Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time
Esa
Rauhanlaakso
esa.rauhanlaakso@ess.fi

Kommentti: Nimi, joka ei ole enää jääkiekkoperheessä kirous, vaan arvostuksen kohde

Juhani Tyrväinen ja maalivahti Kevin Lankinen pääsivät nostamaan MM-pokaalia. Kuva: Jussi Nukari

Tyrväinen.

Nimi herättää jääkiekkopiireissä suuria tunteita. Sunnuntaina MM-finaalin jälkeen Leijonien puolustaja Atte Ohtamaa puhui televisiohaastattelussa vieressään istuvasta Juhani Tyrväisestä niin lämpimästi ja kunnioittaen, että sen jälkeen viimeistään pitäisi suomalaisen jääkiekkoa seuraavan kansalaisen ymmärtää, miksi Tyrväinen on tärkeä joukkuepelaaja.

Juhani ja veljensä Antti ovat aina olleet määrätyllä tavalla nimensä vankeja. Joskus on läikkynyt yli, mutta pohjimmiltaan molemmat ovat kivikovia, hyviä ja joukkueelle tärkeitä pelaajia. Omat rakastavat, mutta vieraat katsovat kieroon, eivätkä ole aina nähneet miesten taitoja. Nyt Leijonissa pelanneena maailmanmestarina Juhani on saanut varmasti monella suunnalla synninipäästön.

Ohtamaan kehuessa maailmanmestarikollegaansa, katseli Tyrväinen jalkoihinsa, hiukan kuin hämillään. Se kertoi paljon miehestä, joka urallaan on ottanut iskuja vastustajilta ja joskus omiltaan. Raimo "Raipe" Helminen olisi sanonut vastaavassa tilanteessa "ei tehrä tästä ny numeroo".

Muistutetaan tässä yhteydessä, että Juhani Tyrväisen kasvoja on vahvistettu jo pariinkin otteeseen metallilla joukkuekaverin laukausten aiheuttamien karmeiden tuhojen jälkeen. Niissä tapauksissa on ollut rutkasti huonoa onnea, mutta samalla ne kertovat, että Juhani Tyrväinen menee kaukalossa paikkoihin, joissa voi sattua. Ja on sattunutkin. Silti sama mies heittäytyi pelotta finaalissa kiekon eteen, kun kanadalaiset hakivat epätoivoisesti maalia.

En voi sanoa, että tuntisin veljeksiä hyvin, mutta sen verran kuitenkin, että morjestetaan kun tavataan. Muuallakin kuin jäähallilla. Ja molemmilta riittää aina joku sana vaihdettavaksi ja hymy päälle.

Hymy kertoo ihmisestä paljon. Se voi olla teeskenneltyä tai aitoa. Tyrväisten tapauksessa ei ole koskaan käynyt edes mielessä, että hymy olisi teeskenneltyä. Kun silmät ovat mukana loistamassa, ei sellaista voi teeskennellä. Hymy kertoo karheiden kiekkohemmojen pehmeästä puolesta, joka ei näy kaukalossa, mutta on olemassa.

Mistä edellä kuvailemani asiat kertovat? Siitä, että he ovat ihmisiä, ihan kuin me kaikki muutkin. Usein tuntuu vain unohtuvan, että urheilijoita käsitellään vain urheilijoina ja unohdetaan, että äideistä hekin ovat syntyneet ja samaa leipää syövät kuin tavalliset pulliaiset. Ja myös siitä, että kaverit antavat tekojensa puhua puolestaan – joukkueen hyväksi.

Keväällä veljekset taistelivat lähes verissä päin toisiaan vastaan Liigan puolivälierässä. Kun taisto hiljeni, he halasivat toisiaan. Mikä tapahtuu kaukalossa, jää kaukaloon.

Urheilu on muuttunut entistä suuremmaksi tähtien sirkukseksi ja ehkä juuri siksi nimettömien Leijonien riemumarssi on herättänyt tunteita muuallakin kuin Suomessa. Jopa ruotsalaiset ovat hullaantuneita. Joukkue muodostuu yksilöistä, mutta joukkueen voima rakentuu yhteisestä, pyyteettömästä työstä.

Väitän, että Juhani Tyrväinen ja Kristian Kuusela olivat MM-kultajoukkueessa ehkä parhaita työmiesmentaliteetin ilmentymiä. Tinkimättömiä ja horjumattomia. Jääkiekkoarjen sankareita.

Lahti ja lahtelainen kiekko voi olla ylpeä siitä, että on kasvattanut tällaisia veljeksiä kaukaloon.

Esa Rauhanlaakso
esa.rauhanlaakso@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi