Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Hiihtolajit

Inkki Inolan MM-matka maksoi lähes 4 000 euroa – "Jos haluat huipulle, niin itse joudut sinne puskemaan"

Näkövammaisen parahiihtäjän Kanadan-reissu oli myös epäonninen, sillä sairastelu pilasi kisat. Ammattimaisesti harjoittelevan oikeustieteen opiskelijan tavoitteena on voittaa kultaa Pekingin paralympialaisissa.

20-vuotias Inkki Inola harjoittelee ammattimaisesti, lukee lakia ja tähtää Pekingin paralympialaisissa kultamitaliin.

Suomen urheiluliitto poisti tällä viikolla vammaisyleisurheilijoilta omavastuun arvokisamatkoilta. Asiasta nousi kohu viime vuonna, kun näkövammainen pikajuoksija Ronja Oja paljasti sosiaalisessa mediassa, että parayleisurheilun EM-kisoissa piti ottaa mitali, tai joutui maksamaan 900 euron omavastuuosuuden.

Parahiihdossa tilanne on yleisurheiluun verrattuna paljon huonompi.

– Jos haluat päästä huipulle, niin itse joudut sinne puskemaan, liitoilta saa tukea tosi vähän, sanoo Inkki Inola, 20, näkövammainen Ski Team Kuusaan hiihtäjä, joka viime talvena oli luokassaan sprintin seitsemäs Pyeongchangin paralympialaisissa.

Tänä vuonna parahiihdon MM-kisat käytiin helmikuussa Kanadan Prince Georgessa.

– Se reissu tuli maksamaan itselle lähemmäs 4 000 euroa, kun sitä joutuu maksamaan oppaankin matkat ja majoitukset. On se urheilijalle aika paljon, kun puhutaan aikuisten MM-kisoista, totesi Inola lauantaina Hiihtostadionilla.

Kynnys panostaa hiihtoon on korkea

Inola voitti ensimmäistä kertaa järjestetyn Para Hiihto Cupin neljännen ja viimeisen osakilpailun Lahdessa ja samalla koko cupin, jossa hän oli luokkansa ainoa osanottaja. Kaikkiaan cup-sarjoissa oli finaalissa 11 osanottajaa.

– Porukkaa pitäisi saada enemmän, mutta kynnys panostaa hiihtoon on korkea, kun tukea ei tule. Sitä pitäisi jotenkin kehittää, että saataisiin mukaan enemmän paraurheilijoita.

Viime talvena parahiihdon SM-viikonloppuna oli mukana parikymmentä kilpailijaa, mutta silti Inola pitää parempana, että nyt osakilpailut on kisattu kansallisten kisojen yhteydessä.

– Ehdottomasti hyvä ratkaisu. Tämä tekee paraurheilua tunnetummaksi niin sanotulle normipuolellekin.

Opinnot hyvä vastapaino

Menestyksen tavoittelu parahiihdossa ei ole Inolalle enää mikään harrastus, sillä Laukaalta kotoisin oleva urheilija treenaa hiihtämistä ammattimaisesti. Vastapainona on opiskelu Joensuun yliopistossa, jossa hän lukee oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Urheilun ja opiskelun yhdistäminen on sopinut minulle. Parahiihtäjä Inkki Inola

– Urheilun ja opiskelun yhdistäminen on sopinut minulle jo lukioajoista lähtien. Opiskeluilla saa mietittävää treenien välille, eikä tarvitse vaan maata sohvalla. Yliopistossa on sekin hyvä puoli, että voi ottaa kursseja omaan tahtiin ja voi myös lukea etänä.

Inola kilpailee B3-luokassa, joka on lievin näkövammaisten luokka paralympialaisissa.

– Tässä voi hiihtää ilman opastakin, jos näkee sen verran. Itsellä tilanne vaihtelee ja maailmancupeissa Sormusen Vili on oppaana, koska muille ei voi antaa yhtään tasoitusta. Kotimaassa hän ei aina pääse mukaan, mutta treenikaudella leireilemme ja hiomme opashiihtoa mahdollisimman paljon yhdessä.

Tänä talvena Inolan päätavoite oli vapaan sprintti MM-kisoissa, mutta kisareissu oli paitsi kallis, myös epäonninen.

– Sain siellä jonkin virustaudin, olin viisi päivää kuumeessa, enkä päässyt kahteen ekaan starttiin. Toivuin viimeiselle matkalle (20 km), mutta se ei ollut hyvää tekemistä (9:s). Onneksi minulla on vielä monet kisat edessä. Peking on tähtäimessä, ja siellä kultamitali, paalutti Inkki inola.

Juha Hölttä
juha.holtta@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi