Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Hevosvoima

Kevyt, kevyempi, voitokkain montékuski? "Painolla voi olla jokin merkitys, mutta hyvin pieni"

Hevosenomistajat odottivat, milloin tuore äiti Nelly-Janiika Korpikoski palaisi ajamaan montéa. Menestys ei ole kiinni kiloista vaan taidoista. Montén painoraja puhuttaa silti, koska Suomessa minimipaino on peräti 13 kiloa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Nelly-Janiika Korpikoski kisaa PM-montéssa, jonka finaalilähtö ajetaan torstaina Jokimaalla. Kuva: Samuli Ikäheimo

Kun tällä viikolla ravataan montén Pohjoismaiden mestaruudesta Suomessa, kuskit voivat jättää lisäpainot pois. Nyt mennään Suomen säännöillä, mikä tarkoittaa, että kuskin ja varusteiden minimipaino on yhteensä vain 52 kiloa. Muissa Pohjoismaissa minimi on peräti 65 kiloa.

– Muilla asioilla on enemmän merkitystä aikaan kuin kuskin painolla, esimerkiksi radalla ja taidoilla. Ehkä ero tulee siinä, jos vastassa on 60- ja 80-kiloiset ratsastajat. Siinäkin vaikuttaa se, miten painavampi hallitsee oman kropan, vakuuttaa Suomen montékuskien parhaimmistoon vuosikausia kuulunut Nelly-Janiika Korpikoski.

– Painolla voi olla jokin merkitys, mutta hyvin pieni. En usko, että olen ollut joskus ylivoimainen sen takia, että olen niin pieni, lahtelainen jatkaa.

Hän ymmärtää kiinnostuksen asiaan, vaikkakin hänessä se saa aikaan hyväntuulista naureskelua.

– Ehkä ainakin petsareiden (vedonlyöjien) mielestä voisi olla mielenkiintoista, jos käsiohjelmassa olisi ilmoitettu kuskin paino varusteineen. Mutta en tiedä, voiko naiselta kysyä painoa. Olisin itse valmis siihen. Olen äitiysloman jälkeen kuullut, että on tainnut jäädä pari lisäkiloa kun olen nykyään vain kakkonen. Voin sanoa, että on jäänyt ja olen ylpeä niistä! Paino ei ole ollut ikinä tässä lajissa se juttu. Se riippuu ruumiinrakenteestakin ja meitä on moneen junaan.

Yhteinen 60 kilon minimi?

Laukkaurheilussa elää vahva usko siihen, että tulos on sitä parempi, mitä kevyempi jockey on. Kun Ranskassa sallittiin naisille hieman pienempi minimipaino kuin miehille, lähti naisjockeyden määrä nousuun ja heidän saamansa hevoset paranivat ja menestys kasvoi. Se olikin ollut tavoitteena miesvaltaisella alalla.

Raveissa sama ajatusmaailma ei ole yhtä vahva ja minimipainorajat ovat laukkakisoja korkeampia. Suomessa pienikokoiset naiset saavat pikemminkin muistuttaa epäilijöitä siitä, että hevosta hallitaan taidoilla, ei voimalla tai kehonpainolla.

Suomessa on paineita nostaa painorajaa muiden Pohjoismaiden tasolle. Myös Nelly-Janiika Korpikoski toivoo, että kaikkiin Pohjoismaihin saataisiin yhteinen painoraja, mutta 65:n sijaan 60 kilon minimipaino. Suomessa hyvin harva kuski jos kukaan painaa varusteiden kanssa 52 kiloa, ja muissa Pohjoismaissa kuskit joutuvat puolestaan laittamaan lyijylevyjä varusteisiin.

– Muuallakaan kuskit eivät pidä 65 kilon rajasta, joka on varmaan Ranskasta matkittu. 60 kiloa on parempi. Siihen pääsee tosi helposti, Korpikoski perustelee.

– Suomeen saapuvat kuskit ovat yleensä ihan ihmeissään, etteikö täällä tarvitse painoja ollenkaan, hän naurahtaa.

Painorajat vaihtelevat paitsi maittain, myös lajeittain ja laukkaurheilussa jopa kilpailuittain ja hevosittain tasoituksena. Laukkaurheilussa minimipainon nostamisesta on keskusteltu paljon, ja esimerkiksi Ranskassa jockeyn minimipaino sileällä radalla on noussut parin vuosikymmenen aikana 45:stä 51 kiloon. Ranskan estelaukoissa minimi on 60 kiloa.

Nopea paluu äitiyslomalta

Äitiysloman jälkeen Korpikoski oli varautunut aloittamaan varovasti, mutta kaksi hiittiä hevosen selässä riitti tuomaan hänet starttiin. Eron toki huomaa.

– Ajan oman fiiliksen ja kunnon mukaan. Olen valikoinut hevosia. Minulla ei ole vielä 110-prosenttista tatsia. Lihaskunto ei ole niin hyvä kuin lopettaessa. Haluan olla ihan satavarma itsestäni ennen kuin menen kaikkein pöhlöimpien selkään. En ole ihan vielä siellä, mutta alan olla liki.

– Vaikka oli pitkä tauko, kroppa muisti, mitä se on. Pohja oli niin hyvä.

Helmikuussa pojan saanutta kuskia odotettiin takaisin radoille, ja tutut hevosenomistajat ja -valmentajat ovat auttaneet Korpikosken paluussa ja toimineet lapsenvahtina raveissa, huippuvalmentaja Markku Niemisestä alkaen. Aiemmasta poiketen Korpikoski saa alleen yleensä valmiiksi lämmitellyn hevosen.

Ei voi sanoa, että Korpikoskea pelottaisi. Vauhti kiehtoo, ja hän on palannut jo myös toisen harrastuksensa, jokamiesluokan pariin.

– Jos alkaisi pelottaa, pitäisi pysyä kotona.

PM-kilpailut

Montén ja amatöörien ravit

Monté- ja amatööriohjastajien PM-kilpailut ajetaan tällä viikolla kolmella radalla Suomessa.

Tiistaina Mikkelissä on amatööreille yksi lähtö ja montéa kaksi lähtöä.

Keskiviikkona Vermossa amatööreille on kaksi lähtöä ja montéa yksi.

Torstaina mestaruudet ratkeavat Jokimaalla, jossa ajetaan amatöörien kaksi viimeistä osakilpailua ja montén viimeinen osakilpailu.

Suomen edustajat montéssa Karoliina Sinkkilä, Nelly-Janiika Korpikoski ja Jenni Kaija, amatööriohjastajissa Veli-Matti Kangasluoma, Janne Räisänen ja Hannu Korpi.

Suvi Lempinen
suvi.lempinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi