillä näkyy kaikenlaista mielenkiintoista, jota tekisi mieli kokeilla. Kuva: Kai Sinervo

Helsingin Linnanmäen linnunrata näyttää ja kuulostaa samalta kuin ennenkin. Avaruusteemainen musiikki johdattelee istumaan punaisiin, hieman epämukaviin vaunuihin. Ekstrana saan päähäni virtuaalilasit.

Niiden kanssa vuoristoratamatkustaja hyppää hetkessä Lintsiltä virtuaaliselle avaruusvarikolle. Vierustoveri juttelee, mutta kun käännyn katsomaan, näenkin vain pikseleistä rakennetun alukseni reunan. Tunne on todella outo. Yritän kokeilla käsilläni virtuaalialuksessa näkyviä nappuloita, mutta käteni eivät tietenkään ole osa virtuaalimaailmaa. Toivottavasti laitteessa on riittävät turvaetäisyydet, jos käsiä tekee mieli heilutella enemmänkin ajon aikana.

Laite lähtee liikkeelle. Sukellamme vauhdilla sinisenä hehkuvasta portaalista ja lähdemme jyrkkään nousuun kaikkiin suuntiin levittyvän, loputtoman avaruusmaiseman läpi. Tuntuu todella siltä, kuin olisin videopelissä. Syvyysvaikutelma on hieno. Vaikka samassa laitteessa kanssani on myös muita, antavat virtuaalilasit vaikutelman kuin ajaisin yksin aluksellani avaruuden läpi. Vieressäni ei näytä istuvan ketään, takanani näkyy vain valtava Saturnus. Virtuaalimaailma on tarkasti tehty ja kaikkialla ympärilläni.

Virtuaalilasiavusteinen ajelu laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Virtuaalitodellisuus antaa lähes rajattomat mahdollisuudet varioida huvipuistoelämystä - tai mitä tahansa muutakin elämystä. Kuinka huikeaa olisi, jos virtuaalilaseista näkyisikin graafisten hahmojen sijaan realistinen viidakko? Mitä jos voisin varioida työmatkaani seikkailuksi virtuaalimaailmassa?

Tavallaan virtuaalilasit myös muuttavat huvipuistokokemusta. Lasit päässä ajelulla on todella omissa maailmoissaan. Ajamme vielä toisen kierroksen, tällä kertaa ilman laseja. Huikean virtuaalimaailman jälkeen alkuperäinen vuoristorata tuntuu tylsältä. Onko efektejä vähennetty? Menikö tämä ennen lujempaa? Vierustoverilla on tälläkin kierroksella virtuaalilasit päässään. Hän kiljuu sellaisissakin kohdissa, jotka ilman laseja eivät tunnu missään.

Ajon jälkeen lasit päässään virtuaalivarikkoa tutkailevat ihmiset näyttävät huvittavilta. Lasien näkymiin uponneissa huvipuistoilijoissa tiivistyykin virtuaaliajelun ero tavalliseen vuoristorataan verrattuna. Jos ajon aikana pelottaakin, ei kaveria voi tarttua kädestä, koska kaverin kättä ei virtuaalitodellisuudessa ole. Yhteisen jännityksen sijaan jokainen on virtuaalimaailmassa yksin.

Kaisa Uusitalo
kaisa.uusitalo@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi