Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Heinolalaisen poliisin surmasta 85 vuotta

Elna Kokkonen oli isän kuollessa kuusivuotias. Hän selvisi äidin tuella.

Kommunistiroisto surmaa häntä pidättämään tulleen poliisin. Mieliäjärkyttävä verityö toissailtana Heinolan Jyrängössä, Heinolan Sanomat uutisoi 6. syyskuuta 1930. Uhriksi joutui poliisikonstaapeli Iivari Kokkonen kaupungin poliisilaitokselta.

Heinolassa asuva Elna Kokkonen muistaa isänsä kuoleman tarkasti vielä 85 vuoden jälkeen. Hän oli tuolloin kuusivuotias. Neljä vuotta nuorempi pikkuveli ei muista isästä mitään. Perheen esikoinen oli kuollut kurkkumätään alle kolmevuotiaana.

Perhe asui Harjukadulla kahden perheen puutalossa. Isä kävi töissä, äiti hoiti lapsia ja huolehti kodista.

Syyskuun 4. päivän iltana 1930 nimismies Kekkonen lähti kolmen poliisimiehen kanssa Jyränköön pidättämään tunnettua kommunistijohtajaa Sulo Lehtistä, jota oli jo etsitty rikospoliisin voimin tuloksetta.

Poliisiviranomaiset olivat saaneet selville, että Lehtinen oli saapunut appivanhempiensa taloon Jyränköön.

- Isä oli sanonut poliiseille Siltakadun nurkalla, että odottakaa häntä hetki. Hän halusi vielä käväistä tervehtimässä äitiä. Isä kertoi äidille menevänsä hoitamaan vaikeaa tehtävää ja saattaisi viipyä. Siltä työmatkalta hän ei enää palannut, tytär kertoo.

Jääkärikoulutuksen saanut Sulo Lehtinen oli tarkoitus pidättää epäiltynä valtionpetoksen valmistelusta. Lehtinen ryntäsi pakoon ja ampui Iivari Kokkosta. Tämä kuoli ampumapaikalle.

Suunnaton järkytys

Yöllä naapurinrouva tuli hakemaan äitiä puhelimeen. Toimittajapariskunta Heino asui tien toisella puolella ja kodissa oli puhelin.

Äidille kerrottiin puhelimessa, ettei aviomies enää tule kotiin.

- Äidin järkytys oli suunnaton. Aamulla ihmettelin, missä isä on. Näin, että äiti oli itkenyt. Hän kertoi, että isä on kuollut, Elna Kokkonen muistelee.

Elna Kokkonen oli isän tyttö. Kaksi päivää isän kuoleman jälkeen hän vain itki. Luopuminen teki kipeää.

- Tietysti lapselle syntyi kauhea viha ja pelko. Näin unia, että joku tulee ampumaan meidätkin, hän sanoo.

Pari ensimmäistä vuotta isän kuoleman jälkeen olivat vaikeimmat. Vielä aikuisenakin tytär kävi usein isän haudalla kertomassa murheitaan.

Perheenäiti jäi kolmekymppisenä leskeksi ja kahden alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaksi. Hänellä ei ollut ammattia eikä kaupungissa ollut päiväkotia.

- Äiti alkoi tehdä töitä, hän muun muassa ompeli liinavaatteita kylpylaitokselle ja oli töissä hammaslääkärissä. Joskus hän kävi auttamassa synnytyksissäkin, kun kätilö ei enää kestänyt eetteriä, Elna Kokkonen kertoo.

Äiti on kertonut, että hänelle oli parempi, että Lehtinen päätyi Neuvostoliittoon kuin että tämä olisi joskus kävellyt kadulla vastaan. Murhalla ei poliisin selvitysten mukaan ollut poliittista motiivia.

- Äiti kannusti meitä anteeksiantamiseen ja sanoi, ettei isän kuoleman saa antaa katkeroittaa omaa mieltä, Elna Kokkonen kertoo. Helppoa se ei ole ollut.

Elämäntyö Heinolassa

1930-luvulla ei ollut kriisiterapiaa eikä sururyhmiä. Äidin tuki auttoi lapsia selviämään elämässä eteenpäin. Läheisistä oli suuri apu koko perheelle.

Kouluaikana tyttö kaipasi isää hirvittävästi. Kerran hän otti isän mitalit ja näytti koulukaverille, että on minullakin ollut isä.

Vähitellen suru alkoi helpottaa. Edelleen isän kohtalo tulee ajoittain mieleen raskaana suruna. Onneksi on myös ihania muistoja.

Elna Kokkonen valmistui opettajaksi ja teki elämäntyönsä Heinolassa. Hän on joskus miettinyt, millaista elämä olisi jos isä olisi saanut elää.

- Isä halusi edetä uralla, hän olisi lähtenyt päällystökouluun. Toisaalta, kun nyt ajattelee, ihmeellinen siunaus meidän elämässämme on ollut. Kaikesta huolimatta.

Sulo Lehtisen pakomatka rajan yli Neuvostoliittoon onnistui. Sinne loikkasivat myös hänen vaimonsa ja poikapuolensa.

Etsivän keskuspoliisin henkilömappi Kansallisarkistossa kertoo, että Lehtinen palveli ilmeisesti puna-armeijassa ja vaikutti Kiestingissä ”suurena tekijänä”, ennen kuin hänen vangittiin 1936 kansan vihollisena.

Lehtinen päätyi Magadaniin vankileirille, jossa hän tiettävästi kuoli.

Iivari Kokkonen

Syntyi Ristiinassa 1887.

Osallistui 1918 vapaussotaan ja muun muassa Viipurin ja Talin aseman valtauksiin.

Kävi kauppakoulun Helsingissä, mutta halusi poliisiksi koska tahtoi edetä uralla.

Tuli Heinolan poliisilaitoksen palvelukseen 1921.

Nimitettiin vanhemmaksi poliisikonstaapeliksi 1927.

Surmattiin Heinolassa virantoimituksessa 1930.

Suomessa on virkatehtävissä rauhan aikana surmattu 108 poliisia.

Päijät-Hämeessä on itsenäisyyden aikana kuollut virantoimituksessa neljä poliisia.

Kokkosen nimi on työssä kuolleiden poliisien muistolaatassa Tampereella.

Taina Kivijärvi
taina.kivijarvi@itahame.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi