Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time

Kultaleijona Topi Jaakola yllätti kesällä siirtymällä Pelicansiin, mutta isommat otsikot olivat vasta tulossa

Topi Jaakola on maailmanmestari, nelinkertainen Suomen mestari – ja alakulttuurimesenaatti. Hän puhuu urheilun ja politiikan suhteestakin eri tavalla kuin useimmat urheilijat.

Topi Jaakola, 35, kiekkoili kymmenen kautta ulkomailla. Kokenut Pelicans-pakki ei enää hingu Suomen ulkopuolelle. Kuva: Sami Lettojärvi

Kun Pelicansin kokoinen seura onnistuu nappaamaan miehistöönsä jääkiekon maailmanmestarin ja nelinkertaisen Suomen mestarin, ensimmäisenä saattaa tulla mieleen, että tässä on jokin koira haudattuna.

Tavallaan onkin. Topi Jaakola pelasi koko viime kauden aikana vain yhden ammattilaistason ottelun. Jaakolaa kiusannut selkävamma osoittautui niin sitkeäksi, että hän purki lokakuussa sopimuksensa TPS:ään omasta aloitteestaan, oli tammikuun loppuun asti työkyvyttömänä eikä enää sen jälkeen löytänyt loppukaudeksi sopivaa pelipaikkaa itselleen.

Oli paljon aikaa ja paljon mietittävää. Yksi kysymys oli, haluaako hän ylipäätään jatkaa pelaajauraansa.

Päässä muhi myös yksi jääkiekon ulkopuolinen hanke, joka toisi hänelle väistämättä enemmän huomiota kuin mikään mitä hän on jäällä tehnyt.

"Haihtuvi nuoruus"

Jaakola saapuu haastatteluun lahtelaiseen lounasravintolaan suoraan lääkärin vastaanotolta. Kyseessä on ollut rutiininomainen terveystarkastus, jonka jäljiltä ei ole mitään huolestuttavaa kerrottavaa.

Elokuun pelit ovat osoittaneet, että Jaakola on huippukunnossa. Hän on viilettänyt jäällä kuin mitään selkävammaa ei olisi ollutkaan.

– Kunto sinällään on tuntunut hyvältä, Jaakola vahvistaa.

– Enemmänkin kyse on rytmiin ja havainnointiin kiinni pääsemisestä. Sekin on sieltä tuloillaan.

Motivaatio uran jatkamiseen löytyi keväällä. Suuri merkitys oli onnistuneella kuntoutuksella, ja siinä taas suuri merkitys oli urheilulääketieteen huippuosaajalla Harri Hakkaraisella, joka pestattiin keväällä Pelicansin palvelukseen. Hakkarainen ja Jaakola ovat tunteneet toisensa Kärpistä ja maajoukkueesta jo viime vuosikymmeneltä alkaen.

Kunnossa ollessaan oululaiskasvatti on tärkeä vahvistus Pelicansille. Jaakola ei voi korvata Oliwer Kasken ja Mikko Kousan mukana lähteneitä tehoja, mutta hän tuo takalinjoille kokemusta, näkemystä ja rauhallisuutta.

Pelicansissa Jaakolalle lankeaa joukkueen vanhimman pelaajan titteli. Hän täyttää marraskuussa 36 vuotta.

Joukkueen ainoat muut yli kolmekymppiset ovat Juhamatti Aaltonen, 34, ja Antti Tyrväinen, 30. Tomi Karhusella tasaluku tärähtää mittariin lokakuussa.

– Muutaman viime vuoden ajan olen kuulunut joukkueissani vanhimpien pelaajien joukkoon, mutta vanhin en ole koskaan aiemmin ollut, Jaakola kertoo.

Miltä titteli kuulostaa hänen korvissaan?

– Haihtuvi nuoruus.

Jaakola on Pelicansin vanhin pelaaja alkavalla Liiga-kaudella. Kuva: Antti Yrjönen

Sekaisin maailmanmestaruudesta

Keväällä 2011 Suomi sekosi Leijonien maailmanmestaruudesta, Mikael Granlundin ilmaveivistä ja kultajuhlien jälkihumusta.

Niistä parista miljoonasta suomalaisesta, jotka katsoivat finaaliottelua, todennäköisesti aika pieni osa tietää tai ainakaan muistaa enää, että Topi Jaakola kuului Leijonien kultaryhmään.

Jaakolan arkea maailmanmestaruus ei muuttanut, hän sai edelleen kävellä kaupungilla rauhassa. Pelaajan pään sisällä oli hiukan rauhattomampaa.

– Olihan se iso juttu. Se sai jollakin tavalla liiankin ison merkityksen ja mittasuhteet, vaikkei elämää sinänsä miksikään muuttanut.

– Se matka, ja kaikki, mitä siitä seurasi. Se oli iso kokemus sille ihmiselle, joka siihen aikaan olin.

Millä tavalla?

– Ehkä eniten on jäänyt mieleen se vastaanotto. Se oli poikkeuksellinen, vavahduttava kokemus. Ei sellaisesta voinut etukäteen tietää, mitä odottaa.

Maajoukkueuralta Jaakolalle jäi ansioluetteloon kaikkiaan seitsemät MM-kisat ja kullan lisäksi yksi hopeamitali. Viimeisen kerran hän pelasi Leijonissa kevään 2017 MM-kisoissa.

Kysymykseen, olisivatko Pyeongchangin talviolympialaiset 2018 vielä kiinnostaneet häntä pelaajana, Jaakola ei vastaa suoraan.

– Minun maajoukkueurani loppui Pariisin MM-kisoihin, hän sanoo avaamatta asiaa sen enempää.

Taustalla pysyvä alakulttuurimesenaatti

Topi Jaakola ei vielä tiedä, mitä aikoo tehdä pelaajauransa päätyttyä. Kuva: Sami Lettojärvi

MM-kullan voittaminen ei tehnyt Jaakolasta julkkista, mutta viime kesänä hän nousi uutisotsikoihin tavalla, joka yllätti jääkiekkoyleisön täysin.

Kesäkuun alussa, vajaa viikko Jaakolan Pelicans-siirron julkistamisen jälkeen, julkisuuteen kerrottiin edesmenneen toimittaja Perttu Häkkisen työtä kunnioittavan säätiön perustamisesta. Säätiön oman kuvauksen mukaan se "tukee 'marginaalipaskaa' eli omaehtoista taidetta ja tutkimusta".

Säätiön alkupääoman, 50 000 euroa, lahjoitti Topi Jaakola.

Jaakola ei tuntenut Häkkistä henkilökohtaisesti, mutta arvosti ja kunnioitti tämän työtä ja ajattelutapaa.

– Häkkinen ei arvottanut ihmisiä yhteiskunnallisen statuksen, poliittisten aatteiden tai koulutustason perusteella, vaan suhtautui kaikkiin tasavertaisesti ja kunnioittavasti. Häkkinen jätti jälkeensä hengenperinnön, jota täytyy tukea myös tulevaisuudessa, hän sanoi säätiön perustamistiedotteessa.

Sen enempää Jaakola ei ole julkisuudessa säätiön asioita kommentoinut.

– Topi haluaa olla mieluummin tällainen taustalla pysyvä alakulttuurimesenaatti, säätiön perustajajäseniin kuuluva Panu Hietaneva kertoi Helsingin Sanomille kesäkuussa.

Linja pitää tässäkin haastattelussa. Mitä tulee Jaakolan julkisuussuhteeseen, hän ei itse sitä lähde ruotimaan, mutta tämän pystyy ulkopuolinenkin päättelemään: huippujääkiekkoilija on julkisessa ammatissa, ja jos juoksee kaikkia haastatteluita karkuun tai heittäytyy hankalaksi, entinen tavallisuuden perikuva saattaa yhtäkkiä saada omalaatuisen erakon maineen. Se tuskin on tavoitteena, jos on aiemmin onnistunut olemaan suorastaan hajuton ja mauton persoona.

Yksi varovainen kysymys kiellettyä aihetta sivuten. Jääkiekkoilijoiden tekemä hyväntekeväisyystyö ei ole uusi ilmiö, mutta tietääkö Jaakola ketään toista urheilijaa, joka olisi kerännyt varoja kulttuurialan hankkeisiin?

– En tiedä. Ei ole mitään hajua, millaisia kohteita muilla on ollut. Äkkiseltään tuntuu, että ne liittyvät yleensä urheilijan omaan lajiin tai terveystyöhön.

Lämpimiä muistoja kaukaa idästä

Jääkiekkokaan ei ole pelkkää jääkiekkoa. Kun katsoo Jaakolan mittavan uran etappeja, ei tule ensimmäiseksi mieleen kysyä, millaista karvauspeliä KHL-seura Amur Habarovsk pelasi, vaan millaista elämä oli siellä Habarovskissa 6 000 kilometrin päässä Suomesta.

– Helsingin kokoinen kaupunki, turvallinen, hyviä ravintoloita. Sehän on suunnilleen Pohjois-Italian tai Wienin korkeudella. Vaikka olisi ollut kuinka järkyttävän kylmä, aurinko paistoi joka päivä, Jaakola kuvailee muistojaan itäiseltä Venäjältä läheltä Kiinan rajaa.

Urheilu ja politiikka ovat varmaan menneet aika lailla käsi kädessä läpi historian. Pelicans-puolustaja Topi Jaakola

– Matkustaminen oli se juttu, joka toi haasteensa. Jos kaupunki olisi lähempänä länttä, se voisi olla yksi suosituimpia paikkoja siinä sarjassa.

Vaan kun ei ole. Amurin joukkue matkustaa KHL-kauden aikana pitkälti yli 100 000 kilometriä ja elää kroonisesti aikaerorasituksessa.

– Olen muistellut Habarovskia lämmöllä, mutta samalla ihmetellyt, miten sitä jaksoi. Paljonhan se oli väsymyksen kanssa tappelemista.

– Yksi pelikaveri sanoi minulle ennen sinne lähtemistä parhaan mahdollisen vinkin. Suurin työ on tehtävä ennen kuin sinne lähtee. Asennoitua ja suhtautua siihen, että hommat ja tavat tehdä asioita voivat olla hyvin erilaisia.

Ennen Habarovskia Jaakola oli pelannut neljä edellistä kautta Ruotsissa. Hyppy uuteen liigaan oli iso haaste niin urheilullisesti kuin siviilielämän kannalta. Lopulta Jaakola viihtyi KHL:ssä viisi kautta putkeen 2012–17. Habarovskissa ja nyttemmin jo kuopatussa Lev Prahassa hän pelasi yhden kauden kummassakin, Jokereissa kolme kautta.

– Oli vain ajatuksena päästä kovempaan kiekkoliigaan. Olen joskus verrannut KHL:ää Euro Hockey Tour -tason peleihin. Ei nyt joka sarjakierros, mutta suurin osa sarjapeleistä oli tosi vaativia. Kaikki se reissaaminen oli välttämätöntä pahaa siinä ympärillä.

Rakenteita pitää kyseenalaistaa

Taloudellisesti KHL ei ole kestävällä pohjalla, vaan seurat ovat täysin riippuvaisia valtion ja vauraiden energiayhtiöiden rahoituksesta.

Jaakola tietää tämän ja voi sanoa sen myös ääneen. Paluuaikeita KHL:ään ei ole.

– Urheilu ja politiikka ovat varmaan menneet aika lailla käsi kädessä läpi historian, hän pohtii.

Lausunto on päinvastainen kuin urheilijoiden tavanomainen "urheilua ja poliitikkaa ei pidä sotkea keskenään" -hokema. Jaakolan mielestä rakenteita on hyvä välillä kyseenalaistaa.

KHL:ssä pelaaminen on ollut hänelle monin tavoin silmiä avaava kokemus.

– Jokainen tarkkailee ympäristöä omalla tavallaan. Minulle se on ollut rikkaus, kun on kiinnostanut nähdä erilaisia kulttuureja ja tapoja tehdä asioita.

– En tiedä, pitäisikö matkailua harrastaa jatkossa vain oman pään sisällä. Matkailulla on monet kasvot. Oppii ymmärtämään kanssaihmistä.

Kiitollinen kaikesta

Jääkiekkoilijana Jaakola ei enää hingu maailmalle. Kun hän viime talven kuntoutusjakson aikana pohti uransa jatkoa, selvää oli, että pelit jatkuisivat kotimaassa jos jossain.

Yhteensä kymmenen kautta vierähti KHL:ssä ja Ruotsissa. Pohjois-Amerikka jäi pelaajana näkemättä.

– En ole osannut sitä harmitella. Joidenkin kisareissujen jälkeen käytiin joitakin keskusteluja, mutta ei ikinä mitään konkreettista, Jaakola kertoo virityksistään Atlantin taakse.

– Tässä ollaan "elämältä kaiken sain" -hengessä. Olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea.

Pelicansiin liittymistä Jaakolalla edelsi pitkä jakso pelaamatta, mutta se ei hänen mukaansa ole yksinomaan huono asia.

– Vaikka se tuli loukkaantumisen siivittämänä, tuollainen pidempi harjoitusjakso on myös tosi hyödyllinen. Siinä oli ollut monta kautta, joina harjoittelupätkät jäivät tosi lyhyiksi.

Neljä SM-kultaa ja maailmanmestaruuden voittaneelle miehelle jokin muu seura kuin Pelicans olisi voinut olla varmempi valinta, jos tittelinkipeys vaivaisi. Mutta ei vaivaa.

– Matka on tärkein, ei päämäärä, Jaakola linjaa.

– Minua kiinnostaa, miten me tehdään arjessa asioita, miten pystytään vuorovaikuttamaan ja vaatimaan toisilta, kehittämään tekemistä joka päivä. Se tuo sen menestyksen sitten mukanaan. Tuon arjen takia minä päätin ylipäätään peliuraani jatkaa.

Puhe on kuin suoraan Erkka Westerlundin tai jonkun muun nykyaikaisen jääkiekkovalmentajan suusta. Tämä mielikuva voi kuitenkin johtaa harhaan. Jaakola ei tällä hetkellä koe, että valmentaminen perinteisessä mielessä olisi hänen juttunsa pelaajauran jälkeen.

Mikä sitten on?

– En osaa sanoa. Se hakee muotoaan.

Kuka

Topi Jaakola

Syntynyt 15. 11. 1983 Oulussa.

Pituus/paino: 186 cm/89 kg.

Puolustaja, kätisyys left.

Ura Liigassa: Kärpissä (2000–08) ja TPS:ssä (2018) yhteensä 352 runkosarjaottelua, joissa 46 (9+37) tehopistettä. Pudotuspeleissä 72 ottelua, 4+9=13.

Sopimus Pelicansiin kattaa kauden 2019–20.

Pelannut kymmenen kautta ulkomaiden sarjoissa. Seurat: Södertälje, Luulaja ja HV71 (Ruotsi), Amur Habarovsk, Lev Praha ja Jokerit (KHL).

Saavutuksia: Neljä SM-kultaa, yksi hopea ja yksi pronssi Kärpissä. MM-kultaa 2011 ja hopeaa 2016. Kaksi pronssia alle 20-vuotiaiden MM-kisoista, pronssia alle 18-vuotiaiden MM-kisoista. KHL:n kakkossija 2014.

NHL-varaus: Florida Panthers 2002, varausnumero 134, viides varauskierros.

Muuta: Marginaalitaidetta ja -kulttuuria tukevan Perttu Häkkisen säätiön perustajajäsen.

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi