Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Pikkulapsikin oppii kiusaamaan, jos olosuhteet ovat otolliset

Pienellä lapsella on lähtökohtaisesti kyky empatiaan, hyväntahtoiseen sosiaalisuuteen. Pienikin lapsi kykenee silti kiusaamaan.

- Lapselta voi puuttua kykyjä ja taitoja toimia ryhmässä, ja jos ryhmää ei hoideta hyvin, tietynlaiset kiusaamistilanteet voivat olla lapselle sosiaalisesti palkitsevia, sanoo kasvatustieteen tohtori Laura Repo Helsingin yliopistosta.

Hän on ensimmäisten joukossa Suomessa tutkinut pienten lasten keskuudessa tapahtuvaa kiusaamista ja toteaa, että siihen suhtaudutaan varhaiskasvatuksessa vakavasti.

- Kun koulukiusaamisesta aikanaan alettiin puhua, koko asian olemassaolo saatettiin kieltää. Varhaiskasvatuksessa asenne on ollut, että vihdoinkin tästä saa puhua, sanoo Repo, joka on työskennellyt aiheen parissa vuodesta 2009.

Väitöskirjassani tutkin päiväkotien rangaistusmenetelmiä, ja niillä oli aika surkeat vaikutukset.

Kiusaaminen voi tuottaa kollektiivista mielihyvää

Jokaisella ihmisellä on Revon mukaan tarve kokea ryhmän hyväksyntää. Jos lapsi ei sitä esimerkiksi heikkojen leikkitaitojen tai kielellisten pulmien vuoksi muuten saa, hän voi ottaa käyttöön toisenlaiset keinot kuten aggression tai uhmakkuuden.

- Jos ryhmästä ei huolehdita, tällä tavalla käyttäytyvä voi kerätä ympärilleen komppaajia. On vaarana, että toiminnasta tulee pysyvää, Repo sanoo.

Kun empatiataidot ovat vasta kehittymässä, kiusaaminen saattaa tuottaa ryhmälle kollektiivista mielihyvää, joka on voimakkaampi kuin myötätunto kiusaamisen uhria kohtaan.

- Kyse ei ole siitä, että toisen paha olo tuottaisi itselle mielihyvää, Repo sanoo.

Pikkulasten kohdalla on välillä vaikeaa määritellä, milloin toiminta on tietoista tai missä vaiheessa konfliktitilanne keikahtaa pysyvästi vinoutuneeksi valta-asetelmaksi. Revon mukaan olennaista on, että kaikkeen toista loukkaavaan toimintaan puututaan.

- Ettei jäädä odottelemaan, että siitä tulee kiusaamista.

Ryhmähenki ei synny itsestään, se on aikuisen vastuulla

On tärkeää, että kiusaaminen saadaan poikki tai mieluiten ehkäistään ennalta kokonaan.

- Seuraukset voivat olla vakavia. On todettu, että kiusatuilla on aikuisena muuta väestöä enemmän masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia, Repo sanoo.

- Jos kiusaaminen alkaa varhain, 3-5 vuoden iässä, on vaarana, että lapsen identiteetti alkaa muodostua niin, että hänellä on elämässä tällainen osa. Elämä on tällaista, minä olen tällainen. Siitä on myöhemmin vaikea aktiivisesti hakeutua irti.

Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä olennaista on huolehtia tietoisesti lapsiryhmän me-hengestä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta, sillä ryhmädynamiikka ei rakennu itsekseen.

- Lisäksi lasten kanssa on erikseen harjoiteltava tarpeen mukaan sosiaalisia taitoja. Sitä, miten tunteita ja käyttäytymistä säädellään, Repo sanoo.

Hänen mukaansa keskeistä on myös, että päivään sisältyy riittävän paljon mielekästä tekemistä.

- Lapsella täytyy olla onnistumisen kokemuksia, ja niiden eteen täytyy myös vähän ponnistella. Lapsi, joka tsemppaa ja oppii, voi hyvin. Jos ei ole mielekästä tekemistä, syntyy levottomuutta ja turhautumista.

Rangaistukset eivät vähennä kiusaamista

Jankuttaminen ja rangaistukset eivät Revon mukaan toimi. Kaikki lapset eivät edes tiedä, mitä käsite "kiusaaminen" tarkoittaa.

- Väitöskirjassani tutkin päiväkotien rangaistusmenetelmiä, ja niillä oli aika surkeat vaikutukset. Kiusaaminen ei loppunut ryhmissä, joissa käytettiin esimerkiksi jäähypenkkiä. Työntekijätkin kokivat, ettei lapsia kohdeltu lämpimästi ja rakastavasti.

Aikuisen tehtävä on tehdä selväksi, millainen käytös ei ole toivottavaa, muttei uhkaillen tai pelotellen.

- Täytyy myös osoittaa, mikä on oikea tapa toimia. Jos lapselta puuttuu taitoja liittyä leikkiin, aikuinen voi näyttää mallia. Se tietysti edellyttää, että aikuinen on läsnä.

Suunnitelmat ovat hyväksi, jos ne palvelevat arjessa

Esiopetuksessa on lain mukaan oltava kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma, mutta päiväkodeissa sellaista ei toistaiseksi ole edellytetty. Osa kunnista on liittänyt sen kuntakohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaansa.

- Suunnitelmat ovat periaatteessa hyvä asia, mutta olisi hyvä arvioida, onko ne tehty aidosti varhaiskasvatuksen tueksi vai pelkästään siksi, että kunnassa on niin edellytetty. Varhaiskasvatuksella on paljon paineita muutenkin, ja suunnitelman tekeminen vie aikaa, Repo huomauttaa.

- Suunnitelman tulee toimia arjessa, muuten aika on lapsilta pois.

Kirjallisuutta: Laura Repo: Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. PS-kustannus 2013.

Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkku.

Kaisa Hako
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi