Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Hevosvoima

Hollolalaisen Christa Packalénin äiti toivoi aikanaan, että tytär olisi valinnut helpomman alan kuin ravivalmennus

Christa Packalén on saanut muutamassa vuodessa vankan jalansijan valmentajana. Kiikun tallilla reseptinä on intohimo, työ ja perhe.

Äidin hevoset ovat antaneet uralle valtavan vauhdin. Stonecapes Queila on Christa Packalénin neljäs menestyshevonen. Kuva: Mirja Hussain

Kiikku’s Lordi, Kiikku’s Chance, Zeus Kemp ja nyt Stonecapes Queila. Ravivalmentaja Christa Packalénin tielle on osunut useita menestyshevosia. Siinä missä monen nuoren naisen voi olla vaikea aloittaa ammattivalmentajana, näyttää Packalénin ura kuin tähtiin kirjoitetulta.

Tähdissä tanssimista Kiikun tallin valmentajan työ ei kuitenkaan ole, vaan työpäiviä, jotka jatkuvat pidempään kuin ”kellon ympäri”.

– Minulla oli hyvä tilanne. Oli äidin hevosia, kun aloitin, ja heti Kiikku’s Lordi pärjäsi, 27-vuotias ”Misu” Packalén muistelee.

Äiti Susanna Packalén on omistanut tyttärensä tähtinelikon ja kasvattanutkin Lordin ja Chancen. Äiti ei ollutkaan kuitenkaan se voima, joka kannusti tyttären hevosalalle ja aina ammattivalmentajaksi asti.

– On ihana katsoa Christan työtä, vaikka hiljaa itsekseni toivoin, ettei Christa olisi ruvennut tähän. Tiedän, kuinka kova ala tämä on. Mutta kun ihmisellä on intohimo johonkin, hän ei laske tunteja, Susanna Packalén sanoo.

Yrittäjänä jo viisi vuotta

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä Christa Packalén työskenteli talleilla sekä Suomessa että Ruotsissa.

– Kun olin Kylliäisen Tommilla töissä, yksi hevosenomistaja tarjosi minulle hevosta valmennukseen. Se oli viimeinen ratkaiseva asia, että ajattelin, että kokeilen omaa systeemiä. Sieltä se on pikku hiljaa kasvanut.

Siitä on aikaa yli viisi vuotta. Nyt talleja on kaksi, kotitalli Hollolassa ja viime syksystä lähtien ratatalli Jokimaalla. Maaseudulla asuvat kilpahevoset ja Jokimaan raviradalla nuoret, vasta hommaansa opettelevat hevoset. Edelliset kaipaavat rauhaa, jälkimmäiset tarvitsevat radan tarjoamia kokemuksia.

– Maaseutu on paras kilpahevosille, mutta se vaatii, että on hyvät valmennuspaikat. Ei auta, että hevoset seisovat pihalla, Christa Packalén sanoo.

Valmennettavia hevosia on yhteensä nelisenkymmentä, joista valtaosa on vieraiden, osa toki yhä äidin tai valmentajan omia tai yhteisiä.

"Christa kysyy enää vähän minun neuvojani", äiti Susanna Packalén sanoo. Äidin ja tyttären yhteistyö on silti tiivistä. Kuva: Mirja Hussain

Esikoinen tuo vaihtelua työaikoihin

Tänä vuonna valmentajan elämä on muuttunut suuresti. Puolivuotias Joona on Christa Packalénin ja Niki Finnströmin esikoinen. Yrittäjän äitiysloma jäi lyhyeksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy lapsenhoitajia.

– Joona on tosi kiltti ja helppo hoidettava, paitsi nyt kun nousee jo ylös. Hän nauraa vaan. On niin rakastettava lapsi, isoäiti kertoo.

Puolisot vuorottelevat lapsenhoidossa ja tallilla. Christa Packalén haluaa olla tallilla erityisesti aamupäivisin, kun hevosia ajetaan. Yleensä silloin onkin isoäidin hoitovuoro.

Niki Finnström on yhtä tiukasti kiinni tallin pyörittämisessä ja raviurheilussa kuin Christa Packalén. Hevosten suvuista hän on jopa puolisoaan kiinnostuneempi, ja Kiikun tallin perinteikäs hevosten kasvatustyö on nykyisin pääosin Finnströmin ja Susanna Packalénin käsissä.

Uran paras vuosi menossa

Tämä vuosi on sujunut valmentajalle menestyksellisesti yli muiden. Hevoset ovat juosseet radoilta jo yli 200 000 euroa. Koko viime vuonna potti oli 87 000 euroa, eli liki pitäen sama mitä Stonecapes Queila on tuonut tänä vuonna. Tallissa riittää muitakin menestyjiä. Jotain Christa Packalén siis tekee oikein.

– Kaikki hevoset petraavat täällä. Minuakin kiinnostaa, mitä sinä teet oikein, Susanna Packalén sanoo tyttärelleen ja vastaa itse.

– Misu ei jousta tuumaakaan. Jos hän näkee epäkohdan, hän hoitaa sen. Christa hoitaa hevosen terveyttä ihan älyttömästi. Välillä omistajan näkökulmasta ärsyttää, kun ajattelen, että pääsisikö hevonen starttiin, hoidetaankin jalat, hän jatkaa.

Valmentajan työssä kolmion muodostavat hevosten terveys, treeni ja viihtyminen. Terveydestä ei tingitä, ja hevosilla täytyy olla mukavaa. Valmentamisessa painottuu puolestaan mäkitreeni.

– Minun mielestäni mäkitreeni on vanhoilla hevosilla oleellinen asia. Moni hevonen on parantanut, kun on ruvettu ajamaan mäkeä. Siihen ei tarvitse ajaa kovaa, silti sykkeet nousevat, Christa Packalén kertoo.

Suvi Lempinen
suvi.lempinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi