Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Hevosvoima

"Eivät hevoset ole rahan takia tallissa, enkä minä niitä rahan takia treenaa"

Ravivalmentaja ja hevoskauppias Leo Mönttinen on myös hevosystävä, jolle hevonen ei ole vain kauppatavara. Pitkän linjan ravimies on Jokimaan kotiradan tuorein suurkilpailuvoittaja.

”Häviö on jo lähempänä”. Leo Mönttisen valmentama ja osaomistama Pyörylän Paroni voitti Suur-Hollola-ajon kaksi viikkoa sitten, mutta seuraava startti Suurmestaruusajo on ensi viikon lauantaina Mikkelissä. Kuva: Katja Luoma

Jalat ovat palanneet maan pinnalle tunteikkaan Suur-Hollola-ajon jälkeen. Kylmäveristen suurkilpailun voitto kotiradalla oli uran suurin voitto Leo Mönttiselle, ja moni sen hänelle myös mieluusti soi.

– Sanotaankos näin, että on mahdollista voittaa Suur-Hollola-lähtö Paronilla, kun parhaat hevoset, niin kuin Costello, eivät ole parhaillaan. Paronilla ja Costellolla on vielä luokkaero. Pitää olla realisti, lahtelainen ravivalmentaja sanoo pari viikkoa 37 500 euron ykkösrahojen jälkeen.

Vähätellä ei kuitenkaan sovi. Pyörylän Paroni yllätti jo 5-vuotiaana voittaessaan Pikkukunkun. Silloin taakse jäi laukan kera muun muassa tuleva ravikuningas Vitter. Matkan varrella moni asia on tehty oikein, että 9-vuotiaana Paroni kilpailee nyt kovimpia suomenhevosia vastaan. Tekijänä on ollut tietysti pitkän linjan ravimies itse.

Toki hieman onneakin kuuluu Paronin ja Mönttisen yhteiseen taipaleeseen. Jos Kristiina Kivistö ei olisi kysynyt hevosesta puolikasta tyttärelleen Eeva Johanssonille, olisi Mönttinen myynyt Paronin toisiin käsiin, hevoskauppias kun on.

– Tuli heti ensimmäisen startin jälkeen hyviä tarjouksia, mutta en ole katunut. Se on juossut meille yli 200 000 euroa.

Hän ei ole katunut sitäkään, että ruunautti Paronin nuorena. Ruuna ei pääse kuninkuuskilpaan, mutta orina sen eloisuus oli sille itselleen vaaraksi. Vaikka Paroni on yhä suuri persoona, se voi viettää vapaammin hevosenelämää kuin orina.

Talli kutsui, koulu ei

Rahan takia ”Leksa” Mönttinen ei työtään tee. Hevoset tulivat verenperintönä isältä, joka teki niin hevos- kuin karjakauppaa.

– Isä kuoli, kun olin kolmentoista vanha. Siitä lähdin heti töihin talleille, kuusikymppinen Mönttinen kertoo. Hän oli menettänyt äitinsä jo aivan pienenä.

– Koulunkäynti oli tervaa. Siitä ei tullut oikein mitään. Pinnasin ja menin Kukkosen Velin ravitallille, se oli koulun vieressä.

Hänestä tuli isänsä tavoin kauppamies. Tiedä sitten, oliko siinä jotain tekemistä sillä, että kulkukauppias sattui ovelle Leo Mönttisen ristiäisissä. Ainakin mummi uskoi niin.

Suonenjoelta kotoisin oleva Mönttinen teki Savon-vuosinaan monenlaista kauppaa mutta muutettuaan etelään 1995 vain hevoskauppaa. Hän piti tallia ensin Orimattilassa ja vuodesta 2003 Lahdessa.

– Vaikka olen tehnyt kauppaa, minulla on ollut aina tunnetta hevosiin. Hevonen ei ole pelkkä kauppatavara. En voisi kuvitellakaan elämää ilman hevosia.

Myös ratsut tulivat hevoskaupassa tutuiksi, mutta ravihevoset ovat olleet sydämen asia. Mönttinen on valmentanut nuoresta pitäen aina vähintään yhtä hevosta. Hän ajoi myös kilpaa nuorempana.

– Ajoin jo kuudentoista vanhana ensimmäisen kerran. Oliko se 1974 vai 1975, kun Lahden montulla Putteri-nimisellä oriilla ajoin ekan startin. Olin kuudes tai seitsemäs.

– Nyt ajatan vieraalla, koska haluan, että hevoset saavat parhaan mahdollisen mahdollisuuden.

Yhtälö toimii. Pyörylän Paronin rattailla Suur-Hollola-ajossa istui Mika Forss, joka on palkittu vuoden ohjastajana viitenä viime vuonna ja pari kertaa aiemminkin.

Pyörylän Paroni on kiltti mutta vilkas ruuna. Kuva: Katja Luoma

Yhden miehen talli

Parhaimmillaan Mönttisen tallissa Jokimaan kupeessa on ollut valmennuksessa 23 hevosta. Kymmenkunta vuotta takaperin työntekijöitäkin oli kaksi. Nykyisin hevosia on yhdeksän. Kun työt on tehty viiden kuuden maissa illansuussa, aamuvirkku hevosmies on paiskinut hommia jo kellon ympäri. Arkena hevostila on poikamiesboksi, koska oma ratsutalli pitää Kristiina Kivistön Mäntsälässä.

Työtä on hyvä tehdä, kun ympärillä on hevosille hyvät olosuhteet. Kesällä on isot, omat laitumet, talvella voi ajaa peruskuntoa metsäteillä, ja Jokimaan ajopaikoille pääsee nousematta autoon. Tietysti on myös syksyn märkyys ja talven pakkaset, eikä heinäkuukaan ole ollut lämmin.

Vuosien varrella hyviä hevosia on ollut useita. Elämän hevosiin lukeutuvat 1990-luvun menestyjä Pia Pride S ja 2000-luvun menestyjä Viper Acktion. Tänä vuonna mukavasti on juossut tamma Ice Wine, kaksi 75-finaalivoittoa.

Haaveita ei ole. Arki riittää.

– En ole koskaan missään haavemaailmassa elänyt. On tullut niin monta kertaa takapakkia hevosten kanssa.

– Makeita ovat pienempirahaisetkin voitot. Kun on saanut hevosen siihen kuntoon, että se pärjää, se on paras palkinto. Ei raha vaan tunne. Rahallahan tätä pyöritetään, mutta en minä rahaa ole rakastanut koskaan. Olen sitä paljon elämänmatkalla käsitellyt, mutta ei sitä ole jäänyt taskuun, enkä ole sitä kaivannut. Enempi hevoset minulle antavat. Eivät ne ole rahan takia tallissa, enkä minä niitä rahan takia treenaa. Se on rakkaus hevosiin. Vanhemmalla iällä olen alkanut arvostaa hevosta vielä enempi ja enempi.

Suvi Lempinen
suvi.lempinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi