Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time

Välitodistuksen aika: Näin Janne Laukkanen on Pelicans-urheilupomona suoriutunut

Laukkasen aikakausi Pelicansissa on ollut kaksijakoinen. Kaksi ensimmäistä täyttä kautta olivat erittäin vahvoja näyttöjä osaamisesta, mutta kuluva syksy on vetänyt paljon hyvää vessasta alas.

Janne Laukkanen on toiminut Pelicansin urheilutoimenjohtajana kesästä 2016 lähtien. Kuva: Sami Kuusivirta

Pelicansin syyskausi jääkiekon Liigassa on ollut mahalasku. Päävalmentaja Ville Nieminen maksoi siitä jo hintansa ja menetti työnsä. Vihaisten kannattajien kritiikki on moukaroinut myös urheilutoimenjohtaja Janne Laukkasta, jonka vastuulla joukkueen kokoaminen on ollut.

Tänä vuonna Laukkanen on kiistatta epäonnistunut työssään. Hän on kuitenkin 3,5-vuotisella toimikaudellaan tehnyt niin paljon hyvää työtä, että plussia ja miinuksia vertailtaessa vaaka pysyy vielä kirkkaasti plussan puolella.

Laukkanen aloitti työssään kesällä 2016. Kauden 2017–18 Pelicansia voi pitää ensimmäisenä hänen rakentamanaan joukkueena.

Etelä-Suomen Sanomat kävi läpi kausi kaudelta Laukkasen aikakauden hankinnat ja miten ne ovat onnistuneet.

Kausi 2017–18

Osumat: Libor Sulak, Aleksi Mustonen, Casimir Jürgens, Borna Rendulic, Jesse Saarinen, Jesse Mankinen

Hudit: Joel Mustonen

Rajatapaukset: Vadim Pereskokov, Jordan Rowley

Sulak ja Jürgens olivat kohtuuhintaisia huippulöytöjä. Rendulic pelasi Pelicansissa vain vähän aikaa, mutta ehti olla joukkueelle avuksi, ja kroaatin KHL-siirrosta tippui Pelicansille rahaa, joka osittain mahdollisti Mankisen hankinnan.

Kausi ei ollut urheilullinen menestys, mutta lähtökohdatkin olivat vaikeat. Edelliskeväänä joukkueen vahva oli hajonnut palasiksi, avainpelaajat piti löytää muualta ja rahahanat olivat suhteellisen tiukassa. Laukkanen valoi hyvän pohjan seuraavan kauden onnistumisille.

Arvosana: 9-.

Libor Sulak oli Laukkasen ensimmäinen löytö ulkomailta. Kuva: Katja Luoma

2018–19

Osumat: Jakub Skarek, Jussi Olkinuora, Oliwer Kaski, Miihkali Teppo, Hynek Zohorna, Henrik Nilsson, Jesse Ylönen

Hudit: Manuel Ganahl, Niklas Salo, Keni Karalahti, Mikko Laine

Rajatapaukset: Aleksandr Shtshemerov, Juhamatti Aaltonen, Jordan Rowley, Miro Keskitalo

Kaski oli sensaatio, Olkinuora ja Zohorna Liigan eliittiä pelipaikoillaan, Teppo ja Nilsson jämeriä joukkuepelaajia, Ylönen ja Skarek tulevaisuuden huippukykyjä.

Hudit olivat niitä pelaajia, joihin ei valtavia odotuksiakaan kohdistunut. Lainetta lukuun ottamatta kaikille löytyi uusi seura jo syyskauden aikana ja palkkarasite poistui.

Kauden loppusuoralla mukaan tullut Aaltonen on huimista runkosarjatehoistaan huolimatta merkittävä rajatapaukseksi, sillä hän ei noussut ratkaisupeleissä siihen rooliin jota häneltä odotettiin.

Mitalit jäivät saavuttamatta, mutta pelaajamateriaalin laadusta se ei jäänyt kiinni. Alle kahden miljoonan euron budjetilla ei kovin paljon parempaa nippua saa kasaan.

Arvosana:

Oliwer Kaski palkittiin viime kaudella Liigan runkosarjan parhaana pelaajana. Kuva: Mirja Hussain

2019–20

On liian aikaista jakaa lopullisia tuomioita hankintojen onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Tässä vaiheessa tilannekuva on, että kesällä ja keväällä tulleista uusista kenttäpelaajista yksikään ei ole ylittänyt odotuksia. Alle on pelannut monikin, etunenässä Otto Nieminen, Jonatan Tanus ja Frank Gymer, jotka hankittiin tekemään tulosta hyökkäyspäässä, sekä konkari Topi Jaakola, jonka suoritustaso puolustuksessa on ollut hälyttävän heilahteleva.

Kesken kauden tulleet Alex Lintuniemi ja JYP-laina Ossi Ikonen ovat olleet vahvistuksia. Koska joukkueen suurinta akilleenkantapäätä eli puolustusta on vahvistettu, pelin vuotokohtiin päästään tarttumaan kunnolla ja sitä kautta hyökkäyskin voi parantaa. Toisaalta maalivahtipeli on nyt suurempi kysymysmerkki Tomi Karhusen lähdettyä Sveitsiin.

Otto Niemiseltä odotetuaa nähtyä enemmän. Kuva: Sami Kuusivirta

Laukkasen epäonnistumiseksi on laskettava myös kevään valmentajasopimussekoilu, joka jätti syvän railon seurajohdon ja päävalmentaja Niemisen välille.

Toisaalta pelaajien alisuorittamista ei voi sälyttää liikaa urheilutoimenjohtajan syyksi. Valmennuksella ja pelaajilla itsellään on vastuunsa, kun lähes kaikki pelaavat alle sen tason mitä edelliskaudella heiltä on yksilöinä nähty.

Arvosana: 5

Loppuhuomio

Jutussa mainituista hankinnoista kaikki eivät ole olleet Laukkasen löytöjä, vaan valmennusjohdolla on ollut vaikutusta osaan siirroista. Arvostelun kannalta tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä urheilutoimenjohtajalla kuuluu olla viimeinen sana pelaajapäätöksissä, eikä hänen tulisi hyväksyä sellaisia hankintoja, joita ei itse joukkueeseen halua.

Lue myös: ”Mieluummin tässä porukassa kuin kotona” – MM-kisat ajavat Nuorilla Leijonilla kotijoulunkin ohi
 
Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi