Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Moottoriurheilu

"Iivo Niskanen olisi tunnin jälkeen ihan lopussa" - lahtelainen enduroharrastaja kertoo, miksi aina on ajokeli

Lahtelainen Janne Koljonen tiesi jo 4-vuotiaana haluavansa ajaa, mutta odotus oli pitkä.

Janne Koljonen vauhdissa Kouvolassa pidetyissä endurokisoissa viime vuonna. Kuva: Cay Leppälä

Rämäpää, joka ei halua koskaan kasvaa ihan aikuiseksi. Keskittymishäiriöinen mies, jota vaara kiehtoo, ja joka heittäytyy täysillä niin työntekoon kuin harrastuksiin. Sellainen on omien sanojensa mukaan lahtelainen Janne Koljonen, jolle enduro on "kaikki".

– Elän, syön ja hengitän enduroa, se on minulle elämäntapa. En voisi olla ajamatta. Pelaan myös höntsälätkää, mutta olen miettinyt sen lopettamista, koska pääni ei kestäisi sitä, jos joutuisin lopettamaan ajamisen jääkiekossa sattuvan haverin takia, Koljonen sanoo.

Sattuu sitä nimittäin endurossakin. Koljosen pitäisi malttaa pysyä kolme kuukautta pois pyörän satulasta. Hän loukkasi itsensä endurotreeneissä – kuinkas muuten – ja joutui olkapääleikkaukseen.

– Toisille sattuu enemmän kuin toisille, ja minulle taitaa sattua enemmän. On minulla murtunut sormia ja varpaitakin prätkäilyn takia, ja jääkiekossa omat vahinkonsa. Mutta en silti edes mieti enduron lopettamista.

Talon mukana tuli SM-tason miesluola

Koljosen miesluolassa on runsaasti säilytystilaa pyörän osille ja varusteille ja oma tila ajokamoille. Tallissa on myös pesukone ajokamojen pesua varten ja jopa astianpesukone pyöränosien pesemiseen. Työkaluvaunun kokoluokka tekee vaikutuksen sellaiseenkin, joka ei työkaluja osaa käyttää.

Omakotitalon pihalla on katos, jossa voi kesäisin säilyttää enduropyöriä, joita on kertynyt perheeseen jo useampi. Myös Koljosen vaimolla Mila Koljosella on oma pyöränsä.

Janne Koljosen työkaluvaunusta löytyy sopiva väline melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tässä vasta alkua. Kuva: Sami Lettojärvi

– Minua kutsutaan professoriksi, koska minulla on kisoissakin aina mukana kaikki mahdolliset välineet ja varusteet kaiken varalta, Janne Koljonen kertoo.

Vaikka enduron harrastaminen ei välttämättä vaadi niin hulppeita tiloja kuin Koljosilla on, kuraisten ajokamojen kanssa touhuilu kerrostaloasunnossa voi olla hieman haasteellista.

– Tässä talossa asui minua ennen SM-tason endurokuski. Pesukoneet olivat täällä jo valmiina. Sanoinkin heille, että tänne voi jättää myös ajotaitoja, Janne Koljonen hymyilee.

Ajotaitojen ohella enduro kysyy fyysistä kuntoa. Aloittelijallakin on hyvä olla jonkinlainen peruskunto. Koljonen hiihtää, maastopyöräilee ja tekee lihaskuntotreenejä.

Iivo Niskanen voi olla hyvässä kunnossa, mutta se ei tarkoita, että hänellä olisi hyvä ajokunto. Väitän, että Niskanen olisi endurotunnin jälkeen ihan lopussa.

Janne Koljonen osti pikkupyörän viihdykkeekseen loukkaannuttuaan endurotreeneissä. Jotain pärisevää täytyy olla koko ajan työn alla. Kuva: Sami Lettojärvi

Kokemus Päitsissä sekoitti nuoren pojan pään

Koljonen tiesi jo 4-vuotiaasta asti haluavansa ajaa, mutta joutui odottamaan aikuiseksi asti ennen kuin se oli mahdollista. Ensimmäisen enduropyöränsä hän osti viisi vuotta sitten. Ja mitä enemmän Koljonen ajoi, sitä suuremmin hänelle tuli tunne, että enduro on se oma juttu.

– Enduroa voi periaatteessa harrastaa kuka tahansa, mutta pyöriä pitää osata korjata ja ropailla. Jos sitä ei osaa itse, pitää lähipiiristä löytyä joku, joka osaa. Muuten harrastaminen ei onnistu. Meitä on iso veljessarja, ja jos olisimme kaikki saaneet harrastaa ajamista, isän olisi pitänyt jättää päivätyö ja siirtyä mekaanikoksi.

Isä, veljet ja serkukset olivat mukana silloin, kun enduro todella iski jälkensä nuoren Koljosen tajuntaan. Suvun miehet olivat aikoinaan katsomassa Päijänteen ympäriajoa eli Päitsiä siirtymän varrella, kun jo edesmennyt endurokuski Mika Ahola revitteli ohitse voitonmerkkiä näyttäen. Ahola voitti enduron maailmanmestaruuden viisi kertaa peräkkäin ja Päitsin kuusi kertaa peräkkäin.

Aholan ajo teki pieneen Janne Koljoseen lähtemättömän vaikutuksen. Nyt 29-vuotias Koljonen pitää "pyörää käynnissä 150 tuntia vuodessa" ja osallistuu 1–3 kilpailuun vuoden aikana.

– Tavoitteeni on edetä B-luokasta A-luokkaan. Silloin voin panna pyörääni tarran jossa lukee "syöttö päällä". Se tarkoittaa, että ajo sujuu erinomaisesti, sitä on niin sanotusti zonessa. Toistaiseksi tarrassa lukee "syöttö päälle".

Lahtelainen Janne Koljonen omistaa jo useamman pyörän, ja lähin treenipaikka enduroajoihin löytyy oman kodin lähistöltä. Kuva: Sami Lettojärvi

Lajiin saa kulumaan kaikki rahat, mutta se ei haittaa

Enduron harrastamiseen on Lahden alueella Koljosen mielestä liian vähän ajopaikkoja. Ajaminen aiheuttaa joitakin ihmisiä ärsyttäviä melupäästöjä, ja jos haluaa käyttää laillisia paikkoja tai haluaa kilpailla lajissa, täytyy liittyä moottoriurheiluseuraan. Koljonen kuuluu Salpausselän moottoriurheilijoihin.

Käyttökelpoisen enduropyörän saa Koljosen mukaan halvimmillaan 2 500 eurolla. Lisäksi kuluviin ja hajoaviin pyöränosiin, vakuutuksiin ja kilpailulisensseihin pitää olla valmis sijoittamaan.

– Kaikki rahathan tähän menee, mitä tulee, Koljonen naurahtaa.

Kaikesta päätellen laji tarjoaa hänelle sellaiset kicksit, ettei maksaminen haittaa.

– Jos tästä talosta joskus muutan, muutan sellaiseen paikkaan, jossa pääsen ajamaan suoraan tallista, hän haaveilee.

Pyörää puretaan vaikka iltamyöhälle kunnes vika selviää

Yksi syy siihen, että Koljonen heittäytyy harrastukseensa niin täysillä on se, että hänellä on pakko olla vastapaino työlle Öljypisteen aluepäällikkönä. Asentajana yrityksessä aikoinaan aloittanut Koljonen uskoo edenneensä urallaan juuri tinkimättömän asenteensa takia.

– Jos huomaan, että pyörästä hajoaa ajon aikana jotain, puran pyörää vaikka kello 23 illalla siihen asti, kunnes tiedän, mikä siinä on vialla.

Sama asenne hänellä on myös työelämässä. Koljonen sanoo, että jos ei olisi enduroa, hän tekisi todennäköisesti töitä kellon ympäri.

Enduro, luotettavuuslaji

Sanastovinkkejä ummikolle

Mantsa, luotsa, enska = enduro

Vetää lamppuun, ajaa takavaloon, hävitä maisemaan, lyödä tarra selkään = ajaa kovempaa kuin kaveri

Myrkyttää, syöttää = ajaa

Syöttö päällä = ajaa hyvin ja nopeasti ”zone-tilassa”

Mantsalinkku, perselinkku = enduromiesten yritys hypätä crossimaiseen tyyliin

Spoorikettu = talviajon spesialisti

Vetää OTB:t = lentää sarvien yli, over the bar

Kärmeskunnossa = reitti on märkä ja vaikeasti ajettava (viittaa legendaariseen Kärme kustaan kiemurat -kilpailuun)

Piikki, pikkunelari, puolikas, nelipätkä = nimityksiä erikokoisille ja erityyppisille pyörille

Sekoittaa = pyörä lähtee hallinnasta hetkellisesti

Lähteä tukat = kaatua

Mantsamasennus = hetkellisesti kadonnut ajofiilis

Tuppi nurin, sinkki kireällä, isolla kraanalla = ajaa täydellä kaasulla

Faijapussit = talvella sormia kylmältä suojaavat pussit hanskojen ja kahvojen päällä, vanhempien kuskien suosiossa.

Lähde: Janne Koljonen
Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X