Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pyeongchang 2018

Laji, joka nousi tuhkista tähtiin

Yhdistetyn päävalmentaja Petter Kukkonen korostaa maajoukkuejärjestelmän ja tiiviin ryhmän merkitystä.

Petter Kukkonen on toiminut Suomen yhdistetyn maajoukkueessa päävalmentajana vuodesta 2012. Kuva: Vesa Moilanen

Miksi Suomi on noussut takaisin yhdistetyn huipulle vaikeiden vuosien jälkeen?

Maajoukkueen päävalmentajaksi kuusi vuotta sitten nimetty Petter Kukkonen tietää syyn.

- Kun tasomme romahti, niin huomasimme, että nyt pitää järjestäytyä uudestaan. Loimme alusta asti uuden järjestelmän. Ryhmäharjoittelusta tuli liittojohtoista, Kukkonen toteaa.

Suomen mäkihypyssä ja yhdistetyssä tehtiin samat virheet. Huippujen taakse jäi tyhjiö, joka paljastui kärkimiesten lopetettua. Juniorityö oli laiminlyöty, eikä uusi ahosia ja mannisia enää noussut.

Pojat ovat olleet kavereita pienestä lähtien ja he tekevät kalareissuja ja musajuttuja yhdessä. Maajoukkue on hyvin tiivis pieni ryhmittymä. Päävalmentaja Petter Kukkonen

Yhdistetyssä herättiin ongelmiin mäkihyppyä aiemmin vuonna 2010 ja kurssin oikaisu alkaa näkyä.

- Meillä on pienet resurssit, joten kokosimme nuorista lähtien urheilijat ja joukkueet yhteen ja aloimme harjoitella maajoukkuejohtoisesti. Kaikki turha selittely ja kikkailu jätettiin pois. Aloitimme kovan ja yksinkertaisen harjoittelun.

Yhdistetyn joukkueen vahvuus on nimenomaan joukkue, ryhmä. Ei pelkästään yksilöurheilijat eri puolilta Suomea.

- Laji oli menossa siihen, että kukin tekee omillaan, mikä on perinteinen suomalainen tapa yksilölajeissa. Ammattiosaamista ja rahaa ei kuitenkaan riitä joka paikkaan. Kokosimme kaiken tietotaidon yhteen kasaan. Se on kustannustehokasta ja siinä on valmentajien välistä vuoropuhelua.

Kukkosen mukaan nykyiset urheilijat haluavat tehdä yhdessä. Samalla syntyy kilpailua ja sparrausta.

- Joukko vetää kaikkia eteenpäin telaketjumeiningillä.

Leiritystä lisätty

Yhdistetyn maajoukkue on lisännyt leiritystä ja yhdessäoloa. Harjoitusleirejä on 80-90 päivää kesä-marraskuussa parin viikon välein. Valtaosa leireistä on Vuokatissa ja loput Keski-Euroopassa. Kilpailukausi tuo ryhmäytymistä sata päivää lisää.

Kukkosen mukaan yhteisöllisyys on maajoukkueen kantava voima.

- Pojat ovat olleet kavereita pienestä lähtien ja he tekevät kalareissuja ja musajuttuja yhdessä. Maajoukkue on hyvin tiivis pieni ryhmittymä. Sellainen on helpompi rakentaa pienessä lajissa.

Kukkonen aloitti työnteon maajoukkueen nuorten miesten kanssa kahdeksan vuotta sitten.

- Ilkka (Herola) ja Leevi (Mutru) olivat silloin 15 vuotta, Eero (Hirvonen) 14 ja Arttu (Mäkiaho) 13. Siitä lähdettiin liikkeelle. Aluksi hypättiin 40-50 metrin mäestä ja suurin piirtein pyyhittiin poikien persaus leirillä. On tämä ollut hieno tie tänne, Kukkonen nauraa.

Nyt nelikko on olympialaisissa. Hirvonen ja Herola ovat jopa potentiaalisia mitalisteja - samoin yhdistetyn joukkue.

Polku toimii todistetusti.

- Unelmana on ottaa mitali täältä.

Menestys tuonut huomiota ja rahaa

Yhdistetyn menestys näkyy jo. Val di Fiemmen MM-kisoissa 2013 yhdistetyn suomalaisinfossa oli paikalla kaksi toimittajaa. Pyeongchangin olympiainfossa kommentteja jonotti reilusti yli kymmenen median edustajaa.

Kukkonen on nähnyt, kuinka menestys poikii monenlaista hyvää.

- Taustat ovat kehittyneet viime vuosina. Huippu-urheiluyksikkö on lisännyt panostusta ja olemme saaneet apua KIHU:lta. Käytettävissä on ollut psyykkinen valmentaja, urheilulääkäri, ravitsemusterapeutti, mäkivalmentaja ja fysioterapeutti, Kukkonen luettelee.

Myös mäkivalmentajana tunnettu olympiajohtaja Mika Kojonkoski on ollut viimeisen vuoden aiempaa tiiviimmin yhdistetyn apuna.

- Menestyksen myötä median ja ihmisten kiinnostus sekä budjetti ovat kasvaneet.

- Näin sen pitääkin mennä. Jos olet huono, niin ei se ketään kiinnosta eikä pidäkään kiinnostaa.

Kukkonen näkee, että Saksan Johannes Rydzek ja Eric Frenzel ovat vielä huippu-urheilijoina askeleen suomalaisia edellä.

- Seuraavan olympiadin aikana ratkeaa, nouseeko joku miehistämme absoluuttiselle huipulle. Viimeinen nousu vaatii hyppyrimäessä puhtaampaa ponnistustekniikkaa. Lisäksi hiihdossa tarvitsemme parempaa irtiottokykyä loppuratkaisuihin, Kukkonen näkee.

Lajin suurin ongelma on, että junioreita ja harrastajia on vähän. Haaviin tarttuu harvoin lahjakkuuksia ja niitä, jotka haluavat heittäytyä urheilijan polulle.

- Pitää saavuttaa menestystä ja luoda esikuvia, ja sen jälkeen on saatava järjestelmä toimimaan, Kukkonen kiteyttää.

Jarmo Sieviläinen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X