Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time

Kolumni: Ryöstösaalis valuu ryöstetyn laariin – Naisleijonat sai suurimman voittonsa

Kuva: Jussi Nukari

Uskokaa piruuttanne.

Naisten jääkiekkomaajoukkue on naulattu yhden yöllisen ryöstön tai "ryöstön" myötä suomalaiseen sielunmaisemaan – lujemmin kuin, jos loppusaldona olisi ollut maailmanmestaruus.

Ihmisellä on tapana kääntyä valtaisalla voimalla väärinkohdellun puoleen.

Siksi tässä maassa ei ole juuri nyt mitään sympaattisempaa kuin Naisleijonat.

Sitä usein ajattelee, että kaikki on jo nähty. Että urheilu ei kykene tarjoamaan enää enempää ja jotain uutta, jonka mustimmassa aukossa suu on ammollaan, mutta hengitys ei kulje.

Vaan on se veijari.

Aina työntää erilaista ja entistä pakahduttavampaa luomustaan uunista ulos. Tällaisia öitä ei keksitä, ne syntyvät ilman laatimista.

Kuka synnyttää? En minä tiedä. En osaa syyttää muuta kuin urheilua, jossa tappion anatomiakin voi olla ihastuttava.

Raskaampaa tapaa hävitä ei voi kuvitella kuin tie, jonka Naisleijonat kulki puolessa tunnissa taivaasta helvettiin. Eikä vetoavampaa – saati viihdyttävämpää. Mitä muuta ihminen urheilulta voi vaatia?

Ajattelen, että siinä illassa oli kaikki. Mutta ei ollut.

Odottakaa vain. Jonain päivänä jotain vielä mystisempää käy toteen.

Tässä maassa ei ole juuri nyt mitään sympaattisempaa kuin Naisleijonat.

Jalkapallon MM-kisojen aikaan höpötin, että VAR-videotarkastukset vievät mennessään ihmisen tekemän virheen mahdollisuuden – ja siten tuhoavat urheilussa jotain herkkää ja ainutlaatuista.

Että otteluista putoaa jotain pois, että enää ei voi höyrytä ja spekuloida, että tapahtumat muuttuvat kliinisiksi ja tylsiksi.

Olin hiton väärässä.

Espoossa se nähtiin – on nähty Euroopan futiskentillä läpi talven: videotarkastukset ovat tuoneet päinvastoin lisää ulottuvuuksia. Oli käytössä hiottu tekniikka eli ei, tulkinnoissa on mukana rakastettava inhimillisyys ja mokauksen mahdollisuus.

Kaikki on hyvin niin kauan kuin koneet ovat ihmisen hallussa eivätkä ihmiset koneen. Ilman videota sunnuntain myöhäisiltakaan ei olisi ollut niin pökerryttävä.

Tosin siinä tapauksessa Suomi olisi nyt maailmanmestari.

Älkää suotta murehtiko, ettei maanantaina järjestetty rillumarei-torijuhlia.

Älkää sättikö liian kanssa Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) päävideotuomaria Manuela Gröger-Schneideria. Epäselvällä, mutta sääntöihin tukeutuneella ratkaisullaan hän anasti suomalaiselta naispalloilulta kaikkien aikojen voittohetken, mutta tuli samalla antaneeksi kukkurallisen enemmän: tulevaisuuden.

Tämä ryöstösaalis valuu, suorastaan kohisee, ryöstetyn laariin.

Naisleijonat sai suurimman voittonsa. Enää sitä ei ylenkatsota. Se on osa meitä.

Lopuksi varoitus.

Mielikuvat ovat kiikkeriä. Sympatia ja antipatia ovat sisaruksia. Suomen jääkiekkoväen ei kannata heittäytyä ikivalittavaksi marttyyriksi.

Vastaisen varalle tapahtunut on syytä perata pohjiaan myöten aina vähän ylimielisen IIHF:n kanssa, mutta "skandaali"-mussutukselle piste. Just nyt.

Monipäiväisillä itkupotkuraivareilla tätä nostetta ei pidä tärvellä.

Ilkka Kulmala
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi