Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Yleisurheilu

Alkukantainen ja kiehtova pituushyppy

Onneksi on Taika Koilahti. Nuori turkulainen on erinomainen urheilija, jolla on mahdollisesti edessään loistava tulevaisuus. Nyt ei kuitenkaan puhuta urheilijasta. Nyt hehkutuksen kohteena on hänen lajinsa. Pituushyppy, joka on Koilahden ansiosta noussut Suomessa takaisin parrasvaloihin.

Itselleni on yleisurheilu on ensisijaisesti juoksemista. Kenttälajit ovat hienoja, mutta useimmista niistä välineiden vuoksi puuttuu kuitenkin tietynlainen alkukantaisuuden tuoma kiehtovuus.

Pituushypystä ei puutu. Jos ei hiekkalaatikkoa lasketa välineeksi, pituudessa on vain kyse juoksusta ja lentämisestä. Painovoiman voittamisesta. Laji on erittäin yksinkertainen. Niin yksinkertainen, että jos sitä ei olisi olemassa, ihminen sen keksisi.

Rakastan pituushyppyä. Siis sen katsomista. Joskus vuosia sitten oli kiva itsekin hyppiä, vaikka viiden metrin haamuraja muistaakseni jäikin rikkomatta.

Pituushypyn yksinkertaisuus on tarkoittanut myös, että ihmisen rajat tulosten parantamiseen on tullut jossain määrin varhain vastaan. Kun eri aikakausille on sattunut ihmeellisiä hyppääjiä, ei lajin maailmanennätystä ole parannettu kuin ani harvoin.

Lajiin on osunut myös kaksi tulosta, jotka ovat maagisimpia koko yleisurheilun historiassa. Jesse Owens hyppäsi Ann Arborissa Michiganissa vuonna 1935 ensimmäisenä yli kahdeksan metrin. 813 oli käsittämätön tulos, joka säilyi maailmanennätyksenä 25 vuotta ja olisi kovaa valuuttaa tänäänkin 84 vuotta myöhemmin.

Toinen ihmetulos on Bob Beamonin ME-loikka Meksikossa 1968. Beamon käytti sumeilematta hyväkseen korkean ilmanalan tuomat edut, hyppäsi 890 ja liki pyörtyi nähtyään taianomaisen tuloksen. 51 vuotta myöhemmin vain nykyinen ME-mies (895 Tokion MM-kisoissa 1991) Mike Powell on kiilannut maailmantilastossa Beamonin edelle. Beamonin hyppy on hienoa Youtube-kamaa.

Kovia ovat nykyhyppääjätkin. Kuuban Juan Miguel Echevarria onnistui saamaan Tukholmassa jopa remonttimiehet liikkeelle. Kesällä 2018 Echevarria venytti Timanttiliigan osakilpailussa tilastokelvottomassa myötätuulessa 883 ja putosi vaarallisen näköisesti alas aivan hiekkalaatikon viimeisille senteille. Nyt Tukholmassa on metrin pidempi alastulopaikka.

Myös naisissa kehityksen rajat ovat tulleet vastaan. Galina Tsistjakovan ME 752 vuodelta 1987 elänee vielä pitkään. Naisissa tosin kehityksen pysähtymiseen taitaa tosin osin olla lääketieteelliset syyt.

Viime mainittu ei ole hieno asia. Mutta muuten pituushyppy on jalo laji. Yksi parhaista.

Asiasta ihan toiseen. Ihmetekoja tehdään täälläkin. Niissä mennään korkealle.

Hotellini lähistöllä oli vielä viikko sitten yksi aukea paikka. Ei ole enää. Nyt samalla paikalla on viisikerroksinen rakennuksen pohja valmiina.

En tiedä, kuka rakennusta on tehnyt. Vielä vähemmän tiedän, millaisella palkalla helteessä on raadettu tai kuinka huonosti työntekijöitä on kohdeltu. Todennäköisesti on parempikin etten tiedä.

Nopeasti rakennus on joka tapauksessa noussut.

Tommi Roimela
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi