Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time
Mikael
Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi

Näkökulma: Pelicans hukkasi mahdollisuuden, joka ei välttämättä toistu ensi vuonna

Pelicansin kaudesta jäi käteen paljon hyvää, mutta myös kysymyksiä. Pahimmassa tapauksessa Ville Niemiselle käy kuten edeltäjälleen Petri Matikaiselle: monivuotisen projektin huippu tuli vastaan aiemmin kuin piti.

Pudotuspelipettymyksestä huolimatta Ville Nieminen onnistui loistavasti ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan. Kuva: Juha Peurala

Viime keskiviikkona neljännen puolivälieräottelun jälkeen Ville Niemiseltä kysyttiin, onko HIFK päässyt yllättämään Pelicansin karvatessaan erittäin voimakkaasti ylhäältä vastustajan päädyssä.

– No ei. Täällä (Helsingin jäähallissa) on otettu ylhäältä viimeiset 50 vuotta, Pelicans-päävalmentaja lohkaisi.

Yllätys tai ei, juuri näillä aseilla HIFK riisui Pelicansin aseista monena iltana. Telian tv-lähetyksessä asiantuntija-analyytikko Ismo Lehkonen arveli, että Pelicans-valmennusjohdolla oli osin jäänyt kotiläksyt tekemättä. HIFK pelasi juuri niin aggressiivista puolustuspeliä kuin päävalmentaja Jarno Pikkaraisen joukkueet ovat pelanneet Mestiksestä lähtien.

Arvaan, että Nieminen on väitteestä eri mieltä. Pelicans-valmennusjohto on todennäköisesti omasta mielestään tehnyt taustatyöt riittävän hyvin. Toinen asia on, onnistuivatko he siirtämään opit pelaajiin ja valmistamaan heidät oikein.

Valmennuksen roolia ei pidä ylikorostaa. Tämän kauden Pelicans oli taitava mutta kokematon joukkue. Sillä oli aivan riittävästi kykyä HIFK:n kaatamiseen, mutta playoff-kokemus verrattuna vastustajaan oli ohutta. Vahvan runkosarjan jälkeen moni alisuoritti ratkaisupeleissä.

Rutinoituneempi meni ansaitusti jatkoon. Pelicansilla on kesä aikaa miettiä, miten parantaa.

Menetyksiä tiedossa

Odotuksiin nähden Pelicansin kausi oli menestys, mutta lopputulos jää harmittamaan monia. Tällä joukkueella oli kaikki eväät kaataa HIFK ja edetä vaikka kuinka pitkälle.

Seuran suunta on oikea. Samalla ilmassa on kuitenkin uhka, että käy samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten.

Silloinkin Pelicans koki rankan puolivälieräpettymyksen ja menetti heti perään tukun kärkipelaajiiaan. Petri Matikaisen kolmivuotisen projektin piti huipentua seuraavalla kaudella, mutta Matikaisen käsiin jäikin rajusti kokemattomampi ja taidoiltaan vaatimattomampi pelaajanippu.

Uhka on, että käy samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten.

Niemistä odottava muutos ei todennäköisesti ole yhtä dramaattinen, mutta runkosarjan kolmossijan uusiminen olisi jymysaavutus. Samalla kuitenkin pitäisi pystyä vastaamaan yleisön kasvaneisiin odotuksiin.

Muutoksen suuruus ei vielä ole tiedossa, mutta tuntuvia menetyksiä tulee varmasti. Oliwer Kaskea kutsuu todennäköisesti Pohjois-Amerikka. Hynek Zohorna, Jesse Saarinen ja Mikko Kousa saavat näillä näytöillä muualta Euroopasta paljon tuhdimman tilin kuin Lahdesta, eikä välttämättä tarvitse edes lähteä pois Suomesta. Jesse Ylösen ja Jakub Skarekin jatko on heidät varanneiden NHL-seurojen käsissä.

Tyhjin käsin Pelicans ei jää. Seuralla on nyt erinomainen maine pelaajien kehittäjänä. Lahdella on imua.

Muualla mediassa uutisoidut Otto Niemisen (TPS) ja Jonatan Tanuksen (SaiPa) siirrot Lahteen ovat paperilla hyviä hankintoja. Lisäksi urheilutoimenjohdon tarkkailumatkoilta lienee jälleen ulkomaantuliaisia.

Mikään ei takaa, että saapujat pystyvät samanlaisiin tehoihin kuin lähtijät.

Juhamatti Aaltonen toi Pelicansiin tehoja, mutta niitä olisi kaivattu enemmän kaikkein tiukimmissa peleissä. Kuva: Juha Peurala

Aaltosen kahdet kasvot

Kokonaan oma lukunsa on Juhamatti Aaltonen. Pelicans otti riskin palkatessaan hänet myös ensi kauden kattavalla sopimuksella ja antoi ristiriitaisen viestin, sillä mielialapelaaja Aaltonen ei käy roolimalliksi edustamaan seuran peräänkuuluttamia arvoja kuten sitoutuneisuutta ja taisteluhenkisyyttä.

Aaltosen tilastot tältä kaudelta Pelicansista ovat komeat, mutta pisteistä huomattava osa on suurinumeroisista voittopeleistä eikä kaikkein tiukimmista taistoista.

Aaltosen pelaamisen nurja puoli kiteytyi kauden viimeisen ottelun ensimmäiseen takaiskumaaliin. Aaltonen oli toimittamassa kiekkoa keskialueelta hyökkäyspäätyyn, mutta löysä neppaus pysähtyi IFK-puolustajan jalkoihin, ja yhtäkkiä vaarattomasta tilanteesta syntyi vaarallinen vastahyökkäys.

Tällaiset teot eivät usein ole näkyvimpiä munauksia, mutta ne ovat lepsuilua, joka nakertaa joukkuepelin perusteita ja pahimmassa tapauksessa ratkaisee otteluita.

Millainen feng shui?

Valmennuksenkin tulevaisuudesta odotetaan uutisia. Kuten viime viikkoina on kerrottu, Pelicans ei ole lunastanut Niemisen ensi kauden optiota, ja kuten Niemisen kommenteista on saattanut päätellä, hän ei ole täysin tyytyväinen tilanteeseen.

Sama sävy toistui lauantaina, kun asiasta kysyttiin häneltä kauden päätyttyä. Nieminen on korostanut, että haluaisi jatkaa Lahdessa, mutta:

– Samaan aikaan mun täytyy päättää, mikä on Pelicansin feng shui ja mikä on oma feng shui tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Asiat eivät ole mun näpeissä.

Niin, Pelicans, millainen se feng shui on?

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi