Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Tekniikka ja säästöt tyhjentävät etelärannikon linnakesaaret - "Puolustus ei silti kuole"

Suomen rannikkolinnakkeet tyhjenevät tykeistä. Kuva: Joel M. Vainonen

Suomen etelärannikon linnakesaaret ovat hiljentyneet ja tyhjentyneet sotilaista toinen toisensa jälkeen - viimeisimpänä Suomenlahden meripuolustusalueeseen kuuluva Kotkan rannikkopataljoonan Kirkonmaan linnakesaari. Linnakkeen leijonalippu laskettiin viimeisen kerran syyskuussa, kun viimeiset linnakkeella koulutetut varusmiehet (meritiedustelijat) kotiutuivat. Päätöslaukaukset Kirkonmaan tykeillä ammuttiin 40 kranaatilla viime vuonna.

Kauempana merellä sijaitseva Rankin linnakesaari hiljeni jo vuonna 2006. Rankissa toimi myös puolustusvoimien ylläpitämä sääasema, jonka merisäätiedotuksista muodostui vuosikymmenten saatossa legenda radiokuuntelijoille:

- Kotka Rankki, ohutta yläpilveä, näkyvyys kymmenen meripeninkulmaa…

Kirkonmaassa toimii enää linnakkeen varapäällikön, yliluutnantti Aki Mankkisen johtama "valonsammuttajaosasto", jonka tehtävänä on tyhjentää saari puolustusvoimien kaikesta materiaalista ja kalustosta vuoden loppuun mennessä.

Helsingin puolustuksen merellinen lukko, satavuotias Isosaaren linnakesaari hiljenee lopullisesti ensi vuoden lopussa, kun puolustusvoimat lähtee saaresta. Varusmieskoulutus saarella loppui viime vuonna. Isosaareen jäävät tykit, jotka pidetään käyttökunnossa.

Isosaaren vieressä sijaitsevasta Kuivasaaresta on tullut linnakemuseo, jossa on esillä runsaasti rannikkotykkikalustoa. Saarella on muun muassa maailman ainoa ampumakuntoinen 10 tuuman Durlacher-merikanuuna sekä maailmanluokan harvinaisuus Obuhovin 12-tuumainen kaksoistykkitorni.

Vuoden lopussa lakkautettavan Kotkan rannikkopataljoonan varusmieskoulutus siirtyy Suomenlahden meripuolustusalueen päätukikohtaan Upinniemeen.

- Kiinteiden rannikkotykkien aikakausi on päättynyt. Sotilastekninen kehitys on ajanut kiinteiden asejärjestelmien kuten linnakkeiden ohi, sanoo Kotkan rannikkopataljoonan komentaja Juha-Antero Puistola.

Kiinteät asemat ovat liian haavoittuvia, sillä ne on helppo tuhota nykyisillä asejärjestelmillä.

- Rannikon puolustus ei kuole, vaikka linnakkeet häviävätkin, Puistola vakuuttaa.

Rannikkopuolustus nojautuu jatkossa liikkuviin puolustusyksiköihin. Ne koostuvat alusten torjuntaohjuksista ja liikkuvista meritorjuntaohjuspattereista. Lisäksi torjunnassa ovat mukana rannikkojääkärit, liikkuvat taisteluosasto sekä merimiinoitteet.

- Ratkaisutaistelualueelle saadaan keskitetyksi entistä enemmän joukkoja, ja tulta voidaan saada enemmän liikkuvista yksiköitä, Puistola selvittää.

Myös rahalla on osansa. Puolustusvoimat on toteuttamassa vuosien 2013-2015 aikana uudistuksia, joissa kustannuksia leikataan 250 miljoonalla eurolla.

- Koulutus keskittyy. Meritiedustelijoiden kouluttaminen linnakesaarissa on liian kallista. Säästetyt rahat käytetään keskittämällä ne varustuksen parantamiseen ja kertauksiin, Puistola sanoo.

Täysin kokonaan ei puolustusvoimat linnakesaaria jätä. Rankkiin jää 130 millimetrin TK-tornikanuunapatteri ja Kirkonmaahan valvonnan ja johtamisen elementit. Kirkonmaahan jäävät myös 152-millimetriset tykit, vaikkakaan ne eivät ole enää operatiivisessa käytössä.

Noin kymmenen kilometrin päässä Kotkasta sijaitseva Rankki oli alun perin osa Pietari Suuren merilinnoituksen Kotkan-Kurkolanniemen-Merikülan puolustuslinjaa, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1914. Merilinnoitus rakennettiin Pietarin turvaksi.

Suomen itsenäistyttyä Rankki vahvistettiin 1920-luvulla viisitykkiseksi linnakkeeksi. Viime sotien aikana saaressa oli 152-millimetrisiä Canet-rannikkotykkejä.

Kirkonmaahaan valmistui 1920-luvun lopulla uusien oppien mukaan hajasijoitettu 10-tuumaisten Durlacher-merikanuunoiden patteri. Kenraali Pajarin johtamat joukot harjoittelivat Kirkonmaassa venäläisten hallussa olleen Suursaarten valtausta, joka tapahtui vuoden 1942 maaliskuun lopulla.

Varusmiesten koulutuslinnakkeena ja valmiuslinnakkeena Kirkonmaa on toiminut vuodesta 1949 lähtien.

Mankkinen ennätti palvella Kirkonmaassa kolmella vuosikymmenellä.

- Haikein mielin täältä lähden. Kirkonmaa on ollut loistava palveluspaikka ja linnakesaarilla on vallinnut aina hyvä henki. Tunteet on kuitenkin suljettava pois vaikka välillä pahalta tuntuukin. Linnakesaarten kunniakkaat perinteet jäävät kuitenkin elämään.

Joel M.Vainonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi