Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pyeongchang 2018

Suomalaisten sprinttihiihdossa on kehityksen paikka - tekniikka ja fysiikka eivät riitä

Suomalaishiihtäjien menestys sprinttihiihdossa ei ole aiheuttanut kuin hetkittäisiä hurraa-huutoja maailmancupin osakilpailuissa ja arvokisoissa on ollut hiljaisempaa Pirjo Mannisen (nyk. Muranen), Kati Venäläisen ja Virpi Kuitusen (nyk. Sarasvuo) jälkeen.

Aika-ajoista mennään laajalla rintamalla jatkoon, mutta erävaiheessa tie nousee pystyyn useimmiten aikaisemmin mitä aika-ajovauhti olisi antanut odottaa.

Sama kaava toistui tiistai-iltana Alpensian hiihtostadionilla Pyeongchangin olympialaisissa.

Kaikki kahdeksan suomalaista selvittivät karsinnan, mutta vain yksi (Ristomatti Hakola) pääsi finaaliin ja kaksi (Krista Pärmäkoski ja Martti Jylhä) etenivät välieriin. Loput viisi jäivät ensimmäiseen erävaiheeseen.

En ole ikinä hyytynyt noin radikaalisti. Sprintteri Ristomatti Hakola

Ennakkoasetelmiin nähden tulos oli vähintäänkin kohtuullinen, sprinttivalmentaja Olli Ohtonen piti sitä ihan hyvänä, vaikka toiveissa olikin ollut toinenkin finaalipaikka (Pärmäkoski).

Sprinttikisoja on arvokisoissa vain yksi, plus pariviesti, jossa pärjäävät normaalimatkojen hiihtäjätkin, mutta maailmancupissa ja sen toureilla sprinttien merkitys on isompi. Suomessa sprinttiin paneutuminen ei ilmeisesti ole oikein onnistut.

Kaikki naiset ovat yleishiihtäjiä ja "rinttereillä" on oma tiivis ryhmänsä, mutta kansainvälisiä läpimurtoja sieltä ei ole tullut. Tosin nyt Hakola lähestyy sitä.

Keväällä maastohiihto saa uuden päävalmentajan. Lajin yleisen mielenkiinnon ja tulevaisuuden kannalta kannattaisi satsata pikamatkan kehittämiseen, sillä jo ensi talvena kansainvälinen hiihto palaa television maksumuurien takaa kaikkien nähtäväksi ja kisoista melkein puolet on sprinttejä, mutta eivät ne kiinnosta, jos finaaleissa ei ole suomalaisia.

Yksi syy vaisuun menestykseen on urheilijoiden fysiikassa, kroppa ei kestä riittävän montaa rutistusta, kuten Hakola tunnusti tiistaina. Tai sitten tekniikka ei kestä sprinttivauhdissa, vaikka se toimii "distanssimatkoilla", kuten Pärmäkoski analysoi oma suoritustaan.

Ja sitten on vielä se taistelu. Tiistainakin suomalaiset antoivat tilaa välttääkseen kolareita ja joutuivat toisten aiheuttamiin "miinoihin", kuten Lauri Vuorinen.

Kovuutta tarvitaan lisää.

Kun arvokisoissa hiihdetään kilpaa, suomalaiset normaalimatkojen hiihtäjät lähtevät käytännössä lähes aina tavoittelemaan mitalia. Sprintissäkin niin varmasti tehdään, mutta se ei ole realismia.

Viime vuonna Hakolan MM-Lahden kuudes sija oli miesten ensimmäinen finaalipaikka arvokisoissa sitten Ari Palolahden nelossijan MM-Lahdessa 2001. Tiistaina Hakola teki mieshiihdon olympiahistoriaa, mutta naiset pysyivät vielä edellä. Kuitunen oli viides Torinossa vuonna 2006.

Viidenteen sijaan ja oman arvokisaennätykseensä Hakolakin tiistain finaalissa tähtäsi, mutta ei viimeisessä nousussa voinut mitään.

- Joku voisi luulla, että kaaduin siellä mäen päällä, mutta en kaatunut. Hiihdin täysillä loppuun, mutta en ole ikinä hyytynyt noin radikaalisti, tunnusti Hakola, joka hävisi yhdistelmäkilpailun pettymyksensä paikanneelle Norjan Johannes Höstflot Kläbolle yli 20 sekuntia.

Kultamitali meni oikeaan osoitteeseen, sillä nuori norjalainen on viime keväästä lähtien hallinnut lajia.

Paremmin vapaalla hiihtotavalla menestyneen Italian Frederico Pellegrinon hopea oli kisan yllätys, mutta OAR:n venäläisen Alexander Bolshunovin kapasiteetti tiedettiin.

- Voitin Bolshunovin Oloksella, nyt se on mitalimies. Marginaalit ovat pienet, huomautti Hakola, joka tietää itsekin, että finaalipettymyksestä huolimatta eteenpäin voi jatkaa pystypäin.

- Viime vuodesta on taas menty selvästi eteenpäin, vaikka nyt ei sijoitus parantunutkaan.

Siinä missä sprintti oli Hakolalle päämatka, oli se lauantain pronssimitalistille Krista Pärmäkoskelle "välipala" matkalla kohti seuraavia koitoksia. Toki Lahdessa asuva hiihtäjä myönsi, että ainakin pronssimahdollisuuksiaan hän oli vähän miettinyt, mutta "niin oli varmasti moni muukin".

Nyt pronssia juhli OAR:n Julia Belorukova Ruotsin Stina Nilssonin ja olympiavoittoa puolustaneen Norjan Maiken Caspersen Fallan takana. Tänä talvena kolme maailmancupin osakilpailua voittanut Nilsson hallitsi naisten kilpailua yhtä vakuuttavasti kun Kläbo miesten.

- Vielä en pysty suoriutumaan nopeasta haarakäynnistä sprintissä. Olen joka tapauksessa ihan tyytyväinen, vaikka olisi lopussa pitänyt osata lukea peliä paremmin, totesi Pärmäkoski, joka sai takasuoralla eteensä laskeneen Hanna Falkin sauvasta reiteensä.

- Oli hyvä vire, tilanne oli nollattu ja hyvä päivä oli. Vauhti ei vaan riittänyt finaaliin, tunnusti Pärmäkoski.

Martti Jylhä oli sprintissä kymmenes, Iivo Niskanen 14:s, Johanna Matintalo 19:s, Kerttu Niskanen 23:s, Aino-Kaisa Saarinen 25:s ja Lauri Vuorinen 29:s.

Editoitu 13.2.2018. Lisätty maininta Palolahdesta lauseeseen: Viime vuonna Hakolan MM-Lahden kuudes sija oli miesten ensimmäinen finaalipaikka arvokisoissa sitten Ari Palolahden nelossijan MM-Lahdessa 2001.

Juha Hölttä
juha.holtta@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo käyttänyt ilmaisen tutustumisjaksosi?

Tilaa ESS Verkko Plus nyt 3 kk vain 9,90 € / kk!

(norm. 14,50 € / kk)

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen