Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time

"Mustavalkoiseen maailmaani on onneksi tullut väriä", sanoo entinen suurisuu Ville Nieminen – tällaisen päävalmentajan Pelicans sai

Nopea menestys pelaajana mahdollisti Ville Niemiselle kärkkäiden kommenttien laukomisen jo nuorella iällä. Jotkut vanhat lausunnot hiukan hävettävät häntä, mutta itsepäiseksi Nieminen tunnustautuu edelleen. Tapparan kasvatti aloittaa työt Pelicansissa tulokasluotsin nöyryydellä.

Ville Nieminen on kokematon valmentaja, mutta hän kääntää sen vahvuudeksi. ”Pystyn tuntemaan, miltä se luistelu tuntuu.” Kuva: Mirja Hussain

Tavataanko torilla, Ville Nieminen ehdottaa mieluisaa haastattelupaikkaa kysyttäessä.

Sopiihan se. Niämine on tamperelainen vaikka voissa paistaisi, ja miehen virallinen osoite on perheen luona Mansessa, mutta nyt asia on niin, että Pelicansin päävalmentajana hän viettää enimmän osan päivistään ja yöpyy suurimman osan öistään Lahdessa.

Jotta pääsisi uuden asuinkaupunkinsa pulssiin ja ihmisten puheisiin kiinni, Nieminen on ottanut tavaksi käydä torilla teellä. Niin hän sanoo tehneensä kaikissa kaupungeissa, joissa on valmentanut tai pelannut.

Tapaamme siis torilla. Väkeä on maltillisesti ja torin toinen puolikas tyhjillään. Aukion toiselle laidalle mahtuisi iso esiintymislava ja sinne jääkiekkojoukkue juhlimaan kultamitalit kaulassa.

Siitäkö tässä paikanvalinnassa oli kyse, mestaruusunelmoinnista?

– Ehkä meillä pitää intohimon ja realismin lyödä kättä, Nieminen aloittaa varovasti hetken vastausta mietittyään.

– Tässä sarjassa on 15 joukkuetta. Neljätoista joutuu pettymään joka kerta, jos pelkkä tavoite on voittaa mestaruus. Se voi olla unelma, mutta tavoitetta asettaessa kannattaa olla hyvin tarkka.

Tavoitteet määrittää seurajohto. Pelicansin pomoporras linjasi Niemistä palkatessaan, että playoffeissa pelaaminen ei riitä, vaan siellä halutaan myös menestyä.

Sinne Pelicansia lähtee viemään mies, joka ei ole koskaan aiemmin toiminut pääsarjatasolla päävalmentajana.

Paljon muuta hän on kyllä kokenut ja nähnyt. Ja sanonut.

”Itsepäisyys on Villen hallitseva luonteenpiirre.”

Lausunto on Kaisa-vaimon suusta vuodelta 2004, mutta Nieminen myöntää epäröimättä, ettei se ole vanhentunut.

– Pitää paikkansa. Valitettavasti.

Nieminen arvioi pehmenneensä hieman, mutta ”hockey-touhuissa” itsepäisyys on edelleen vahvasti mukana.

– Kun oikeissa asioissa osaa olla pehmeä pää ja oikeissa asioissa itsepäinen, se tuo varmuuden tähän tekemiseen.

Johtaja johtaa esimerkillään, joten Ville Nieminen on valmennusurallaan monesti tehnyt samoja treenejä kuin pelaajatkin. Kuva: Mirja Hussain

Niemisen mukaan ihmisjohtamisen merkitys on valmentamisessa kasvanut suuremmaksi kuin moni suostuu myöntämään. Silti: sillekin on syynsä, miksi jukuripäiset valmentajapersoonat ovat voittaneet vuosien saatossa kasapäin mestaruuksia.

– Täytyy sanoa, että vanhoilla jäärillä on ihmistuntemus todella hyvä, vaikka toimintatavat eivät välttämättä olisi, Nieminen huomauttaa.

Nieminen toistaa haastattelun aikana useaan kertaan, että jääkiekko on yhteiskunnan jatke. Tässä yhteydessä toteamusta voi tulkita niin, että vanhojen jäärien toimintatavat eivät sovi enää tähän aikaan, vaikka heillä olisi hyvä ihmistuntemus ja kuinka monta kultamitalia kaapissaan.

Nieminen siis mukautuu ajan henkeen. Avoimeksi jää, onko hän aivan sataprosenttisesti samaa mieltä sen tarpeellisuudesta.

– Suomessa ehkä puhutaan asioista paljon enemmän kuin muualla: mikä on valmentamisen tai pelaamisen malli. Täällä asioista tehdään tärkeitä puhumalla ja spekuloimalla ja analysoimalla tosi paljon. En tosin tiedä, puhutaanko muualla, kun en osaa vieraita kieliä.

”En varmaan ole aina ollut helppo tapaus. On ollut mielipiteitä joka asiaan.”

Jotkut nuorempana lauotut lausunnot naurattavat Niemistä nyt, joitakin hän nolostelee.

– Nopea menestys 2000-luvun alussa mahdollisti kärkkäiden kommenttien laukomisen. Onneksi mustavalkoiseen maailmaani on tullut vähän väriä, harmaatakin.

Ville Nieminen pääsi nostamaan Stanley Cupia ilmaan kesällä 2001. Kuva: Gary Hershorn

Sanavalmis sitaattimasiina Nieminen on ollut aina, jo ennen Stanley Cup -mestaruutta, jonka hän saavutti Coloradossa vuonna 2001. Verbaaliset taidot, kuten monet muutkin elämänopit, ovat tarttuneet kiekkopiireistä.

– Olin seitsemän vanha, kun lopullisesti Tapparan liigakopin ovet avautuivat mulle. Olin mailapoikana. Kuuntelin (valmentaja) Rauno Korven ja huoltaja Jarmo Männistön juttuja. Tunnen paljon vanhempia jääkiekkoihmisiä, sieltä sitä on paljon tullut, Nieminen pohtii.

– Kirjat ovat kyllä jääneet lukematta.

Niemisen räväkkyys ja suoruus ei ole perinteisintä tapparalaisuutta, jossa nöyryys ja joukkueen yhteispeli menevät yksilöiden näyttämishalun edelle.

– Se ei ole kovin suomalainenkaan tapa. Pääsin ehkä vähän liian lähelle liian nuorena. Se on vaikuttanut karriääriini, missä olen viettänyt oman lapsuuteni.

Niemisen lapsuus oli repaleinen nyt jo edesmenneen isän alkoholiongelman vuoksi. Kiekkoyhteisö toimi turvapaikkana silloin kun isällä oli putki päällä.

Nieminen valmensi kaksi viime vuotta Risto Dufvan (vas.) apurina Jukureissa. Kuva: Katja Luoma

Nykyisin Niemisen puheenparressa on vähemmän lätkäjätkää ja enemmän lempeää filosofia. Siinä kuuluu vahvasti hänen valmennuksellisen oppi-isänsä Risto Dufvan vaikutus. Dufva valmensi Niemistä Lukossa tämän uran päätöskaudella, ja kaksi viime vuotta he valmensivat yhdessä Jukureissa.

Kun Niemiseltä kysyy pelin ulkopuolisista asioista, saattaa kuulla ytimekkäitä viisauksia. Kun kysyy itse pelistä, saa todennäköisemmin pitkiä kaarroksia, jotka eivät tiivisty lauseeseen tai pariin.

”Joku on sanonut, että ota vuosi rauhassa ja kattele. Hulluksi mää tulisin, jos en mitään tekisi.”

Ruuhkavuodet ovat Niemisen perheessä pitkittynyt ja pysyvä asiantila. Isä on jatkuvasti reissussa työnsä vuoksi, ja kolmesta lapsesta kaksi vanhinta harrastaa urheilua tavoitteellisesti, toinen jääkiekkoilijana ja toinen taitoluistelijana.

Eikö tällainen elämä väsytä?

– Väsyttää, totta kai. Kyllä sen huomaa. Vaimollakin on kovat touhut. Ilman häntä tämä mun jääkiekkoeläminen ei olisi ollut mahdollista.

– Mutta, välivuosi jääkiekosta? Kun en mä oikein osaa olla ilman tätä. Osaanko mä olla kuusi viikkoa lomalla? Osaanko edes kahta viikkoa? En ole koskaan osannut.

Pelicansin uusi päävalmentaja Ville Nieminen elää pysyvästi reissumiehen elämää. Hän myöntää, että se väsyttää joskus, mutta lomaakaan hän ei osaa pitää. Kuva: Elena Liseytseva

Viime vuoden loppupuolella reissuelämä Tampereen ja Mikkelin välillä kävi entistä työläämmäksi, kun Nieminen kaahasi korttinsa kuivumaan kuudeksi viikoksi. Luovilla kyytijärjestelyillä siitäkin selvittiin – esimerkiksi jäämällä joukkueen bussin kyydistä Tampereelle silloin kun se osui vieraspelin paluumatkan varrelle.

Sitten haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun torikävijä tulee kohteliaasti puhuttelemaan Niemistä.

– Päivää, valmennatko sinä nyt täällä?

– Joo.

– Onnea teille! Minä olen katsos Mikael Kotkaniemen äiti.

Täytyy olla ensimmäisiä kertoja, kun Kirsti Wallasvaara esittäytyy Lahdessa kellekään näin, sillä näyttelijäntöistään hänet tunnetaan. Mutta jälkikasvukin on jo maineessa tai matkalla sinne: Mikael Kotkaniemi on Ässien liigajoukkueen päävalmentaja ja hänen poikansa Jesperi, 18, Montreal Canadiensin tänä kesänä varaama huippulupaus.

Ville Nieminen on ottanut tavakseen tavata ihmisiä torilla kaikissa kaupungeissa joissa on pelannut ja valmentanut. Kuva: Elena Liseytseva

Nieminen ja Wallasvaara vaihtavat muutaman sanan Ässien tilanteesta ja Lahdesta kaupunkina, sitten Wallasvaara jatkaa matkaa.

Niemisen mukaan lahtelaiset alkavat ”pikkuhiljaa” uskaltautua hänen juttusilleen torilla.

– En ole kaukaa kotoisin, joten tiedän kyllä hämäläiset. Ottaa oman aikansa.

”Edellisessä seurassani en saanut lätkäromantisoida. Se jopa kiellettiin multa, koska moinen ei kuulemma kuulu jääkiekkoon. En voi ymmärtää näkemystä, koska mielestäni tunne on yksi olennaisimmista osista koko peliä.”

Nieminen ei päässyt päättämään pelaajauraansa kasvattajaseurassaan. Keväällä 2014 hän halusi jatkaa pelaamista, mutta Tappara ei halunnut jatkaa kapteeninsa sopimusta.

Nopea menestys 2000-luvun alussa mahdollisti kärkkäiden kommenttien laukomisen.

Pettymyksen nieltyään hän tarttui Lukon tarjoamaan mahdollisuuteen ja suuntasi katseensa eteenpäin. Parantumattomana lätkäromantikkona Nieminen arvosti Raumalla saamaansa kohtelua ja otti irti kaiken niistä tunteista, mitä perinteikkäässä seurassa pelaaminen synnytti. Hän kutsui Lukkoa ”vanhan kalastajakylän seuraksi, jolla on upea logo ja jossa on vuosikymmenten varrella nähty huima määrä kiekkolegendoja”.

Nyt on aika romantisoida Lahdessa. Se onnistuu Niemiseltä helposti.

Niemisen edesmennyt Esa-isä pelasi Lahdessa Upon Pallossa yhden kauden, 1966–67. Nieminen itse muistaa pelanneensa Lahdessa juniorina monet kerrat Hämeen aluesarjan otteluita. Hän muistaa Kerinkallion jäähallin kylmyyden.

– Lahtihan on palloilukaupunki. Tämä on rosoinen, tämä ei ole puhtaaksipestyä eikä kliinistä. Lahti ei ole Suomi-hockeyn mallioppilas. Se mua kiehtoo lahtelaisuudessa.

– Olen huomannut sen tinkimättömän ja rehellisen taistelun, mitä täällä on ollut sen kolme kautta. Pelicans on löytänyt peli-identiteettinsä siitä.

”Pelaaminen on tunneköyhää, mutta se on järjestelmän vika. Kun reenataan 14 kertaa viikossa, ei liekkiä ole kuin kuumailmapuhaltimessa mailaa käyristäessä.”

Pelicans on harjoitellut tänä kesänä kovaa, mutta korkeat treenimäärät eivät ole itsetarkoitus kuten ne saattoivat olla modernin Suomi-kiekon pimeällä keskiajalla eli 2000-luvun alkupuolella. Silloin yksilöiden kehitys jumahti.

– Noin paljon ei nykyaikana enää reenata. Pelaajat ovat itseohjautuvampia. He ovat urheilullisempia, liikkumiskykyisempiä ja taitavampia, Nieminen sanoo.

– Suomalainen jääkiekko on erittäin organisoitua, joten uskon, että seuraava asia, mistä puhutaan paljon, on tunne. Tunteen kautta siitä tulee viihdettä.

Nieminen on linjannut Pelicansille neljä avainteemaa: työkyky ja työhyvinvointi, atleettisuus, pelaajan kehitys, ja pelaajistosta nouseva johtajuus.

Työkyvyn ja -hyvinvoinnin pohja tulee siitä, että arkipäivän asiat hallilla ja harjoituksissa ovat hyvin. Sitä kautta päästään atleettisuuteen, joka syntyy laadukkaan harjoittelun ja urheilullisen elämäntavan tuloksena.

Nieminen ei viljele loppukesän emäkliseetä pelaajien ennätyskorkeista testituloksista. Hän sanoo, että joukkue on hyvässä kunnossa, mutta hän ei voi luvata, onko se riittävän hyvässä kunnossa jouluna. Kaikki voitava on tehty, jotta olisi.

Sama linja jatkuu siirryttäessä seuraavaan teemaan, pelaajien kehitykseen. Ei lupauksia siitä, millaista tulosta kukakin tekee, koska ”sitähän me ei vielä tiedetä”. Tie on kuitenkin oikea, Nieminen uskoo.

– Siitä on pieniä viitteitä, joita en osaa koskaan perustella tässä hommassa. Se tulee näkemyksen kautta. Olen ollut 2010-luvulla niin monessa paikassa, että mulla on hyvä mahatunne ja mutu moneen asiaan.

Nieminen ja Tappara olivat pudottamassa Pelicansia kevään 2014 puolivälierissä. Kättelemässä maalivahti Jere Myllyniemi. Kuva: Pertti Louhelainen

Viimeinen teema, pelaajistosta nouseva johtajuus, on Niemiselle kaikista tärkein. Siihen tarvitaan yhdistelmä kaikkea sitä, mistä päävalmentaja on tässä haastattelussa puhunut: urheilullista esimerkillisyyttä, kovaa työtä, tarvittaessa ripaus lätkäromantiikkaa – ja tunnetta.

– Pelkkä joukkuehenki ei riitä, vaan sen täytyy olla taisteluhenki. Mutta en mää sitä millään haka-tansseilla rupea tekemään.

Nieminen tietää olevansa valmentajana kokematon. Hän pyrkii kääntämään sen vahvuudekseen. Hän muistaa yhä elävästi, mitä on olla pelaaja.

– Pystyn ajattelemaan ja tuntemaan, miltä se luistelu tuossa tuntuu. Pystyn tuntemaan sen hapon päässä ja jaloissa.

Kursivoidut sitaatit ovat Niemisen haastatteluista Ilta-Sanomien ja Urheilu­sanomien SM-liiga­liitteistä vuosilta 2004, 2014 ja 2015. Sitaatit Niemisen omia, ellei toisin mainittu.

Kuka?

Ville Nieminen

Syntynyt 6. 4. 1977 Tampereella.

Aloitti keväällä Pelicansin päävalmentajana 3-vuotisella sopimuksella.

Pelaajaura: Liigassa (Tappara, Lukko) 362 runkosarjaottelua, 208 (94+114) tehopistettä. NHL:ssä (Colorado, Pittsburgh, Chicago, Calgary, New York Rangers, San Jose, St. Louis) 385 runkosarjaottelua, 117 (48+69) pistettä. Pelasi lisäksi KHL:ssä kolmessa eri seurassa (75 ottelua, 13+24=37) ja kahteen otteeseen Ruotsin Allsvenskanissa.

Maajoukkueessa 24 A-maaottelua, 5 (2+3) tehopistettä.

Saavutuksia: Voitti Stanley Cupin eli NHL-mestaruuden Colorado Avalanchessa 2001. World Cupin kakkossija 2004, olympiahopea 2006. Kaksi SM-hopeaa.

Aiempi valmentajaura: KeuPa HT:n päävalmentaja 2015–16, Jukureiden apuvalmentaja 2016–18.

Perhe: Vaimo Kaisa, lapset Viljami, 16, Ulla, 10, ja Veikko, 8.

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X