Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Jalkapallo
Mikael
Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi

Kolumni: Suomessa MM-futisfanin reitti kulkee sohvan kautta someen

Ei ole tarvinnut matkustaa Venäjälle asti kokeakseen tunneryöppyjä meneillään olevista jalkapallon MM-kisoista. Sosiaalisessa mediassa olen nähnyt toisteltavan, että nämä ovat olleet hulluimmat kisat vuosikausiin. Tai ikinä.

Kisaisäntä Venäjä ei ollutkaan floppi, hallitseva maailmanmestari Saksa oli. Ahdistuneen Argentiinan jokainen ottelu oli niin karseaa draamaa, ettei ihme, että Diego Maradonalla meinasi pumppu pettää. Ruotsi menestyy ilman Zlatania ja Englanti voittaa rankkarikisan. Turnaus on tuhansien tarinoiden sammio.

Tästä herkusta me suomalaiset olemme saaneet nauttia – enimmäkseen kotisohvillamme. Ja sitten siitä jatketaan somessa.

***

Toista oli Hampurissa, jossa vietin viikon loman kisojen alkupäivinä.

Reissun ensimmäisen päivän iltana lähdin kämpiltä kohti ravintolakeskittymää, ja ohi ajoi auto torvet soiden. Auton katto oli kääritty Iranin lippuun. Sisältä matkustajat työntyivät puoliksi ikkunasta ulos kajauttamaan ilonhuutojaan ja heiluttelivat pienempiä lippuja. Iran oli juuri voittanut avausottelussaan Marokon.

Samana iltana seurasin Portugali–Espanja-jännäriä pitserian täpötäydellä terassilla. Kuuden maalin ottelussa molempien fanit saivat tuulettaa monta kertaa. Tässä ravintolassa espanjalaisilla oli pieni ylivoima, mutta vain niukasti. Voin kuvitella, millainen lusitaanien kuhina lähialueen portugalilaisravintoloissa kävi samaan aikaan.

Innokkaimmat ilakoijat, tai ainakaan enemmistö heistä, eivät siis olleet kantasaksalaisia tai gloryhunter-turisteja. He olivat ainakin juuriltaan kannattamansa maan edustajia tai jollakin tavalla sidoksissa sinne. Sellaista on elämä oikeasti monikulttuurisessa kaupungissa.

***

Juuri ennen kisojen alkua olin haastatellut FC Lahden venäläispelaajia ja kysynyt heidän mietteitään MM-kotikisoista. Haastattelua sivusta seurannut virolaisvahvistus Artjom Dmitrijev kysyi ohimennen, minkä verran Lahdessa on ravintoloita tai muita yleisiä tiloja, joissa MM-futista voisi katsoa porukalla.

Aika heikkoa on, pahoittelin. Kaupungin isoin urheilubaari Seiväs lopetti juuri toimintansa kannattamattomana. Möysän Musaklubi on varta vasten pystyttänyt kisastudion MM-turnauksen ajaksi, mutta sitä en silloin tiennyt Dmitrijeville vinkata, eikä se kokonaiskuvaa muuta. Tarjonta on vähäistä.

Ohi ajaneen auton katto oli kääritty Iranin lippuun.

Hampurissa en Sternschanzen vilkkaassa kaupunginosassa törmännyt yhteenkään varsinaiseen sporttibaariin, mutta en nähnyt montaa sellaistakaan ravintolaa, jossa tv ei olisi ollut otteluiden aikana päällä. Liian iso riski menettää potentiaalisia asikkaita, jos ei MM-jalkapalloa näytetä.

Sitten oli vielä Saksan pelipäivät. Kulttijoukkue FC St. Paulin kotistadionin vieressä oli jättiscreenillä varustettu valtava fanipuisto, jossa oli tilaa 40 000 katsojalle. Se on Helsingin Olympiastadionin kapasiteetin verran väkeä, ylikin.

***

Ei voi odottaa, että MM-jalkapallon katsomiskulttuuri muuttuisi Suomessa yhtäkkiä samanlaiseksi kuin Saksassa. Olisi hiukan outoa ja opportunististakin, jos tällainen ilmiö syntyisi pelkästään vieraita maita fanittamalla.

Mutta sinä kauniina päivänä, kun Suomi pelaa jalkapallon arvokisoissa, toivon ravintoloiden ja muiden yleisten kisakatsomoiden olevan pullollaan ihmisiä, iloa ja intoa. Kaikkein mieluiten niin, että ravintolan myymät tuotteet toimivat katalyyttinä fiiliksen nostattamiseen, mutta että ne eivät olisi pääasia.

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi