Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Yleisurheilu

Urheilu pelasti huippujuoksijan suuressa surussa

Tyson Gayn omisti koko viime kauden traagisesti kuolleen tyttärensä muistolle. Dopingkäryn jälkipuinti harmittaa, juoksija haluaisi kertoa koko tarinan.

Tyson Gayn vakavuus on ymmärrettävää, sillä hän on ehtinyt kokea elämässään monenlaista. Kuva: Jaana Kautto

Maailmanmestari. Historian toiseksi nopein 100 metrin juoksija. Ikää jo 35 vuotta ja uran parhaat vuodet ovat mitä todennäköisimmin jo takana. Periaatteessa Tyson Gay voisi laittaa piikkarit lopullisesti varaston hyllylle. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

- Juoksin viime kauden kunnioittaakseni tyttäreni muistoa ja toisaalta myös omaa pahaa oloani karkuun. Kun treenasin ja kilpailin, omille ajatuksille ei ollut niin paljon aikaa, Gay kertoi kotiradallaan Clermontissa, Floridassa.

Gayn tuskan taustalla on kammottava tragedia. Hänen tyttärensä Trinity Gay menehtyi sivullisena ampumavälikohtauksessa reilu vuosi sitten Kentuckyssä. Vain 15-vuotiaana kuollut tytär oli erittäin lahjakas pikajuoksija.

- Ajattelen häntä yhä päivittäin. Mutta elämän on jatkuttava.

Nautin treenaamisesta, ja rakastan verta, hikeä ja kyyneleitä. Pikajuoksija Tyson Gay

Urheilu oli siis surevalle Gaylle pelastus. Tässä tapauksessa hartaana kristittynä tunnettu Gay ei saanut voimaa uskostaan.

- Juoksun ansiosta selvisin surusta. Uskon kannalta tilanne oli vaikeampi. Oli raskasta käydä kirkossa, koska minulla oli niin paljon kysymyksiä, joihin en saanut vastausta.

Valmentaja vaihtui

Gay ei selviytynyt viime kesänä USA:n MM-joukkueeseen. Silti hänellä on yhä mahdollisuudet kilpailla kovalla tasolla. Ainakin tällä hetkellä hän on erittäin luottavainen.

- Viimeiset kaksi vuotta olin Kaliforniassa John Smithin valmennuksessa. En oikein sopeutunut sinne, mutta pidän sitä silti hyvänä kokemuksena. Nyt palasin tänne Clermontiin, ja minusta tuntuu, että olen palannut kotiini.

Gay on jälleen Lance Braumanin valmennuksessa ja harjoittelee näin samassa ryhmässä Hanna-Maari Latvalan kanssa.

- Olen tuntenut Braumanin 18-vuotiaasta asti. Meillä on siis pitkä valmentaja-urheilija-suhde, mutta olemme myös hyviä ystäviä.

Parhaimmillaan etusuoran ajassa 9,69 kiitänyt Gay tuntee jaloissaan yhä olevan riittävästi nopeutta.

- Uskon, että on mahdollista, että juoksen yhä aivan huippuaikoja, mutta aika näyttää, mille tasolle vielä pääsen. Olen treenannut nyt vasta viisi viikkoa, mutta kaikki tuntuu hyvältä.

- Mutta oikeastaan haluan vain pysyä terveenä ja pitää hauskaa. Nautin treenaamisesta, ja rakastan verta, hikeä ja kyyneleitä.

Kipeä dopingtapaus

Arvokisoista Gay muistetaan parhaiten Osakan MM-kilpailuista 2007. Tuolloin hän juhli kolmea kultamitalia, jotka tulivat 100 metriltä, 200 metriltä ja 4 x 100 metrin viestistä.

- Jos katson uraani taaksepäin, niin totta kai voitot nousevat esiin ja Osaka luonnollisesti ensimmäisenä. Mutta vielä tärkeämpää koko ajan on ollut matka sinne huipulle. Työn määrä, jonka sinne päästäkseen on joutunut tekemään. Sitä arvostan eniten.

Uran musta hetki osui vuodelle 2013. Tuolloin Gay antoi positiivisen dopingnäytteen ja sai vuoden kilpailukiellon. Käryn myötä hän menetti myös ainoan olympiamitalinsa, Lontoon kisojen 2012 viestihopean.

- Totta kai se on synkin hetki urallani, enkä ole vieläkään siitä täysin toipunut, Gay myönsi.

Gay tunnusti tuolloin dopingin, mutta tutkimuksissa hän valutti syyn toiselle valmentajalleen Jon Drummondille, joka saikin peräti kahdeksan vuoden toimintakiellon. Gayn dopingtapaus on yhä epäselvä.

- Se harmittaakin, että en ole voinut enkä saanut kertoa koko versiota tarinastani. Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa, joten ehkäpä se löytyy sitten sieltä, Gay paljasti.

Hyvät muistot Helsingistä

USA:n tähtijuoksijoita pidetään usein ylimielisinä. Gay ei siihen muottiin osu. Tähtipikajuoksijalla riitti aikaa Latvalan aviomiehen Robert Päkkin järjestämään haastatteluun, vaikka ilmeistä on, että suomalainen maakuntalehti ei kuulu Gayn näkökulmasta erityisen merkittäviin medioihin.

Suomalainen toimittaja idyllisessä Clermontin pikkukaupungissa toi Gayn mieleen muistoja myös uransa alkupuolelta. Hän kilpaili ensimmäisen kerran aikuistasolla arvokilpailuissa Helsingin MM-kisoissa 2005, jolloin hän oli 200 metrillä neljäs edellään pelkästään omia maanmiehiään.

- Toivottavasti pääsen kilpailemaan vielä joskus Suomeen. Muistan sieltä sen, kuinka ihmeellistä oli, kun aurinko paistoi lähes yön läpi, Gay hymyili.

Muisto on mielenkiintoinen, sillä Suomessa kisoja ei muisteta auringonpaisteesta vaan siitä, kun yhtenä kisapäivänä vettä satoi aivan käsittämättömän paljon.

Tommi Roimela

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X