Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pyeongchang 2018

Mitalikaksikko pelasti Suomen hiihtomaineen - "Miksi Suomessa ei enää osata hypätä?"

Menestys oli kahden hiihtäjän varassa, yhdistetyn ruuti suli hyppyrin nokalla, eikä mäessäkään nähty toivoa paremmasta.

Eero Hirvonen oli kisoissa kolme kertaa kuudes. Olympiamitaleiden voittaminen jäi seuraaviin kisoihin. Kuva: Heikki Saukkomaa
Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski olivat ne kaksi urheilijaa, joiden ansiosta Suomen olympiakomitean toimistossa voidaan vastedeskin hengittää rauhallisesti. Iivon kulta ja Kristan hopea ja kaksi pronssia vetivät maastohiihdon Pyeongchangin olympialaisissa plussalle ja siinä sivussa koko olympiajoukkueen.

Pärmäkoski pääsi kisoissa jo tasoihin norjalaisen idolinsa kanssa, mutta päätösmatkalla Marit Björgen oli ihan omaa luokkaansa.

Kahden menestyjän ohella Alpensian hiihtostadionilla ei nähty odotettuja suomalaisvenymisiä.Ristomatti Hakolan finaalipaikka sprintissä oli toki hieno saavutus, mutta jo toinen kuudes sija arvokisoissa hienoinen pettymys.

Kaikki neljä viestiä olivat pettymyksiä, vaikka niitä kääntelisi miten: 4:s, 4:s, 5:s ja yhdeksäs.

Ei yhtään mitään, vaikka ne Pyeongchangissa pyöriteltiinkin positiivisiksi, juurii näissä kisoissa miltei maksimisuorituksiksi.

Yhdistetyn mitaliläpimurto ei toteutunut

Yhdistetyn toivottu paluu mitalilajiksi ei toteutunut vielä Pyeongchangissa. Edellinen arvokisamitali on edelleen vuoden 2006 Torinon olympialaisten joukkuepronssi.

Eero Hirvonen oli kahdesti lähellä, kuudes, ja pystyi vielä joukkuekisassakin (Suomi kuudes) huippusuoritukseen. Nuori mies oli avauskisan jälkeen kuin maansa korttipöydässä hävinnyt, mutta pystyi joukkuekisan jälkeen olemaan jo ylpeä olympiadebyytistään, vaikka "eihän kukaan pistesijoja laske".

Ilkka Herolalle toisetkin olympiakisat olivat pettymys, mutta usko parempaan tulevaisuuteen ei horjunut. Normaalimäen kahdeksas sija antoi lopulta luottoa siihen, että "parhaimmillaan suorituskyky riittää mihin vain".

Oma lukunsa oli konkari Hannu Manninen, 39, jonka arvoa joukkueelle on vaikea mitata. Avauskilpailun 23. sija myös osoitti, ettei todennäköisesti viimeistä kertaa maajoukkueessa urheilleen Mannisen valinta kisoihin ollut mikään kunnianosoitus lajin legendalle. Valitettavasti sairastuminen kesken kisojen pilasi mahdollisuudet vielä parempiin suorituksiin.

Hirvosella ja Herolalla riittää töitä, että ruuti kuivuisi hyppyrin nokalla, Leevi Mutrulla ja Arttu Mäkiaholla taas siksi, että ruutia ylipäätään olisi.

Mistä menestyvä mäkihyppääjä?

Mäkihyppy on taitolaji, jossa kaikki on pienestä kiinni, mutta on käsittämätöntä, miksei lajin entisessä mahtimaassa osata enää hypätä. Koko talven aikana ei ole nähty edes yhtä tuurionnistumista.

Koko lajin nykytila on siinä, kun puolivaloilla harjoitteleva Janne Ahonen, 40, on joukon paras, ja ainoa toiselle kierrokselle selviytynyt mieshyppääjä. Ja ylivoimaisesti paras suomalainen myös joukkuemäessä, jossa joukkue sentään lunasti kahdeksannella sijallaan matkansa Etelä-Koreaan.

Tuloksellisesti paras suomalaishyppääjä oli Julia Kykkänen, joka oli 23:s. Valitettavasti Kykkäsenkin menestyskäyrä on menossa miesten suuntaan. Sijoitus jakaa hänen seitsemänsissä arvokisoissaan toiseksi huonointa. Parhaimmillaan Kykkänen on ollut 10:s Val di Fiemmen MM-kisoissa 2013.

Juha Hölttä
juha.holtta@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi