Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Valohoitoa keuhkotautiin - Tällaista oli elämä Salpausselän parantolassa

Asunnoiksi kunnostettavalla Nastolan Aurinkolinnalla on vaiheikas historia. Kirkonkylässä sijaitseva kookas tiilirakennus rakennettiin vuosina 1923-28 tuberkuloosiparantolaksi.

Etelä-Suomen Sanomat kertoi tuberkuloosiparantolan avajaisista 5. toukokuuta 1925.

"Wiime sunnuntaina suoritettiin Salpausselän hongikkoharjulla lähellä Nastolan kirkonkylää wähäwaraisten keuhkotautisten awustamisyhdistyksen rakennuttaman Salpausselän parantolan wihkiäiset. Juhlaa suosi mitä lämpimin ja aurinkoisin kewäinen sää, joten parantolan erinomainen asema pääsi todella täysiin oikeuksiinsa", reportaasi alkoi.

Tuberkuloosi on vakava keuhkosairaus, jota tuohon aikaan hoidettiin auringonvalolla. Valo edisti D-vitamiinin tuotantoa iholla, minkä uskottiin parantavan tuberkuloosin.

Pinaattikeiton yletti juuri ja juuri kaatamaan kaiteen yli villiviinien ravinnoksi.

Petipotilaita

Parantola työllisti 1920-luvulla parhaimmillaan yli 40 henkeä. Sillä oli vuosina 1929-59 myös oma kansakoulu. Potilaat olivat niveltuberkuloosiin sairastuneita lapsia, jotka olivat käytännössä täysin petipotilaita.

Yksi potilaista oli ruoveteläinen Yrjö Makkonen, joka vietti 1930-luvulla ison osan lapsuudestaan hoidettavana Nastolassa. Makkonen otti Aurinkolinnan kunnostajiin yhteyttä.

- Kävimme haastattelemassa häntä Ruovedellä. Laitoimme kotisivuillemme tarinaa siitä, millaista potilaan arki on 1930-luvulla ollut, Aurinkolinnan isännöitsijä Matti Pietilä kertoo.

Kumilenkkejä ritsoihin

Parantolassa oli kahdeksan suurta salia, jotka toimivat samanaikaisesti potilaiden nukkumapaikkoina, koululuokkina sekä hoito- ja ruokailutiloina. Pojat olivat alakerrassa ja tytöt yläkerrassa.

Vaikka lapset olivat sänkypotilaita, ei se estänyt etenkään poikia keksimästä erilaisia kolttosia. Ylilääkärinä toiminut A. J. Palmen jopa kannusti poikia kepposteluun tuomalla tuliaisinaan kumilenksuja ritsojen rakennusaineiksi.

Kesäisin iso osa päivästä kului ulkona parvekkeella auringonpaisteessa ilman rihman kiertämää. Makkonen kammoksui pinaattikeittoa, jonka yletti juuri ja juuri kaatamaan kaiteen yli villiviinien ravinnoksi. Kiinni ei sopinut jäädä kiinni, sillä pelotteena tuhmuuksista oli lääkäri Aino Järvelän vitsalla antama selkäsauna.

Vaativan kirurgian sotasairaala

Sotien aikana parantola toimi sotasairaalana. Talvisodan aikana potilaspaikkoja oli 150 ja jatkosodan aikana paikkamäärä kaksinkertaistui. Koska parantolassa oli ajanmukaiset leikkaussalit ja hoitovälineet, kaikki 300 paikkaa olivat vaativan kirurgian sairaansijoja.

Parantolatoiminta jatkui 1960-luvulle, minkä jälkeen kiinteistö toimi kehitysvammaisten hoitokotina ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena. Tämän jälkeen rakennus oli pitkään tyhjillään. Yksityiseen omistukseen hoitokoti siirtyi 1990-luvun lopulla. Rakennuksen kunnostus alkoi vuonna 2005. Vuonna 2012 kiinteistö myytiin pakkohuutokaupassa orimattilalaisille omistajille.

Vili Uuskallio
vili.uuskallio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi