Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time
Mikael
Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi

Uutisen takana: Yhden illan farssi ei pysäytä uusien Leijonien esiinmarssia – päinvastoin, nyt se vasta alkaa

Lauri Marjamäen päävalmentajakausi jää historiaan Leijona-luotsien heikoimpana sitten 1980-luvun lopun. Marjamäki otti opiksi monista viime vuoden virheistään ja käänsi Leijonien pelillisen kurssin perusteellisesti, mutta epäonnistui edelleen tuloksenteossa.

Mikael Granlundin kipparoimaan Leijona-ryhmän turnaus Tanskassa päättyi pettymykseen. Kuva: Martti Kainulainen

Lauri Marjamäelle jää kaksivuotisestaan kaudestaan Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana hänen uraansa todennäköisesti ikuisesti leimaava taakka. Sitten 1980-luvun ja Rauno Korven Marjamäki on ensimmäinen Leijonien päävalmentaja, joka ei saavuttanut pestinsä aikana mitaleita arvokisoissa tai menestystä World Cupissa.

Tanskan MM-turnaus oli Leijonilta Marjamäen ajan selvästi paras. Alkusarjassa saavutettu hurma valui kuitenkin viemäristä alas, kun sitkeä Sveitsi kaatoi Leijonat puolivälierässä 3–2.

Kerrasta poikki -tyylillä ratkottava arvoturnaus on raaka ja sattumille altis pelimuoto. Niissä peleissä ovat monetkin suurjoukkueet sulaneet.

Viime vuonna Suomi oli MM-mitalipeleissä, tänä vuonna ei. Vain pähkähullu menestysmaanikko voi väittää, että Leijonat olisi viime vuonna ollut parempi joukkue ja pelannut parempaa jääkiekkoa. Ei ollut, ei pelannut. Leijonat sattui viime vuonna voittamaan arvokisojen kestoalisuorittajan USA:n yhdessä ratkaisupelissä, kun taas nyt vastassa oli huippumotivoitunut ja kurinalainen Sveitsi, joka osoittautui altavastaajana juuri niin inhottavaksi vastustajaksi kuin pahimmillaan saattoi pelätä.

Siltä osin Marjamäki on saamansa kritiikin ansainnut, että kaikkein tärkeimmissä peleissä hän ei kyennyt luotsaamaan Leijonia voittoihin.

Lauri Marjamäki poistui Leijonien peräsimestä voittamatta yhtään arvokisamitalia. Kuva: Martti Kainulainen

Vääriä henkilövalintoja?

Yksi Marjamäen virheistä saattoi olla muun valmennusryhmän henkilövalinnat. Penkillä seisseessä valmennustiimissä ei ollut yhtään entistä huippujääkiekkoilijaa. Pakko ei ole ollakaan, mutta menestyvissä seura- ja maajoukkueissa on ennemmin sääntönä kuin poikkeuksena ollut vähintään yksi lätkäjätkä, joka on kokenut samoja pelejä myös pelaajana.

Vuosikymmenen vaihteessa Jukka Jalonen vaihtoi Leijonissa esikuntaansa kahden epäonnistuneen MM-turnauksen jälkeen. Uusiksi apuvalmentajiksi tulivat Pasi Nurminen ja Petri Matikainen. Bratislavan MM-keväänä 2011 umpistressaantunut Jalonen otti jopa yhteen Matikaisen kanssa pelaajien edessä kesken tärkeän ottelun. Episodi puhdisti ilmaa ja oli lopulta yksi käännekohdista matkalla maailmanmestaruuteen.

Marjamäen tiimillä ei ollut samanlaista työkalupakkia tiukkoihin paikkoihin. Tanskan MM-turnauksessa Suomi ei noussut kertaakaan tappiotilanteesta voittoon, eikä edes johtoasemaan.

Penkillä seisseessä valmennustiimissä ei ollut yhtään entistä huippupelaajaa.

Marjamäki teki myös virheen kuormittaessaan Sebastian Ahoa ja muita kärkipelaajia surutta jo alkusarjan murskavoittopeleissä. Leijonien menestys ei kaatunut NHL:ssä urakointiin tottuneen Ahon jaksamiseen, mutta kärkiketjujen pelatessa paljon muut eivät päässeet toivotulla tavalla rytmiin.

Sveitsi-tappio oli hyvän alun jälkeen läpeensä jäykkä esitys. Samanlainen oli Leijonien puolivälierä Kanadaa vastaan (0–1) Pyeongchangin olympialaisissa.

– Pelasimme tällä kaudella 30 peliä, joista voitimme 21. Niistä yhdeksästä hävittiin pari tärkeää, Marjamäki sanoi pettyneenä viimeisessä lehdistötilaisuudessaan Leijonien päävalmentajana.

– Se jätti todella paljon hampaankoloon.

Jukka Jalonen palaa Leijonien peräsimeen Lauri Marjamäen siirtyessä Jokereihin. Jalonen on voittanut päävalmentajana MM-kultaa niin miesten kuin alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa. Kuva: Mirja Hussain

Sukupolvenvaihdos ja kestävä runko 10 vuodeksi

Armon Marjamäkikin ansaitsee. Hän joutui päävalmentajaksi tilanteessa, jossa suomalaisella huippujääkiekkoilulla on ollut valtava pula maailman huipputasolla pärjäävistä kokeneista johtajatyypeistä. Katsokaa niitä nimilistoja. Ne eivät NHL-luokan leadershipiä pullistele.

Mitä pelityyliin tulee, Marjamäki ei viime vuoden täysflopin jälkeen jäänyt jääräpäänä jumiin muttei lähtenyt myöskään tuuliviirinä tekemään hallitsemattomia muutoksia. Nihkeä seisoskelu vaihtui rohkeaan luistelevuuteen.

MM-Tanskaan Marjamäki sai kokoon nuorekkaan, raikkaan ja taitavan joukkueen. Se pelasi nuorekasta, taitavaa ja raikasta jääkiekkoa.

Alkusarja oli sellaista paraatimarssia, että yleisön odotukset taisivat hämärtyä ja käsitykset joukkueen kyvyistä irrota todellisuudesta. Puolustuksen keveys ja kokemattomuus oli etukäteen tiedossa, ja kyllä se myös peleissä näkyi.

Tanskassa hankittu kokemus oli Leijonien pakeille kuin rahaa olisi pankkiin laittanut.

– Täältä lähtevästä pakistosta melkein kaikki taitavat pelata ensi kaudella NHL:ssä, tai ainakin Pohjois-Amerikassa, Marjamäki povasi optimisesti.

Pettymyksen hetkellä Marjamäki toisteli olevansa tyytyväinen siitä, kuinka Leijonissa on saatu sukupolvenvaihdos onnistuneesti tehtyä.

– Tässä on runko ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ja muitakin loistavia nuoria pelaajia tulossa, Marjamäki sanoi.

Hän oli oikeassa. Ennennäkemättömän hyvä suomalainen pelaajasukupolvi on marssimassa esiin. Leijonilla on Marjamäen jälkimmäisen kauden jäljiltä moderni peli-identiteetti, jonka päälle on hyvä rakentaa.

Siihen on kokeneen tuloksentekijän Jukka Jalosen hyvä palata ja ottaa taas ohjat.

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi