Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Lahtelaisäiti: Adoptiossa etsitään lapselle perhettä, ei perheelle lasta

Adoptio oli aikoinaan Johanna Tuliaiselle hyvä vaihtoehto, kun hän halusi lapsia. Hän asuu saman katon alla Jussi-Pekka Kekin ja lastensa Aditi ja Tarla Tuliaisen kanssa. Kuva: Janne Riikonen

Lahtelainen Johanna Tuliainen adoptoi lapsen Intiasta yli kymmenen vuotta sitten. Tarla Tuliainen oli tuolloin kaksi vuotta neljä kuukautta vanha ja kotiutui äitinsä mukaan heti.

Reilun kolmen vuoden jälkeen Tuliaisen kotiin muutti toinen tyttö Intiasta, Aditi Tuliainen. Samaan aikaan taloon tuli mies, Jussi-Pekka Kekki. Tytöt ovat virallisesti vain äitinsä Johanna Tuliaisen lapsia, mutta Jussi-Pekka Kekki on osa perhettä.

Sisältöä elämään

Johanna Tuliainen painottaa, että adoptiossa eettinen tapa on etsiä nimenomaan lapselle perhettä, ei valita perheelle lasta.

- Tällä halutaan turvata muun muassa se, että lapsikauppaa ei olisi.

Tuliainen itse halusi lapsia, vaikka eli tuolloin yksin. Hän ajatteli myös, että maailmassa on paljon lapsia kotia vailla, joten adoptio oli hyvä vaihtoehto.

Kummankin tytön adoptioprosessi kesti kaksi ja puoli vuotta. Vuotta ennen kuin lapset pääsivät Johanna-äitinsä luo, tämä sai tietää tytöistä. Hänelle lähetettiin vuoden varrella kuvia ja tietoa heistä.

- Ne olivat elämäni pisimmät vuodet, Tuliainen muistelee.

- Mutta tilasin elämääni sisältöä ja sain sitä paljon enemmän kuin osasin odottaa, hän jatkaa.

Lapsilla erilaiset historiat

Alkuun Tarla oli päiväkodissaan ainoa eri näköinen. Nyt Tarla on 13-vuotias, käy Lotilan koulun kuudetta luokkaa ja harrastaa pianonsoittoa ja telinevoimistelua. Koulussa ja kaveripiirissä on useita muitakin lapsia, joilla esimerkiksi toinen vanhemmista on syntyjään toisesta maasta.

Aditi on 9-vuotias autistinen tyttö, joka asuu joka toinen viikko kotona ja joka toinen viikko Sylvia-kodissa, jossa käy myös koulua.

Aditin kehitysvamma ei ollut tiedossa adoptoitaessa ja alkoi selvitä vasta Suomessa, vaikka äiti näki jo Intiassa, että kaikki ei ole kunnossa.

Johanna Tuliainen huomauttaa, että kaikki adoptiolapset ovat jollain tapaa erityislapsia, koska kantavat sisällään elettyä elämää ja kokemuksia. Toisten lasten historia ja tausta on tiedossa paremmin kuin toisten. Historia aukkoineen kulkee mukana läpi elämän.

Etnisen taustan ylläpitoa

Lahtelaisperheen mielestä lapsen etnisen taustan ja juurien ylläpitäminen tavalla tai toisella on tärkeää. Suomeen on adoptoitu reilut sata lasta Intiasta, ja moni heistä on tekemisissä keskenään.

Johanna Tuliainen osallistuu Tarlan kanssa Intiasta adoptoneiden perheiden yhteisiin kokoontumisiin, joissa intialainen kulttuuri on mukana monella tapaa. Kotonakin Tarla kuuntelee mielellään intialaista musiikkia.

Matkoja Intiaan on tehty useita, mutta äiti kertoo, että viimeisimmällä kerralla Tarlaa alkoi ahdistaa ympäröivä köyhyys, ja tämä alkoi pohtia taustaansa sitäkin vasten.

- Pidämme nyt matkoissa taukoa sen verran kuin tarvitsee, Tuliainen sanoo.

Aditi vaatii paljon huomiota, ja esimerkiksi nukkumisen kanssa on välillä ongelmia. Myös tiukat rutiinit ovat äärimmäisen tärkeitä ja määrittelevät muunkin perheen elämää. Nykyään Kekki hakee voimaa juoksemisesta ja pyöräilystä, Tuliainen joogasta.

- Kun Aditi on joka toisen viikon pois, pystymme lataamaan silloin akkuja, Tuliainen sanoo.

- Aiemmin oli vaikea tehdä työnjakoa, kun meistä jokainen valvoi kaikki yöt, Kekki sanoo.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi