Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Salibandy

Kolmatta kertaa järjestettävä salibandyn Superfinaali jakaa mielipiteitä – "Yksi finaali ei sovi suomalaiseen urheilukulttuuriin"

Loppuotteluhuumaa 16 vuoden takaa. Josban ja Oilersin välinen kevään 2002 finaalisarjan toinen ottelu veti Joensuun Mehtimäen jäähalliin huimat 5 580 katsojaa. Kuvassa joensuulaisten tähtipelaaja Janne Tähkä (vas.) sekä espoolaisten riveissä SM-kultaa juhlinut, Salibandyliigan entinen toimitusjohtaja Jari-Pekka Lehtonen. Kuva: Anni Karvinen

Miesten ja naisten Salibandyliigan Suomen mestaruus on ratkennut yhden ottelun lopputuloksella keväästä 2016 alkaen.

Historian ensimmäistä tamperelaisespoolaista miesten Superfinaalia seurasi Helsingin Hartwall Arenalla 10 087 katsojaa. Vuotta myöhemmin tamperelaisen ja helsinkiläisen joukkueen voimin väännetyn loppuottelun yleisömäärä tippui 9 512:een. Naisten vastaavien vuosien lukemat olivat 6 631 ja 5 587.

Ennen ensimmäistä Superfinaalia Suomen Salibandyliitto asetti tavoitteeksi saavuttaa yhden finaaliottelun kautta merkittäviä etuja laajemman yleisön ja median huomion saamiseksi.

– Aikoinaan päätöksentekohetkellä tituleerattiin, että Superfinaali on salibandyn Super Bowl. Mukana on elämyksellistä ohjelmallista osuutta, mutta totta kai itse peli keskiössä. Tapahtuman luonne täyttää kansainväliset kriteerit eikä Suomen Superfinaali kalpene yhtään verrattuna Ruotsin, Sveitsin ja Tsekin vastaaviin tapahtumiin. Kerran vuodessa järjestettävä tapahtuma saavuttaa lajille suvereenin mediahuomion ja on yksi vuoden suurimmista yksittäisistä urheilutapahtumista Suomessa. Olemme saaneet palautetta myös kumppaneiltamme, että Superfinaali on tehnyt lajia entistä näkyvämmäksi, sanoo SSBL Salibandy Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Nurminen.

Vuonna 2016 Superfinaalin keskimääräinen tv-katsojamäärä Ylellä oli 58 000 ja vuotta myöhemmin 108 000.

Kuluvan pääsarjakauden mestarit selviävät Hartwall Arenalla lauantaina 21. huhtikuuta. Myös salibandyn kolmessa muussa suurmaassa pelataan Superfinaali samana päivänä. Kyseisen lauantain ohjelmassa on myös kotimaisen jääkiekkoliigan 3. loppuottelu.

Superfinaaliin osallistuville kahdelle mies- ja kahdelle naisjoukkueelle on jaossa yhteensä 90 000 euroa palkintorahaa. Nurmisen mukaan palkkiorakenne on selkeästi antoisampi muihin maihin verrattuna. Myös matka-, majoitus- ja ruokakulut korvataan finalistiseuroille liiton toimesta.

Tunnelmaa ilman tunnesidettä

Salibandyliigan finaalikonseptin tulevaisuus on vielä toistaiseksi avoinna. Salibandyliiton hallitus päättää ensi kauden sarjajärjestelmästä kevään aikana. Päätöksenteossa huomioidaan seurojen mielipiteitä ja ehdotuksia.

– Olen iloinen siitä, että sarjajärjestelmä koetaan tärkeäksi ja sen ympärillä käydään avointa keskustelua. Seuroilta saatu palaute on ollut rakentavaa ja toki näkemyserojakin löytyy. Osa seuroista saattaa kokea Superfinaalin vähän kaukaisena ja siihen voi olla vaikea samaistua, jos ei pidä realistisena pelaamista siellä.

Osa pääkaupunkiseudun ulkopuolisista miesten Salibandyliiga-seuroista haluaisi SM-kullan kohtalon ratkeavan paras seitsemästä -finaalisarjan kautta. Seurojen kotipaikkakunnilla pelattavissa loppuotteluissa yhteisöllisyys ja sen mukanaan tuoma paikallistunnelma nousevat henkiin yksittäistä ottelua paremmin.

Superfinaalin markkinoinnin suurin haaste piilee siinä, että finaalissa pelaavat joukkueet selviävät varsin myöhään. Kaikilla faneilla ei ole mahdollisuutta lähteä kannustamaan omaa suosikkijoukkuettaan Helsinkiin.

– Viime keväänä tunnelma jäi hieman tavoiteltua laimeammaksi. Valtaosa yleisöstä ei omaa tunnesidettä joukkueisiin, joten heille tunnelma rakentuu monista yksittäistä asioista. Tulevaisuudessa pyrimme luomaan pelaajille ja paikalle tulevalle yleisölle niin hyvät olosuhteet tunnelmallisesti, että tapahtumasta tulee hieno yhteinen kokemus. Tapahtuman vakiintuminen koko salibandy-yhteisön yhteiseksi jutuksi on vasta rakentumassa. Kahden järjestetyn tapahtuman perusteella ei voi tehdä liian pitkiä johtopäätöksiä. Kolmas kerta näyttää jo suuntaa, mihin olemme menossa yleisömäärän ja tunnelman suhteen.

Superfinaalit toivat pöhinää Pirkanmaalle

Kahtena edelliskeväänä miesten SM-kultaa juhlineen Tampereen Classicin toiminnanjohtaja ja pitkän linjan salibandyvaikuttaja Pasi Peltola ei näe urheilullisuuden kärsivän yhden pelin systeemistä. Myös tamperelaisseuran naisjoukkue juhli viime vuoden Superfinaalin päätteeksi SM-kultaa.

– Kaksi edellistä Superfinaalia ovat olleet ainutlaatuisia kokemuksia ja ehkä jopa ylittäneet odotukset. Tamperelaisilta penkkiurheilijoilta on tullut paljon positiivista palautetta ja tapahtumat ovat nostaneet lajibrändiä Pirkanmaalla.

Peltolan mielestä tulevaisuuden finaalisapluunaa päätettäessä pitää ajatella lajin parasta ja käydä kaikki tarjotut vaihtoehdot avoimesti läpi.

Olen aikamoinen sählyfriikki, mutta jotenkin se ei ole sytyttänyt. SB Welhojen päävalmentaja Janne Kainulainen

– Olen ollut mukana kehittämässä uutta Megasuperfinaali-konseptia, mikä piti esitellä helmikuussa miesten liigaseurojen tapaamisessa. Se jätettiin kuitenkin esittelemättä ja kysyttiin seuroilta kysymystä kumpi on parempi, Superfinaali vai finaalisarja. Mielestäni Superfinaalin uudistaminen on oleellinen osa, jotta seurat voivat antaa tolkullisia vastauksia. Mielestäni on älytöntä, että Salibandyliitto on kysynyt mielipidettä esittelemättä tätä uutta konseptia seuroille.

– Yhdessäkin finaalissa on oma urheilullisuutensa. Voittajaksi kruunataan se joukkue, joka osaa valmistautua ja suorittaa siinä pelissä paremmin. Finaalisarja tai Superfinaali on Classicille urheilullisesti ja taloudellisesti 50–50 eli voidaan pelata miten tahansa. Perustamme näkökantamme lajin etua ajatellen, Peltola toteaa.

Finaalit ovat palkinto koko paikalliselle seurayhteisölle

Toista kauttaan miesten pääsarjassa pelaavan lahtelaisen LASBin toiminnanjohtaja Mika Virtanen vannoo paras seitsemästä pelattavan finaalisarjan nimeen.

– Se on urheilullisempi tapa ratkaista mestari ja sulkee sattuman pois. Finaalit kuuluvat paitsi siellä pelaaville joukkueille, myös kyseisten paikkakuntien faneille ja yhteistyökumppaneille. Salibandyliiga voisi panostaa tulevaisuudessa finaalisarja-konseptiin yhtä suurella tarmolla kuin se on panostanut yksittäisiin Superfinaaleihin.

Virtasen mielestä ensimmäinen, vuoden 2016 Superfinaali oli lupauksia herättävä, mutta viime kevään tapahtumassa sekä yleisömäärä että tunnelma olivat pettymyksiä.

– Vaatisi isoa riskin ottamista tapahtuman rakentamisessa, että siitä saataisiin koko säbäkansan yhteiset festarit. Ensimmäisellä kerralla saavutettiin isoa näkyvyyttä valtamediassa, mutta toisena vuonna sekin jäi vaatimattomammaksi. Maakuntalehtiä Superfinaali ei sitten kiinnosta lainkaan, jos siellä ei pelaa oman alueen joukkue.

Kuva: Anssi Hietamaa

Suomen mestari ja sählyfriikki ei ole syttynyt

Kuopiolaisen SB Welhojen päävalmentaja Janne Kainulainen voitti Jyväskylän Happeen riveissä SM-kultaa keväällä 2014. Hirvipaidat kellistivät loppuottelusarjassa Classicin voitoin 3–1.

– Finaalipelit loivat paikallisesti aikamoisen tunnelman, missä ikinä pelattiinkaan. Se oli urheilijana hienoa aikaa, kun perskärpäsiä pyöri positiivisessa mielessä koko ajan ympärillä ja tuntemattomatkin saattoivat tulla juttelemaan kaupungilla. Viimeinen jäähallissa pelattu kotipeli kruunasi koko upean kevään. Sellaista tunnelmaa ei pysty yhdessä Helsingin finaalissa luomaan.

Omien hienojen kokemustensa vuoksi Welhot-luotsi kaipaisi henkilökohtaisesti paluuta finaalisarjaan.

– Se luo mielestäni myös näkyvyyden kannalta paremman pöhinän salibandyn ympärille. Useampaan otteluun etenevä finaalisarja luo draaman kaaren ja takaa pitkäkestoisemman näkyvyyden.

Ruotsissa ja Sveitsissä yksittäisen ottelun finaalihuipennuksen paikan päällä kokenut Kainulainen ei ole ehtinyt seurata kahta edellistä Suomen Superfinaalia edes televisiosta.

– Olen ollut kauden jälkeisillä lomareissuilla molemmilla kerroilla. Olen aikamoinen sählyfriikki, mutta jotenkin se ei ole sytyttänyt. Tänä vuonna olisi tarkoitus mennä paikan päälle katsomaan, miltä tapahtuma näyttää.

Avaimet käteen -tyylisenä pakettina seuroille tarjottavaa Superfinaali-konseptia ei kuitenkaan täysin tyrmätä. Welhojen toiminnanjohtaja Panu Lappi muistuttaa omassa vastauksessaan, että hallitilapula saattaisi rajoittaa tulevaisuudessa mahdollisten finaalipelien järjestämistä Kuopiossa.

Mehtimäen hiljentäjä vannoo finaalisarjan nimeen

Jyväskylän Happeen toiminnanjohtaja Pasi Kotilainen juhli omalla pelaajaurallaan SM-kultaa kahteen otteeseen Espoon Oilersin paidassa.

Erityisesti Josbaa vastaan keväällä 2002 pelatun finaalisarjan toinen kamppailu on jäänyt elävästi entisen maajoukkuepelaajan mieleen. Joensuun Mehtimäen jäähalliin oli ahtautunut täysi tupa, 5 580 katsojaa.

– Tein kyseisessä pelissä kaksi maalia ja sain hiljentää joensuulaisyleisön. Paikalla oli älyttömästi porukkaa ja mielestäni tunnelma tapissa.

Tuoreimmassa muistissa Kotilaisella on neljän vuoden takainen Happeen mestaruuskevät. Finaalisarjan aikana koko Jyväskylä tuntui hengittävän salibandya. Yksittäinen, Helsingissä pelattava loppuottelu ei synnytä ympärilleen vastaavaa, paikallista lajihuumaa.

– Henkilökohtainen ja seuramme kanta on se, että mestaruus pitäisi ratkaista finaalisarjan kautta. Paikallisuus on mielestämme tärkeämpää kuin se, että yritetään saada ihmiset väkisin Helsinkiin yhtenä päivänä vuodessa. Ymmärrän pointin, mikä yhdessä Superfinaalissa on taustalla, mutta ei se niin suksee ole ollut. Mielestäni yksi finaali ei sovi suomalaiseen urheilukulttuuriin.

Kuva: Anssi Hietamaa
Aleksi Sammalisto
aleksi.sammalisto@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X