Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time

Kolumni: Ei kai taas kyyneleitä, Slovakia?

Slovakia hävisi maanantaina Kanadalle raa'alla tavalla. Sittemmin yleisön tunne läikkyi yli. Kuva: Joe Klamar

Jostain syystä olen aina sympatiseerannut Slovakian jääkiekkomaajoukkuetta. Se juontanee juurensa kauteen 1993-94, kun maa Tshekkoslovakian jakautumisen jälkeen ilmestyi omana yksikkönään kiekkokaukaloihin.

Tshekkoslovakian paikan MM-kisojen A-sarjassa peri Tshekki, Slovakia joutui aloittamaan ties mistä D-sarjasta, mutta heti ensimmäisellä kaudellaan se pelasi kuitenkin Lillehammerin olympialaisissa.

Kapteenin "C" oli ommeltu kiekkoikoni Petr Stastnyn rintaan. Tuolloin 38-vuotias Stastny johti joukkoja edestä ja iski kahdeksaan peliin tehot 5+4. Hän oli loikannut kommunistisesta Tshekkoslovakiasta Kanadaan vuonna 1980, mutta palannut kotiin Bratislavaan olympiakauden aluksi edustaakseen maataan Lillehammerissa.

Tuolloin(kaan) NHL-pelaajat eivät olleet olympialaisissa mukana. Kun viiden renkaan pelit oli pelattu, tahkosi Stastny vielä puolitoista kautta NHL:ssa.

Slovakian turnaus Norjassa päättyi puolivälieriin, mutta se pelasi taidokasta, viihdyttävää jääkiekkoa. Se on ollut maan traditio aina.

Slovakialaisella luomulätkällä ei ole ollut helppo menestyä, mutta kaavoihin ei suostuta kangistumaan.

Edellisissä kotikisoissa kahdeksan vuotta sitten muuan Glen Hanlon sitä kaavamaisuutta yritti. Kultainen sukupolvi oli koolla viimeistä kertaa ja jäi suorastaan häpeällisesti alkulohkoon. Likasanko kaadettiin Slovakiassa Hanlonin niskaan, eikä täysin syyttä. Hänen nihilistinen lätkänsä ei sopinut kiekkotaitelijoiden pirtaan ollenkaan.

Valinta täysin väärään paikkaan ei toki ollut kokeneen kanadalaisluotsin vika, vaan valitsijoiden. Slovakian kiekkoliiton silloinen puheenjohtaja Juraj Siroky sai osakseen korvia vihlovan vihellyskonsertin. Eikä vähiten siksi, että hän sattuu olemaan entinen Štátna Bezpečnostin, kommunistisen Tshekkoslovakian salaisen poliisin agentti.

Alkulohkon viimeinen kamppailu Ondrej Nepela -areenassa Tanskaa vastaan päättyi Slovakian 4-1 -voittoon, mutta se ei enää kisaisäntiä pelastanut.

Kaikki tiesivät, että moni kansalliselle kiekkoidentiteetille tärkeä maajoukkueura päättyi tähän hetkeen.

Kyynelehtivä yleisö hurrasi sankarinsa pukukopista takaisin jäälle, vaikka kisat olivat menneet täysin vihkoon. Pelaajat itkivät, katsojat itkivät.

Slovakialainen jääkiekkosydän itki verta.

Viimeisenä kaukaloa kiersi Stastnyakin suuremmaksi ikoniksi noussut Pavol Demitra.

Rytmikäs "dákujeme Pa´lo" kaikui areenassa vielä pitkään slovakialaisen kiekkohistorian rakastetuimman pelaajan poistuttua vihdoin kaukalosta.

- Pelasimme huonoa jääkiekkoa, mutta yleisön reaktio viimeisen ottelun jälkeen oli uskomaton. En unohda sitä koskaan, Demitra sanoi kyynelten takaa.

Hän oli ilmoittanut maajoukkueuransa päättymisestä, mutta kukaan ei vielä tiennyt, että 36-vuotias Demitra ei pelaisi jääkiekkoa enää koskaan.

Hän kuoli Jaroslavlin traagisessa lento-onnettomuudessa neljä kuukautta myöhemmin.

Kotikisojen pohjakosketuksen jälkeen Slovakia venyi sensaatiomaisesti MM-finaaliin Helsingissä vuotta myöhemmin. Se pelasi vimmatusti Demitran muistolle. Vaikka mestaruuden vei Venäjä, oli hopea voitettu.

Finaalin päätyttyä kapteeni Zdeno Chara riisui pelipaitansa ja vaihtoi tilalle toisen. Se kantoi numeroa 38 ja siihen oli ommeltu nimi Demitra.

206-senttinen jättiläinen nosti kätensä ja katseensa ylös.

Huulet kuiskasivat terveiset sinne jonnekin rakkaalle ystävälle ja pelikaverille.

Kosice, nykyhetki. Maanantai-illan Slovakia-Kanada on tunnetta pursuava hulinaottelu. Slovakia menettää kahteen otteeseen kahden maalin johtoaseman, nousee vielä 4-5:stä 5-5:een, mutta lopulta Mark Stone viimeistelee 6-5 -voittomaalin vain 1,8 sekuntia ennen loppusummeria.

Tunne läikkyy yli, jäälle sataa kolikoita ja pulloja. Yleisö viheltää Kanadan kansallislaulun päälle. Slovakia on sydänjuuriaan myöden jääkiekkomaa ja sen lätkäkulttuuri on tunteikas ja hieno.

Nyt se ottaa kuitenkin kilpeensä ison naarmun.

- Kaikista tuntui pahalta, mutta emme voi käyttäytyä kuin apinat, puolustaja Martin Fehervary nuhtelee yleisöä paikallisessa mediassa.

Osa öykkäröineistä faneista saa IIHF:lta porttikiellon jäljellä oleviin otteluihin. Slovakian liitto pahoittelee tilannetta Kanadan liitolle.

Kolmen ottelun jälkeen Slovakialla on vain kolme pistettä. On täysin mahdollista, että se jää kotikisoissaan jälleen alkulohkoon. On jopa kohtalon ivaa, että isäntien viimeisen alkulohkon vastustaja on jälleen Tanska. Jälleen on mahdollista, että voitto Tanskasta ei auta mitään.

Kultaisesta sukupolvesta on mukana enää sen kuopuksiin kuulunut Kosicen oma poika Ladislav Nagy. Kesäkuussa 40 vuotta täyttävä vuoden 2002 maailmanmestari päättää hienon uransa tähän turnaukseen.

Toivottavasti hänen ei tarvitse lopettaa pullosateeseen tai buuauksiin. Mieluummin sitten vaikka kyyneleisiin. Niitä on slovakialaisessa jääkiekossa vuodatettu maailman sivu.

Ilosta ja surusta.

Tuomas Heikkilä
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi