Jyväskyläläisellä Topi Raitasella voisi periaatteessa olla niskoillaan raskas painolasti. Lasti, joka syntyy kaukaa historiasta.

23-vuotias estejuoksija edustaa kestävyysjuoksijoita, jotka ovat aina olleet Suomen kansan lempilapsia. Suomessa wanha kansa tykkää muistella viréneitä, vasaloita ja vainioita. Joku muistaa kirjoista nurmet, ritolat, kolehmaiset ja radiosta sen, että murakoso jää.

Raitanen, Suomen ainoa kansainvälisen tason mieskestävyysjuoksija, saa historian vuoksi niskoilleen ylimitoitetut odotukset. Yhä, vielä näin reilusti 2000-luvullakin, hänestä odotetaan monissa kodissa kestävyysjuoksun pelastajaa ja perinteiden jatkajaa.

Onneksi Raitanen on fiksu nuori mies. Hän tuntee historian, mutta ei välitä niistä pätkääkään.

– Odotukset luodaan itse. Meillä on ollut tähänkin kauteen selkeät stepit, jotka on aika pitkälle saavutettu, Raitasta valmentava Janne Ukonmaanaho muistutti.

– Kausi on mennyt jo joka tapauksessa hyvin. Sitä ei yksi kisa mihinkään muuta, Raitanen arvioi ennen Dohan MM-alkueriä.

Raakile vielä tänä vuonna

Siinä mielessä ulkopuolisten odotuksissa Raitasta kohtaan on järkeä, että HKV:tä edustavan juoksijan potentiaali on huima. Suunnistustaustainen Raitanen on yleisurheilujana yhä raakile, jonka kesäkuussa Turussa juoksema ennätys 8.21,47 on kelpo tulos jo maailmallakin. Ja vielä parempia lukuja on syytä odottaa. Jos ei vielä Dohassa, niin sitten ensi kesänä.

– Turun Paavo Nurmi Games oli alkukaudesta ja silloin tuo oli hyvä tulos. Syksyllä ei ole tullut täydellistä kilpailua, Raitanen näki.

Dohassa Raitaselta ei kannata odottaa mitään mitalivauhtia, mutta ensi kesän EM-kisoissa tilanne on jo toinen. Tosin EM-kisa on nuorelle juoksijalle kesän kakkoskilpailu. Niitä ennen Raitanen toteuttaa jo lapsuudessa syntyneen olympiaunelmansa.

– Olympiakilpailu on tärkeämpi, mutta haluan juosta EM-kisoissakin kovaa, Raitanen totesi.

Valmennuksellisesti kahden arvokisan kesä on sikäli helppo, että kilpailut ovat nopeassa tahdissa miltei peräkkäin. Jos urheilija on kunnossa Tokion olympiaradalla, on hän sitä myös Pariisin EM-kisoissa.

Yksi flunssa ei heikennä kuntoa

Entäpä Doha? Raitanen ei pääse MM-radalla aivan optimitilanteesta. Raitanen juoksi syyskuun alussa Zagrebissa kelpo seurassa toiseksi, mutta Suomeen palattuaan hän sairastui noin kymmenen päivää kestäneeseen sitkeään räkätautiin.

– Totta kai on sen vuoksi vähän epävarmempi olo, sillä yksikään urheilija ei halua olla sairaana. Aika paljon jouduttiin jumppaamaan harjoitusohjelmaa, Raitanen myönsi rauhalliseen sävyyn.

Valmentaja Ukonmaanaho suhtautuu tilanteeseen erittäin levollisesti.

– Enemmän se on henkinen juttu. Pitää muistuttaa urheilijaa, että viimeinen 2,5 vuotta on mennyt niin hyvin, että ei tuollainen mitään kuntoa heikennä.

– Ajankohta oli sikäli huono, että flunssa iski heti kilpailukauden perään. Kun kilpailukaudella on harjoiteltu kevyesti, niin nyt tauko kunnon harjoittelusta kasvoi aika pitkäksi, Ukonmaanaho lisäsi.

Normaalipäivänään Raitanen selvittää erinomaisena kirimiehenä tiensä alkueristä finaaliin. Vireystilaan flunssa on voinut totta kai jättää jälkensä.

– Topi on parhaimmillaan arvokisoissa, joten mulla on erittäin luottavainen olo, Ukonmaanaho vakuutti.

Valmentajakin vielä kilpailuiässä

Jos Raitanen on mielenkiintoinen urheilija, samaa voidaan sanoa Ukonmaanahosta valmentajana. Entinen arvokisafinaalissakin nähty estejuoksija on ollut onnekkaassa asemassa, kun hän on valmennusuransa ensi metreillä saanut käsiinsä todellisen timantin. 35-vuotias Ukonmaanahohan voisi periaatteessa yhä itsekin olla radan puolella mukana.

– Kun on parannettu versio itsestä radalla, niin on parempi, että minä olen katsomon puolella, Ukonmaanaho virnisti.

Kaksikon yhteistyö vaikuttaa toimivalta ja mutkattomalta. Ei ole pienintäkään syytä epäillä, etteikö Raitanen jollain tavalla pysty vastaamaan niihin ulkopuolisiin menestysodotuksiin.

Kyseessä on nimittäin sen verran kova jätkä.