Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Hevosvoima

Hyvät liikuntataidot suojaavat ratsastajaa – "Vaikka näyttää tosi hurjalta, useimmiten päästään säikähdyksellä"

Loukkaantumisriski kasvaa, kun lasten motoriset taidot heikentyvät, varoittaa Lahden Ratsastajien puheenjohtaja, lääkäri Tarja Kovasiipi.

Lahden Ratsastajien puheenjohtaja, lääkäri Tarja Kovasiipi huolehtii kisoissa turvallisuudesta ja ensiavusta. Kuva: Katja Luoma

Tarja Kovasiipi on toiminut niin sanotusti ratsastuslääkärinä yli viisitoista vuotta. Sinä aikana Takkulan ratsastuskilpailuissa on nähty pahojakin putoamisia hevosen selästä, mutta pääosin on selvitty säikähdyksillä. Peruuttamattomia asioita ei ole tapahtunut.

– Ratsastaja tuli suoraan päälleen, siltä se minusta näytti. Hän kävi keskussairaalassa ja istui kauluri kaulassa katsomassa kisoja jo seuraavana päivänä. Vaikka näyttää tosi hurjalta, useimmiten päästään säikähdyksellä, muistelee Tarja Kovasiipi estekisoja vuodelta 2003.

Se oli ensimmäinen vuosi, jolloin Kovasiipi toimi ensiaputehtävissä Takkulan kisoissa. Kaksi vuotta aiemmin hän oli aloittanut Takkulassa ratsastuksen tyttärensä kanssa. Lahden Ratsastajien puheenjohtaja hän on ollut vuodesta 2014.

Lääkäri kertoo antaneensa ratsastuskilpailuissa ensiapua eniten ampiaisenpistojen takia. Joskus putoamisessa ratsastajalta nyrjähtää tai murtuu ranne tai nilkka tai hän saa niskan venähdysvamman. Pahimmilta vammoilta ratsastajan pelastaa usein ratsastuskentän pohja, joka tehdään joustavaksi hevosia ja niiden jalkoja ajatellen.

– Samalla se on turvallisuustekijä ratsastajalle. Kun kenttä ei ole kova vaan antaa vähän periksi, se vähentää loukkaantumisia.

Tarjolla monipuolista liikuntaa tallilla

Vaikka useimmiten ratsastuksessa ei satu pahoja loukkaantumisia, on Kovasiipi hieman huolissaan tulevasta.

– Monet kokeneet ratsastuksenopettajat ovat kiinnittäneet huomion siihen, että nykylasten motoriset taidot ovat niin huonot, että lapset loukkaantuvat pudotessaan, Kovasiipi sanoo.

Lasten liikkumattomuus ja motoristen taitojen heikentyminen näkyy tässäkin lajissa. Erityisen suoraan se näkyy vikellyksessä. Vikellys on voimistelua hevosen selässä, mutta kaikki lajin aloittavat lapset eivät osaa tehdä esimerkiksi kuperkeikkaa maan pinnalla.

Lue myös: Jokimaalla alkaa Kuninkuusravien uusi aika, kun Suomen suurimmat ravit saavat vastuullisuusohjelman – Lahdessa pyritään asettamaan rima korkealle
 

Lääkäri ei suinkaan pitäisi huonompikuntoisia pois talleilta.

– Tämä on monipuolista liikuntaa ja kestävyysliikuntaakin. Käydään hoitamassa hevosia ja talutetaan hevosia, tulee kävelyä ja juoksua. Ratsastus tuntuu vaativan vielä ihan omat lihaksensa, Kovasiipi naurahtaa. Laji kehittää esimerkiksi keskivartalon hallintaa.

– Ratsastaa voi vaikka ei ole hyväkuntoinen, mutta kun ratsastaa tehokkaasti, se voi olla tehokasta liikuntaa, hän lisää.

Valitettavasti nykytrendi on käydä tallilla vain ratsastamassa ja jättää hevosenhoitamiset ja tallityöt muille. Silloin osa hevosharrastuksen tarjoamasta liikunnasta jää saamatta. Se vaikuttaa turvallisuuteenkin, koska tallilla vietetty aika opettaa lukemaan hevosia ja ennakoimaan tilanteita.

Takaisin satulaan vain jos on kunnossa

Perinteisesti lajissa on sanottu, että putoamisen jälkeen on noustava heti takaisin satulaan. Sillä pyritään välttämään putoamisen herättämää pelkoa.

– Ei se (heti satulaan nouseminen) ole aina järkevää, eikä se välttämättä muuta mitään. Putoamisen jälkeen on paljon adrenaliinia ja silloin voi mennä selkään, mutta kun seuraavana yönä miettii, mistä oli kyse, tuleekin pelko. Joskus vie paljon aikaa, että pääsee yli pelosta. Silloin pitää aloittaa rauhallisesti, että rohkeus kasvaa pikku hiljaa, Kovasiipi sanoo.

Ennen selkään nousua olisi joka tapauksessa varmistettava, ettei ratsastaja ole satuttanut itseään. Kovasiipi kertoo, että kansainvälinen ratsastusliitto FEI on tehnyt säännöt siitä, miten päävamman saanutta ratsastajaa tulee seurata.

– Joskus isommissa luokissa ratsastaja on ollut niin ärtynyt putoamisesta, ja koska en tunne häntä, en voi olla varma, onko hän vain vihainen vai sekava. Silloin on käyty pitkiäkin keskusteluja, että ratsastaja ei voi mennä takaisin hevosen selkään. Hän voi olla turvallisuusriski paitsi itselleen myös muille.

– Vaikka päävamma ei olisi iso, voi toipuminen pitkittyä, jos ei levätä, Kovasiipi jatkaa.

Suvi Lempinen
suvi.lempinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi