Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
It's Hockey Time

Harva osasi kohottaa kiekkoa, mutta se oli maalivahtien onni – jääkiekon ensimmäinen SM-kausi oli kuin toisesta maailmasta nykypäivään verrattuna

Vaikka Reipas voitti SM-kultaa, Viipuri oli jääkiekkokaupunki vain ohikiitävän hetken. Lahteen laji juurtui hitaasti – mutta pysyvästi.

Viipurin Reipas voitti jääkiekon ensimmäisen SM-kullan 18. maaliskuuta 1928. Joukkueessa pelasivat maalivahti Leo Tukiainen, Eino Turunen, Walter Österdahl, Gustaf Berg, Erkki Berg, Allan Lagerström, Eino Louhi ja Onni Pelkonen. Henkilöt eivät ole kuvassa edellä luetellussa järjestyksessä. Kuva: Suomen Jääkiekkomuseo

Reippaalaisten yksilöllinen taitavuus ratkaisi ottelun ja toi "rinkelikaupunkiin" Suomen ensimmäisen jääkiekkomestaruuden.

Jääkiekon ensimmäinen SM-kulta ratkaistiin Viipurissa Salakkalahden jäällä 18. maaliskuuta 1928. Siinä missä vuonna 2018 Suomen mestaruuteen tarvitaan 60 ottelun runkosarjan päälle vähintään 12 voittoa pudotuspeleissä, 90 vuotta aiemmin vaadittiin vain kolme voittoa.

Loppuottelussa Viipurin Reipas kaatoi Helsingin KIF:n eli Kiffenin selvin numeroin 5–1.

KIF selvisi SM-kaudesta vielä vähemmällä vaivalla kuin Reipas. Cup-muotoisena pelatussa sarjassa pelasi kuusi joukkuetta. Kun avauskierrokselta jatkoon selviytyi kolme joukkuetta, KIF pääsi parhaan maalieronsa ansiosta suoraan loppuotteluun välierävaiheen ohi.

Reipas voitti alkuerässään Viipurissa ennakkosuosikkina pidetyn HJK:n 4–3. Välierätaisto Tampereen Palloilijoita eli TaPaa vastaan venyi usealle jatkoajalle, kunnes vierasjoukkue Reipas poistui Pyhäjärven jäältä voittajana lopputuloksella 2–1.

Loppuottelussa Reippaan peli oli jo huomattavasti tiiviimpää kuin alkuerän HJK-voitossa, Karjala-lehden reportteri arvioi.

Aika erinäköistä kuin nykypäivän jääkiekko, eikö? Viipurin Reipas ja Tampereen Palloilijat pelasivat SM-välierässä Pyhäjärven jäällä maaliskuussa 1928. Kuva: Suomen Jääkiekkomuseo

Maalivahdeilla "rahtirukkaset" ja tyyny paidan alla

E. Bergin tapaista yksilöpelaajaa ei Kiffenin eturivissä ole, ja siksi muodostuivatkin sen hyökkäykset melko vaarattomiksi ja syötöt yleensä olivat summanmutikkaisia, joten pyrkimystä jonkunlaiseen määrätietoisempaan yhteispeliin, tai pelitaktiikkaan oli vaikea havaita.

Erkki Berg teki SM-loppuottelussa Reippaan maaleista neljä. Häntä kuvailtiin taitavaksi mailankäsittelijäksi, jolla oli "nopea tilannesilmä, ovela pimittämistaito, luja fyysillinen kestävyys ja hyvät hermot". Erityisesti yksi taito erotti Bergin useimmista muista pelaajista: hän sai kiekon lyöntilaukauksillaan kohoamaan.

Parempikin niin, että kohottamistaito oli vielä harvinainen. Maalivahtien varusteet olivat nimittäin alkeelliset. Reippaan maalivahdilla Leo Tukiaisella oli rintapanssarinaan tyyny pelipaidan alla ja jaloissa jääpallomaalivahdin säärisuojukset. Varsinkin jalat tulivat kipeiksi ja mustelmille.

Maalivahdilla oli päässään topattu lippalakki, jota toisinaan käytettiin myös torjumisvälineenä.

Käsissään Tukiaisella oli kuumassa vedessä kastellut säämiskähanskat ja niiden päällä niin kutsutut "rahtirukkaset". Toisessa kädessä oli maila, ja päässä oli topattu lippalakki, jota toisinaan käytettiin myös torjumisvälineenä.

Torjuntatyötä vaikeutti myös alkeellinen valaistus. Salakkalahden kenttää valaisi vain neljä lamppua.

Kaukalon laidat olivat matalat, arviolta 30 sentin korkuiset. Suomessa pelattiin pitkälti sotiin asti enimmäkseen matalilla jääpallolaidoilla, kun taas Keski-Euroopassa siirryttiin jo varhemmin korkeampiin kaukaloihin, kertoo Suomen Jääkiekkomuseoyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Leinonen.

– 60 metriä pitkä kaukalo vaatii paljon puutavaraa, ja se maksaa. Tämä oli ennen kuin seurat keksivät, miten houkutella yleisöä katsomoihin ja saada maksamaan siitä huvista, hän selventää.

Reippaan ja TaPan välistä välieräottelua väännettiin useisiin jatkoeriin asti, kunnes Reipas voitti 2-1 ja lunasti finaalipaikan.

Mestarijoukkue hajosi täysin

Eilinen jääkiekkoloppuottelu Suomen mestaruudesta oli koonnut luistinradalle runsaasti yleisöä, mikä seikka osoittaa sitä, että tällä uudella palloilulla on meidänkin kaupungissamme jo vankka kannattajajoukko.

Lupaavasta alusta huolimatta Viipurin Reippaan jääkiekkomenestys loppui lyhyeen. Vuoden 1928 mestaruusjoukkue hajosi jo samana vuonna, kun pelaajat kapteeni Eino Louhea lukuun ottamatta loikkasivat naapuriseura Viipurin Palloseuran riveihin.

Vahvistunut ViPS voitti kauden 1929 SM-karsintakierroksen ottelussa Reippaan 6–1. Reippaan pelit päättyivät siihen, ViPS jatkoi välieriin, joissa hävisi Helsingin Palloseuralle. Mestaruuden voitti HJK.

Viipurin Reipas esiintyi SM-sarjassa enää kerran, kaudella 1932, jolloin tie katkesi välierävaiheeseen. Sen jälkeen Viipuria ei jääkiekon SM-kartalla nähty.

Kimmo Leinosella on yksinkertainen selitys innostuksen hiipumiselle: Viipuri oli jääpallo-, ei jääkiekkokaupunki.

– Jääpallomaajoukkueessa pelanneita viipurilaisia oli hurumycket. Viipurissa oli kahdeksan tai yhdeksän joukkuetta, jotka pelasivat huipputasolla.

Lahdessa sitä vastoin jääkiekko meni heittämällä jääpallosta ohi jo 1930-luvulla. Innostus oli suurta, mutta otti aikansa ennen kuin laatu riitti SM-tasolle asti.

– Sanotaan, että jääkiekko oli mukavaa siihen asti kunnes tamperelaiset ottivat sen tosissaan, Leinonen kertoo.

Se tarkoitti harjoittelumäärien lisäämistä ja aktiivista houkuttelua lajin pariin. Sitten Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Turussa seurattiin Tampereen esimerkkiä.

– Ehkä Lahdessa ei ollut porukkaa, joka olisi samalla tavalla houkutellut. Vetäjistähän se on kiinni, Leinonen pohtii.

Viipurin Reipas muutti sotien jälkeen Lahteen, mutta pääsyä jääkiekon SM-sarjaan saatiin odottaa vuoteen 1965 asti.

Nyt meneillään on 40:s kausi pääsarjatasolla, kun lasketaan erinimisten lahtelaisten Reipas-seurojen ja niiden seuraajan Pelicansin saavutukset yhteen. Joukkue on kaikkien aikojen SM-maratontaulukossa 12. sijalla.

Viipurin Reipas on maratontaulukossa yksin omalla rivillään, mutta Lahden Reippaat ja Pelicans ovat sen suoria perillisiä. Siitä merkkinä on mestaruusviiri Lahden jäähallin katossa.

Kursivoidut sitaatit Karjala-lehdestä 19. 3. 1928. Muut lähteet: Jouko Heinonen: Reippaat sata vuotta (Reippaan 100-vuotishistoriikki), Jääkiekkokirja 1966–67.

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X