Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Mies, joka rakensi Suomeen maailman tehokkaimman radiotiedustelun - lue koko ESS:n juttu!

Etelä-Suomen Sanomat julkaisi 4. heinäkuuta jutun, joka käsitteli legendaarista suomalaista radiotiedustelijaa Reino Hallamaata. Hallamaa haudataan Sysmään ensi kuussa. Lue ESS:n juttu kokonaisuudessaan!

Kun Suomi kuuli kaiken

Talvisodan aattona marraskuun 29. päivänä vuonna 1939 Suomen radiotiedustelu sieppasi ja purki salasanoman, jossa puna-armeijan panssariprikaatille annettiin käsky hyökätä Suomen puolelle Rautuun seuraavana päivänä kello kuusi.

Toisen tiedustelutoimiston päällikkö majuri Reino Hallamaa kiirehti viemään viestin päämajan operatiivisen osaston päällikölle eversti Aksel Airolle, joka epäili viestin oikeellisuutta, mutta vei sanoman ylipäällikölle marsalkka Mannerheimille. Marsalkka tuli kysymään seisooko majuri viestin takana. Hallamaa ilmoitti takaavansa viestin aitouden. Hallamaa kertoi lisäksi radiohiljaisuuden loppuneen, mikä tarkoitti hyökkäyksen alkamista.

Seuraavana aamuna kello kuusi puna-armeija ylitti Suomen rajan kaikissa pääsuunnissa, myös Raudussa. Panssariprikaatin hyökkäyksestä ei tullut riemumarssia Suomeen, sillä päämaja ehti antaa taisteluhälytyksen Raudun suunnan joukoille.

Legendaarinen johtaja

Ennakkotiedon sodan syttymisestä päämajan johdolle toimittanut majuri Hallamaa oli suomalaisen radiotiedustelun luoja ja legendaarinen johtaja.

Tampereella vuonna 1899 syntynyt Hallamaa sai ensi kosketuksen radioaaltojen maailmaan toimiessaan kesätöissä sähköttäjänä rautateillä.

Vapaussodan jälkeen Hallamaa liittyi vapaaehtoisena kipinälennätinlaitokseen (myöhemmin radiojoukkoihin).

Itäisellä Suomenlahdella sijaitsevan Suursaaren komennuskunta-aika kesällä 1919 oli merkittävä käännekohta, kun Hallamaa löysi kaksi venäläisten jälkeensä jättämää kipinälennätintä. Komennuskunta kunnosti toisen lähettimen, ja Hallamaa lähetti elämänsä ensimmäisen salakirjoitussanoman. Komennuskunta ryhtyi myös kaappaamaan venäläistä radioliikennettä.

Myöhemmin Hallamaa toimi opetusupseerina Santahaminan radiokomppaniassa ja luennoi salakirjoituksesta pääesikunnan kenraaleille, joista osa suhtautui hyvin epäilevästi toimintaan.

Kadettikoulun jälkeen nuori luutnantti sai yleisesikunnan ulkomaanosaston päälliköltä eversti Wiljo Tuompolta kategorisen käskyn:

- Olen saanut tehtäväkseni tiedottaa Teille, että Teidät on valittu luomaan suomalainen radiotiedustelu. Tehtävä alkaa heti. Onko kysyttävää?

Hallamaa ryhtyi luomistyöhön. Saamansa stipendin turvin hän haki oppia Saksasta ja muista Keski-Euroopan maista. Italiassa Hallamaa tutustui radiopeilausautoihin.

"Voiton avaimet"

Radiotiedustelu kehittyi nopeasti, kun Hallamaa sai ylipuhutuksi sosiaalidemokraattien vahvan miehen Väinö Tannerin suopeaksi sille. "Täkynä" Hallamaa esitti, että radiotiedustelua voitiin käyttää myös poliittisen tahon hyväksi, koska Suomi kykeni seuraamaan ja avaamaan Helsingissä sijaitsevien suurlähetystöjen salakielistä viestiliikennettä.

Vuodesta 1935 lähtien Suomi pystyi lukemaan Neuvostoliiton Itämeren laivaston radioliikennettä. Talvisodan yksi merkittävimpiä taisteluja päättyi radiotiedustelun ansiosta voitokkaasti, kun eversti Hjalmar Siilasvuolle oli ajoissa ilmoitettu, että venäläinen 44. divisioona on kokonaisuudessaan Raatteentiellä. Siilasvuo tempaisi aloitteen omille joukoilleen.

- Radiotiedustelu ojensi käteemme voiton avaimet, tunnusti Hägglundin VI armeijakunnan tiedustelu-upseeri kapteeni Uljas Käkönen.

Tiedustelun tehokkuuden ansiosta Hallamaa sai runsaasti määrärahoja, joilla välirauhan aikana hankittiin uutta radiokalustoa ja lisättiin henkilökuntaa. Sata uutta amerikkalaista radiolähetintä Hallamaa hankki Ruotsista vaihtamalla ne venäläisiin salakirjoitusavaimiin.

Jatkosodan alla everstiluutnantiksi ylennetty Hallamaa nimitettiin päämajan radiotiedustelupataljoonan komentajaksi. Pataljoonan henkilöstömäärä nousi talvisodan ajan alle sadasta noin 1 200:aan. Ilmavoimilla oli lisäksi oma 300-miehinen radiotiedustelupataljoona.

Suomalaiset kykenivät lukemaan noin 80 prosenttia vihollisen armeijaportaan ja divisioonien välisestä radioliikenteestä. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana suomalaisilla oli usein paremmat tiedot vihollisesta kuin omista joukoistaan.

Tiedustelusta elinehto

Kaukopartiomiehet olivat Hallamaalle ikikiitollisia. Legendaarisen kaukopartiomiehen ja Mannerheim-ristin ritarin Paavo Suorannan mukaan "kyynelradio ja Hallamaan radiotiedustelu olivat heidän elinehtojaan".

Saksalaiset olivat ällistyneitä, kun Suomi välitti heille radiotiedustelun nappaaman tiedon liittoutuneiden suursaattueesta PQ 18:sta Arkangeliin syyskuussa 1942. Saksalaiset upottivat sotamateriaalia Neuvostoliittoon kuljettaneen saattueen 40 laivasta 13. Kiitokseksi Suomi sai Hitlerin käskystä runsaasti uutta kuuntelu- ja peilauskalustoa.

Neuvostoliittoon ei lähetetty yhtään laivasaattuetta kolmeen kuukauteen PQ 18:n kokeman katastrofin jälkeen.

Radiotiedustelu varoitti myös Helsingin ja muiden Etelä-Suomen kaupunkien yöpommituksista. Pommitukset pystyttiin ennakoimaan, kun Neuvostoliiton ilmavoimat aloitti ennen niitä vilkkaan radioliikenteen. Tali-Ihantalan torjuntataistelujen tiedustelutiedot venäläisten joukkojen keskityksistä olivat Hallamaan laitoksen sieppaamia. Suomalaiset kykenivät tietojen perusteella keskittämään hyökkäyksen lähtöasemiin murskaten vihollisjoukot.

Viipurin menetyksestä juhannuksena 1944 päämaja sai tiedon radiotiedustelun kautta, kun neuvostoliittolaisten panssarivaunujen miehistön keskustelua kuunnellut päivystäjä kuuli yhden johtajan ilmoittavan ajavansa Viipurin pääkatua.

Kun päämaja tiedusteli Viipuria puolustaneen IV armeijakunnan komentajalta, oliko Viipuri menetetty, komentaja oli tietämätön ja ihmetteli, miten päämaja voi tietää asiasta, kun hänkään ei tiedä.

Vuoden 1944 elokuussa everstiksi ylennetty Hallamaa oli keskeinen henkilö Stella Polaris -operaatiossa eli radiotiedustelun arkistojen ja laitteiden siirtämisessä Ruotsiin. Hallamaa poistui lopullisesti Suomesta vuonna 1945 ja siirtyi Ranskan tiedustelun palvelukseen.

Saksan kautta Hallamaa siirtyi vuonna 1947 Espanjaan ja ryhtyi neilikanviljelijäksi.

Ricardo Palma -nimeä käyttänyt Hallamaa kuoli vuonna 1979 Malagan Churrianassa, minne hänet myös haudattiin.

Joel M.
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi