Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

Näkökulma: Bisnes-sanalla on turhan huono kaiku urheilun ympärillä

Maailman suurimpien urheiluseurojen bisneksen kasvuvauhti on ollut pökerryttävä. Suomessa vastaavasta on edes turha haaveilla, mutta monissa asioissa voisi ottaa mallia, jotta katsojat saataisiin viihtymään ottelutapahtumissa, kirjoittaa Mikael Hoikkala.

Joku katsoja viihtyy parhaiten seisomakatsomossa, joku suostuu jäähalliin vain luksuspuitteisiin. Pelicansin kotipeleissä voi tilausaitiossa heittäytyä löylyihin ottelun seuraamisen lomassa. Kuva: Elena Liseytseva

Talousjulkaisu Forbes julkaisi kuluvan viikon alkajaisiksi vuosittaisen listauksensa maailman arvokkaimmista urheiluseuroista. Itse lista ei tarjonnut suuria uutisia tai yllätyksiä, sillä amerikkalaisen jalkapallon NFL-seura Dallas Cowboys piti ykköstilansa neljättä vuotta putkeen, kannoillaan baseballsuuruus New York Yankees sekä eurojalkapallon jätit Real Madrid ja Barcelona.

Taustoitus oli mielenkiintoisempi. Siinä havainnollistettiin urheilubisneksen pökerryttävää kasvuvauhtia.

Vuoden 2012 rankingissa Manchester United oli ollut ykkönen 2,2 miljardia Yhdysvaltain dollarin arvoiseksi arvioituna. ManU oli tuolloin ainoa urheiluseura, jonka arvo oli yli 2 miljardia dollaria.

Tänä vuonna tuon rajapyykin ylitti jokaikinen listan top50:een yltäneistä seuroista.

Amerikassa osataan tehdä rahaa

Kasvu on monen tekijän summa. Yleinen talouskehitys ja liigojen globaalin näkyvyyden kasvu ovat niistä ilmeisimpiä.

Ainakin Pohjois-Amerikassa seurat voivat odottaa suut messingillä vielä parempia aikoja, sillä urheiluvedonlyönnin liittovaltiotasolla kieltänyt laki kumottiin viime vuonna. Moni osavaltio on sittemmin laillistanut vedonlyönnin, moni seurannee vielä perässä, ja urheilubisnekseen virtaava rahan määrä kasvaa kasvamistaan. Esimerkkiä voi katsoa Englannista, missä jalkapallon Valioliigan seuroista puolet kantaa pelipaitansa rintamuksessa vedonlyöntiyhtiön logoa.

Tämä on vain tarinan sivujuonne. Kasvu on tapahtunut jo ennen vedonlyöntifirmojen massavyöryä. Forbesin top50-listan seuroista yli 40 on pohjoisamerikkalaisia, eikä niillä siis ole aiemmin ollut tätä vetoapua käytettävissään.

Jenkkiseurat pärjäävät omalla bisneksellään, eikä öljyrahoilla (kuten Manchester City ja Chelsea) tai veronmaksajia kuppaamalla (kuten Real Madrid ja Barcelona).

Amerikan ammattilaisliigat ovat huolella viritettyjä rahantekokoneita. Vahvat perinteet ja tarkasti ylhäältä johdettu järjestelmä takaavat, että suosiollisilla markkina-alueilla dollareita sataa laariin, vaikka seuraa johtaisivat epäpätevät tolvanat. NBA-koripallon New York Knicks on maailman viidenneksi rikkain urheiluseura ja neljän miljardin dollarin arvoinen, vaikka se on ollut urheilullisesti tuuliajolla melkein koko 2000-luvun.

Real Madrid on maailman arvokkain jalkapalloseura ja kolmanneksi arvokkain kaikista urheiluseuroista, arvioi talousjulkaisu Forbes. Tänä kesänä Real hankki tähtipelaaja Eden Hazardin suurella rahalla Chelseasta. Rinnalla seuran puheenjohtaja Florentino Perez. Kuva: Gabriel Bouys / AFP

Kahvinkeittimiä ennen kuin pelaajia

Tiedän, että moni penkkiurheilija kavahtaa, kun puhutaan urheilun ja bisneksen yhdistämisestä.

Osittain ymmärrän. Suhtaudun erittäin vastenmielisesti jalkapallon jättiseurojen suunnitelmiin, joka johtaisi monen legendaarisen joukkueen irtautumiseen kotimaansa sarjasta ja ylikansallisen, muovilta maistuvan ja rahalta haisevan superliigan perustamiseen.

Suuremmilta osin en ymmärrä. Katsoja katsoo urheilua viihtyäkseen tai kokeakseen elämyksiä. Bisneksen tehtävä on turvata tuo elämys.

Osaa katsojista ei kiinnosta mikään muu itse urheilu. Osaa taas ei kiinnosta urheilu, vaan yhteisöllinen tunnelma. Osa – luullakseni suurin osa – kaipaa tasapainoisesti näitä molempia.

Pesäpalloseura Porin Pesäkarhujen puheenjohtaja Vesa Saine vasaroi naulan kantaan lausunnollaan Urheilulehdessä (19/2019) keväällä: ”Aivan liian usein urheiluseuroissa satsataan vääriin asioihin. Tehdään investointeja urheiluun, kun pitäisi laittaa ensin puitteet ja organisaatio kuntoon. Hankitaan muutamalla tonnilla pelaaja, kun rahalla pitäisi ostaa kahvinkeittimiä, jotta saadaan yleisölle kahvia.”

Naisten pesäpallossa moni seura on toiminut tämänsuuntaisesti, ja tuloksena on kehittynyt Suomen ainoa naisten palloilusarja, jossa pelaajien ei tarvitse maksaa pelaamisestaan.

Olisi liioittelua kutsua naisten pesäpalloa bisnekseksi, mutta kevyesti bisnesorientoitunut ajattelu on mahdollistanut sen, että lajiympäristö on kehittynyt.

Saippuaooppera pyörimään

Suomen urheilusarjoista vain jääkiekon Liigaa voi varauksetta kutsua bisnekseksi. Sen toiminta on kasvanut ja ammattimaistunut pitkälti amerikkalaisia esikuvia seuraten: katto-organisaatio antaa raamit ylhäältä, mutta seuroille jätetään liikkumatilaa paikallisyleisöjen koukuttamiseen omilla jipoilla.

Tallinna-projekti on tuonut Pelicansille rahallisia tuottoja sekä brändihyötyä niin seuralle kuin koko Liigalle.

Moni seura on hoitanut tämän kunniakkaasti kekseliäillä somekampanjoilla, jalkauttamalla pelaajia erilaisiin tempauksiin, laajentamalla tuotevalikoimaansa, parantamalla hallipalveluita, ja niin edelleen. Lahden Pelicans on hoitanut oman osansa mallikkaasti ja napannut sulan hattuunsa viemällä otteluita ulkomaille ensimmäisenä liigaseurana. Tallinna-projekti on tuonut Pelicansille rahallisia tuottoja sekä brändihyötyä niin seuralle kuin koko Liigalle.

Urheilubisneksen toimijalle on tärkeää olla seisahtumatta paikoilleen. Vaikka mitään ei tapahtuisi, on tärkeä näyttää ulospäin, että jotakin olisi meneillään.

Tämä kuuluu myös maailman rikkaimman urheiluseuran Dallas Cowboysin omistajan Jerry Jonesin filosofiaan. ”Kentällä ja sen ulkopuolella, kauden aikana ja sen jälkeen, on joka päivä pieni saippuaooppera meneillään. Kaikki tietävät, että markkinointi on varsinkin nykyajassa yksi keino saada tälle sirkukselle näkyvyyttä”, Jones selitti Forbesille keväälle.

Tämä voi tarkoittaa vaikkapa seuran ympärillä vellovia pelaajasiirtohuhuja. Niiden supiseminen ja levittäminen ei ole Pelicansillekaan vieras keino.

En ylläty, jos jonakin päivänä alkaa spekulointi Tallinnaan perustettavasta jääkiekon ammattilaisseurasta. Liiga vai KHL, kumpi nappaa? Kas siinäpä hieman saippuaoopperan aineksia.

Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi