Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Hän teki sotkun munkeista vielä parempia

”Jos ihmiset söisivät päivässä kuusi omaa kourallista värikkäistä kasviksia ja marjoja, ylipaino-ongelma olisi paljon pienempi”, uskoo Pirjo Saarnia. Kuva: Katja Luoma

Pirjo Saarnia oli muutama vuosi sitten neuvottelemassa lähes pyhinä pidettyjen sotkun munkkien reseptin muuttamisesta terveellisemmäksi. Työ kuului suureen varusmiesten terveyden kohentamiseen tähtäävään hankkeeseen.

Lopputulos ilahdutti kaikkia: munkkitaikinaan onnistuttiin ujuttamaan kuituja ja rasvat vaihdettiin terveellisempiin rakenteen kärsimättä. Tyytyväisyys oli täydellinen, kun muutoksista tietämättömät asevelvolliset kyselivät, mitä munkeille on tapahtunut, kun ne ovat, jos mahdollista, vielä parempia kuin ennen.

Saarnia on ravitsemusasiantuntija ja -kirjailija, laillistettu ravitsemusterapeutti ja yrittäjä, joka on asunut Hollolan Kukkilassa reilut kymmenen vuotta. Aikakauslehtien lukijoille hän on tullut tutuksi alansa artikkelien kirjoittajana ja lukijakysymysten vastaajana.

Säynätsalon saaressa, Jyväskylän eteläpuolella kasvanutta Saarniaa ”lääketieteen jutut” ja terveellinen ravinto ovat kiinnostaneet hyvin nuoresta. Osansa saattaa olla herkällä vatsalla, joka reagoi esimerkiksi jäätelöön kipuilemalla aikana, jona ei laktoosi-intoleranssista juuri puhuttu.

- Luin teininä Kotilääkäri-lehdet kannesta kanteen, ahmin Alfred Vogelin kirjoja ja haaveilin lääkärin ammatista. Myöhemmin halusin kosmetologiksi tai lentoemännäksi. Jousimies-luonteella olen aina tahtonut matkustella ja päässyt käymään myös Vogelin pääpaikassa Sveitsissä.

Pirjo Saarnian sairaalassa työskennellyt äiti laittoi perheelle perusterveellistä ruokaa. 1970-luvulla ei käytetty paljon valmisruokia. Marjoja kerättiin itse ja syötiin paljon kiisseleissä ja marjapiirakoissa. Leipä oli rukiista ja lapsilla karkkipäivät.

Superterveellinen tai -epäterveellinen kotiruoka ei siis selitä Pirjo Saarnian ravintoinnostusta. Marjametsästäkään ei jäänyt traumoja, sillä isä etsi hyvät paikat lapsille valmiiksi, jotta ämpärintäytettä kertyi nopsaan.

Saarnian suhde ruokaan on edelleen järkevä. Näin siitä huolimatta, että takana on vaativa ravitsemustieteen koulutus Kuopion yliopistossa, nykyisessä Itä-Suomen yliopistossa.

- Koulutus oli tosi mieluisa, vaikka rankka ja vaativa. Vähemmän kivalta tuntui se, kuinka tiukan mustavalkoisesti pidettiin kiinni virallisen ravitsemustieteen ajatuksista.

Mistä voi tietää?

Saarniaa ovat kiinnostaneet myös täydentävät hoidot; hän on opiskellut perinteistä kiinalaista lääketiedettä ja vyöhyketerapiaa. Oma asiakastyö on vahvistanut vakaumusta:

- Virallisten ravitsemussuositusten mukainen ohjeistus ei toimi kaikilla ihmisillä eikä pelkkä terveellinen ruoka riitä.

Nyt tuntuu eksyneeltä samalla tavalla kuin ravitsemusjuttuja lukiessa. Mistä tavallinen mussuttaja voi tietää, ketä tietäjää uskoa: kuulemma melkein kuka vain voi kutsua itseään ravintoasiantuntijaksi ja eilen yksi syötävä paransi kaikki taudit ja tänään se on kuolemaksi.

- Sekavaa se onkin. Yhden Cambridgen yliopistonkaan tutkimuksen perusteella ei voi tietää, ollaanko oikeilla jäljillä. Viralliset ravitsemussuositukset ovat hyvä pohja. Sen lisäksi kannattaa kuunnella, mikä tekee itselle hyvää.

Saarnian esimerkissä istumatyötä tekevälle, vähän liikkuvalle naiselle ei suositusten mukainen 60 prosentin osuus hiilihydraattia välttämättä sovi. Silloin voi kokeilla hiilareitten osuuden pienentämistä 40 prosenttiin.

- Kun verensokerin tasoittamiseen suositellaan virallisesti kuituja, voi kokeilla myös pehmeitten rasvojen lisäämistä. Toisaalta jos ihmiset söisivät päivässä kuusi omaa kourallista värikkäitä kasviksia ja marjoja, ylipaino-ongelma olisi paljon pienempi.

Pehmeitä rasvoja pitäisi käyttää enemmän kuin kovia, mieluiten muuna kuin margariinina: öljyt, pähkinät, siemenet, avokado ja rasvainen kala ovat hyviä lähteitä.

- Voissa on hyvät ja huonot puolensa. Yhdessä juustojen ja leikkeleitten kanssa kovaa rasvaa tulee voin käyttäjälle herkästi liikaa. Perimästä riippuu, mikä sairaus silloin nostaa päätään, sokeriaineenvaihdunnan sairaudet, verenpainetauti vai kolesteroliongelma.

Virallisten ravitsemussuositusten mukainen ohjeistus ei toimi kaikilla.

Toinen askarruttava asia ovat lisäravinteet, joita kaupataan päällekäyvästi. Miksei tavallinen ruoka riitä?

- Monille ruoka riittääkin, mutta minäkin syön talvisin sinkkiä ja aika ajoin muitakin ravintolisiä, vaikka syön terveellisesti; olen huomannut pysyväni sillä tavalla paremmin terveenä. Paljon urheilevalle nuorelle naiselle taas saattaa lisärauta olla tarpeen.

Kirjoissaan Pirjo Saarnia on tutkinut ja kiteyttänyt oppimaansa ja löytämäänsä. Kirjat opastavat irti makeanhimosta, kertovat ruoan terveysvaikutuksista yleensä ja rasvojen terveysvaikutuksista erikseen. Kiireinen kokki saa omat neuvonsa.

Syksyllä ilmestyy kirja herkuista, joita voi syödä päivittäin terveyttään vaarantamatta, ja työpöydällä on pitkään muhinut opus matala-asteisesta tulehduksesta, joka on Saarnian mukaan melkein kaikkien kroonisten sairauksien taustalla.

Herkuttelijan ja hiljaisen tulehduksen välttäjän kannattaa kiinnittää huomiota samoihin asioihin: prosessoitujen syömisten välttämiseen, pehmeiden rasvojen saamiseen luonnollisessa, ei kovetetussa muodossa, mietojen lämpötilojen käyttämiseen ja kuumennusta kestävien rasvojen valintaan.

Marjat toimivat antioksidantteina ja vähentävät tulehdusta. Vadelmien lisääminen suklaaleivonnaiseen tai marja-annos roskaruoka-aterian jälkeen tasaavat tilannetta, Saarnia suosittelee.

- Jos on sairastunut, tulehdusta hoitamalla oireet voivat helpottaa. Jos ei ole sairastunut, oikein syöminen voi ehkäistä sairauksien puhkeamista.

Tieto lisäsi tuskaa

Tieto on lisännyt ajoittain Saarnian tuskaa. Vastavalmistunut ravitsemusterapeutti odotti esikoistaan, ja syöminen lähes pelotti. Kuopuksen kohdalla mieli oli jo rauhallisempi.

Nyt teini-ikäisten lasten äiti ottaa jo paljon rennommin. Vaikka Pirjo Saarnia ei omaan suuhunsa tulehdusruokaa panekaan, lapset saavat käydä kavereiden kanssa hampurilaisella ja nauttia karkkipäivistä. Toisaalta lapset ovat oppineet syömään marjoja, alkuun sokerin kanssa ja nykyisin ilman, ja kaivavat niitä pakastimesta jo itse.

- Meillä on puolitoista pakastinta syksyllä täynnä marjoja. Marraskuussa kesän saaliit on syöty, ja ostamme lisää suoraan marjantuottajalta.

Kotiruokaa Saarnia tekee päivittäin, tyypillisesti nopeasti pannulla kalkkunafileestä, inkivääristä, kasviksista, pinaatista, pähkinöistä. Kaveriksi käy kuituinen leipä.

Pähkinät kuuluvat myös herkutteluosastoon, kuten marjapiirakat ja 70-prosenttinen tumma suklaa.

- Onko se kahvi tarpeeksi vahvaa? Teen juon mieluummin teenä.

3 herkkua

Terveellistä ja hyvää

1. Marjapiirakka

2. Pähkinät

3. 70-prosenttinen suklaa

Elina Tanhua
elina.tanhua@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi