Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Salibandy

Rokkikoneen himo poiki kuningasidean – LASB-junnujen ja palvelutalo Huilin ikäihmisten yhteiset pelisessiot syntyivät pelaajan äidin loistoajatuksesta

Salibandypoikien ja palvelutalon asukkaiden yhteiset pelihetket käynnistyivät keväällä. Nuorten pelimiesten vierailut tuovat energiaa vanhusten arkeen.

89-vuotias Liisa Rautniemi intoutui boccia-pelien päätteeksi testaamaan salibandytaitojaan LASB-junioreiden opastuksella. Kuva: Heli Ylönen

Rempseä puheensorina, 12–90-vuotiaat ihmiset ja vierivät pallot täyttävät tuoleilla reunustettua palvelutalon aulaa Hollolassa. Asumispalveluita ja virikkeitä tarjoavassa Huilissa on käynnissä peli-ilta ilman ikätasoituksia.

LASBin 2006-syntyneiden salibandypoikien ja Huilin asukkaiden yhteisiä pelisessioita on järjestetty keväästä lähtien. Lämpimillä keleillä lajeina olivat mölkky ja petankki, mutta talven tullen puukalikat ja metallikuulat vaihtuivat pehmeämpiin boccia-palloihin.

Sisätiloissa ryhmä on treenannut myös salibandya. Kuvitteellisten pelaajatarkkailijoiden silmät kiinnittyisivät varmuudella 89-vuotiaaseen Liisa Rautniemeen, jonka rautaiset lämärit ovat hämmästyttäneet nuorempia pelureita.

– Se on hurjan näköistä, kun he huitovat mailojensa kanssa. Pojat olivat ihmeissään, kun Liisa sai kohotettua pallon aika korkealle, kertoo Huilin kuntohoitaja Tuula Ukkonen.

Pirjo Tuominen (toinen vasemmalta), Miko Sundqvist, Alli Svärd, Lauri Maksimainen ja Keijo Töyrynen seuraavat tarkkaavaisesti Veeti Hämäläisen heittovuoroa. Kuva: Heli Ylönen

Soitin herätti kiinnostuksen, äiti synnytti idean

Kipinä eri ikäpolvien välisiin peleihin sai alkunsa LASBin Salibandyliigassa pelaavan miesten edustusjoukkueen pukuhuoneesta, jonne juniorit pääsivät viime kaudella tutustumaan.

– Siellä oli hirmuinen ämyri, josta pauhasi rokkimusiikkia. Pojat totesivat heti, että heidänkin on saatava vastaavanlainen soitin. Ilmaiseksi se ei taivaalta tippuisi, joten tuumasimme pelaajien vanhempien kanssa, mitä pojat voisivat sen eteen tehdä, selventää LASBin D-poikien joukkueenjohtaja Pauli Toikka.

– Lopulta yhdeltä äidiltä tuli kuningasidea, että pojat menisivät esimerkiksi vanhainkotiin pelaamaan ikäihmisten kanssa ja piristämään heitä.

Loistava suunnitelma vaati toteutuakseen ainoastaan muutaman puhelinsoiton hollolalaisen palvelutalon suuntaan.

– Huilissa innostuttiin heti ja ilmoitettiin, että eikun tänne vaan. Homma lähti välittömästi pyörimään ja nyt tästä on tullut jo tapa.

Pirjo Tuominen näyttää lämärin mallia nuoremmilleen. Kuva: Heli Ylönen

Numerolappu rintaan ja peli-ilme kasvoille

Kevään ja kesän aikana yhteisiä pelihetkiä järjestettiin viikoittain. Salibandykauden alkamisen jälkeen toiminta on jatkunut kerran kuukaudessa.

– Pojat ovat aina olleet innokkaita tekemään ja osallistumaan kaikenlaisiin juttuihin. Huilissakin oli ensimmäisellä kerralla niin paljon väkeä, että jouduimme rajoittamaan osallistumista kymmeneen poikaan per kerta, Toikka toteaa.

Huilin asukkaiden keskuudessa nuorten pelimiesten visiitit on otettu vastaan suurella ilolla.

– Viikko-ohjelmaan merkittyä vierailua odotetaan jo hyvissä ajoin. Asukkaat alkavat muistelemaan edellisiä pelejä silmät loistaen, Ukkonen sanoo.

Yhteistoiminnalla on Ukkosen mukaan monia positiivisia vaikutuksia niin fyysisesti kuin henkisesti. Pelaaminen ja nuorten läsnäolo vie vanhusten ajatukset pois kivuista. Kilpailutilanne tekee hyvää aivoille ja iloinen meininki on puolestaan loistavaa nauruterapiaa.

– Pojat ovat tuoneet energiaa ja virtaa arkeemme. Kun numerolappu tulee rintaan ja keskinäinen (vanhukset vastaan nuoret) kilpailu alkaa, niin homma on totisinta totta. Kehon liike, silmän ilme ja keskittyminen muuttuvat, kun palloja heitetään ihan oikeasti.

Huililaisten ja LASBin 06-junioreiden ryhmäpotretti. Kuva: Heli Ylönen

Sosiaalista kanssakäymistä ilman kännyköitä

Sulavasti käynnistynyt yhteistyö avartaa molempien osapuolien elämänkatsomusta. Lisäksi varsinkin nuoremman joukkion sosiaaliset taidot kehittyvät, kun kokemukset, tarinat ja ajatukset siirtyvät ikäpolvelta toiselle ilman kännyköitä tai muita sähköisiä vempaimia.

– Joukkuelajit opettavat sosiaalisia taitoja ja vastuun ottamista omista tekemisistä ja aikatauluista. Tällaisilla oheistapahtumilla pystytään edelleen avartamaan kosketuspintaa ja hakemaan kokemuksia muiltakin osin. Toiminta tuottaa arvokasta pääomaa tulevaisuutta ajatellen, huomauttaa Toikka.

Myös LASBin edustusjoukkue otti nuorten esimerkistä mallia. Marraskuun 16. päivä Huilin asukkaat saivat taksikyydin ja otteluliput Lahti Energia -areenalla pelattuun LASB–Nokian KrP -otteluun.

Vaikka peli päättyi nokialaisten suvereeniin 1–7-vierasvoittoon, jätti vierailu iloisen jäljen huililaisten mieleen.

– Erilainen ympäristö tarjosi hienon kokemuksen. Varsinkin Liisa Rautniemi syttyi, koska hän on hyvin kilpailuhenkinen. Hän seurasi peliä todella tarkasti ja sanoi seuraavana aamuna nukkuneensa hirveän hyvin, selventää Ukkonen iloisena.

Lue myös: Haluaisitko katsomaan salibandya? Lahden pääkirjastosta voi nyt lainata LASBin kausikortin
Aleksi Sammalisto
aleksi.sammalisto@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi